Pääsikö metripizzan ystävä hanhen kivipiiran makuun? Miten kävi, kun fine diningin rakastaja ja lähiökuppilan kanta-asiakas vaihtoivat ravintolapöytää.

Ulkona sataa räntää, mutta helsinkiläisen Huvilakadun Chef & Sommelierissä on kepeän elegantti tunnelma. Hienostuneessa pikku ravintolassa vallitsee ranskan-, englannin- ja japaninkielistä puheensorina.

Vain yksi asiakas rypistelee kulmiaan. Esa Zuban on saaput Myllypurosta Eiran hienostokaupunginosan fine dining -mekkaan ja katselee ruokalistaa epäluuloisena.

Pelkästään julkkiskokkien ja television ruokaohjelmien määrästä voisi päätellä, että suomalaiset ovat hulluina ruokaan ja kokkaamiseen. 52-vuotias telakan varustelulevyseppä kuuluu kuitenkin siihen laajaan kansanosaan, joka syö kotona lähinnä voileipiä ja arvostaa ravintolaruuassa reiluja annoksia ja edullista hintaa. Zubanin lempiravintola on herttoniemeläinen Siilinpesä, jossa hän tilaa yleensä jauheliha-chili-maissipizzan. Ruokahifistely on Zubanin mielestä käsittämätöntä teeskentelyä.

– Olen kuullut, että ihmisillä on suussaan eri määrä makunystyröitä. Minulla on varmaan kolme, hän sanoo.

Mutta hauskaa ravintolaseuraa Zuban ehdottomasti on. Itseironiaan taipuvainen mies on kirjoittanut omakustannekirjoja, runoutta ja proosaa, levyttänyt musiikkia ja esiintynyt koomikkona. Tällä hetkellä harrastukset ovat jäissä. Kaikki aika menee siihen, että Zuban on vanhan äitinsä omaishoitaja.


Ennen alkupaloja Esa Zuban saa tervehdyksen keittiöstä. Kuusenneulasellako näitä taikinapalloja kuuluu syödä?

Kuusenneulanen aterimena

Sommelier kuvailee aperitiivivaihtoehtoja sellaisin sanankääntein, että pää uhkaa mennä pyörälle. Valitsemme pienen empimisen jälkeen cavaa.

– En ymmärrä mitään viineistä, mutta tämä on kyllä ihan hyvää. Tiedän vain, että koskaan ei saa ottaa talon viiniä. Se on jotain halpaa ja kitkerää litkua, jota tuodaan ravintolaan rekkalasteittain. Alkossa pitää ottaa siitä omien silmien tasalta. Ei mitään halpaa kyykkypulloa, mutta ei sieltä yläriviltäkään.

Alkupaloja ennen tarjoillaan keittiön tervehdys eli paistettu taikinapallo, jonka nauttimiseen käytetään douglaskuusen pitkää neulasta, joka on haettu viereisestä puistosta.

– Siis mitä? Nämä ovat käyneet lähimmästä puskasta hakemassa ruokailuvälineitä? Mitä pelleilyä tämä oikein on? Maistuu grahamlihapiirakalta!

Seuraavakaan ruoka ei saa armoa. Ylistetty, rosmariinilla maustettu ruisleipä on Zubanin suussa kuin pesuainetta.

Chef & Sommelier on tunnettu huolellisesti valmistetuista kasvisruuistaan. Michelin-ravintolan listalta löytyy muun muassa pikkelöityä kaalia, kurpitsaa ja tyrniä. Henkilökunta kuvailee raaka-aineiden alkuperää ja niiden valmistusta vuolaasti ja suorastaan runollisesti. Zuban valitsee empimättä lihavaihtoehdot.

– En ole kasvissyöjä, enkä hyväksy kasvissyöntiä. Sanotaanko nyt näin, että kukaan kasvissyöjä ei ole koskaan rakentanut yhtään raitiovaunua. Kukaan telakalla ei ole ituhippi. Joku konttoristi ehkä yrittää jotain esittää.

Alkupalana on erikoisherkku: hanhen kivipiira, joka on valmistettu hanhen omassa rasvassa.

– Ei kai siinä kivipiirassa ole kiveä sisällä, Zuban huolestuu.

Pääruokana on puhtaita makuja: härkää ja palsternakkaa.

– Kyllä tätä ennemmin syö kuin selkäänsä ottaa. Vahvan makuinen kastike, jotain salmiakkia tässä kai on.

Lapsuuden herkkuna munkki

Pienen miettimisen jälkeen Zuban pystyy palauttamaan mieleensä muutamia mukavia ruokahetkiä elämästään. Joskus kaveri pyytää kotiinsa syömään. Viimeksi tarjolla oli maukkaita tonnikalapihvejä. Zubanin isä oli mylläri, ja mylly jauhoi vielä 80-luvulla lähellä paikkaa, jossa nyt istumme. Yhtenä lapsuuden jouluna isä hankki kinkuksi villisikaa.

– Äiti sanoi, että se maistui aivan samalta kuin lapsena, ja se olikin kyllä hyvää. Villisikoja ruokitaan kuulemma eri tavalla, koska jos niitä ruokitaan kuin tavallisia sikoja, ne alkavat maistuakin samalta. Ruoka täytyy kaataa niille maahan eikä kaukaloon, koska ne haluavat tonkia.

Toinen herkullinen muisto on Kotkan torilta, jossa Zuban sai lapsena herkullisia munkkipossuja, sikäläisittäin possoja.

– Possoja, nimenomaan o:lla. Söin niitä ihan sellaisenaan, ilman mitään juomaa.

Sitrus-lakritsijälkiruuan päälle Zuban tilaa vielä tuplaespresson. Niitä hän vetää usein töissäkin palaverien virkistykseksi.

– Automaatista tuplaespressoa ja kolme pötkylää sokeria. Tämä ei kyllä maistu samalta.

Viimeisenä herkkuna samme pikkuruisia pavlovan paloja, lemon curdilla maustettuja marenkeja.

– No, tämä oli kuin sitruunanmakuinen Mynthon, Zuban toteaa ja nielaisee.

Melkein 200 euron laskun saapuessa hän käy mietteliääksi.

– Kahden tällaisen illallisen hinnalla saisi Boot Factorysta hyvät saappaat. Onhan sellainenkin ihan pöljää rahankäyttöä. Mutta ihmiset käyttävät rahaa mihin haluavat. Toinen käy ravintolassa, ja minä taas ostan tyhmiä saappaita ja hattuja.

Palaamme räntäsateeseen. Huvilakatu on pimeä, raitiovaunut kolistelevat kohti keskustaa. Zuban päättää lähteä vielä kaljalle ja karaokeen vapaaillan kunniaksi.

– Jopas oli ilta. Nyt tarvitaan pientä hermojen rauhoitusta, hän sanoo.


Melkein metrinen pizza

– Kas, mehän olemmekin parhaalla paikalla, Riikka Aurava toteaa ja osoittaa pöytämme yläpuolella olevaa, luonnollisen kokoista ja näköistä tekosiiliä, joka pistää kuonoaan ulos pesästä.

Olemme Esa Zubanin lempiravintolassa, herttoniemeläisessä Siilinpesässä, jonka kotoista tunnelmaa ja isoa parkkipaikkaa Zuban on kehunut. Siilinpesän erikoisuuksiin kuuluu 80-senttinen sukupizza ja litran kaljatuoppi. Tavallisen kokoinen pizza maksaa yhdeksän euroa.

38-vuotias äidinkielenopettaja Riikka Aurava ei käy vapaaehtoisesti tämän tapaisissa paikoissa. Hän rakastaa fine diningia ja erityisesti Zubanin hyljeksimää Chef & Sommelieriä. Kotonakin hän syö pääasiassa viimeisen päälle valmistettua luomuruokaa. Huippulaadukas ruoka on hänelle ehdoton osa arkea ja juhlaa.

Kauniisti punattujen huulien hymy ei kuitenkaan hyydy, kun eteen saapuu itähelsinkiläinen jauhelihapizza. Zubanin lempipizzaa on hieman muokattu, maissi on vaihdettu säilykeparsaan.

– Maissia minä en suuhuni pistä vaikka kuolisin. Minulla on ikuiset traumat koulun risotosta. Tai eihän se mitään oikeaa risottoa ollut nähnytkään. Siis se, jossa oli herne-maissi-paprikasekoitusta ja kuivaa jauhelihaa.

Siilinpesän alkupalapöytä on konstailematon. Laareista löytyy porkkanaraastetta, salaatinlehtiä, sinappikastiketta ja jättipullollinen Tabascoa.

Otamme alkusalaattia ja tutkimme ympäristöä. Seiniä koristavat seinämaalaukset, joissa paljasrintaiset siilineidot näyttävät laulavan karaokea. Baarin puolella istuu kanta-asiakkaita tuoppeineen keskusteluun syventyneinä. Särisevä radio soittaa Candle in the Windiä.

Ruoka on monille nykyisin statussymboli, jolla erottaudutaan ja luodaan identiteettiä. Joissain piireissä on jo lähes moukkamaista olla kiinnostumatta ruokakulttuurista. Terveyspuhe taas on saanut sellaisen aseman, että pikaruokalaan meno hävettää. Olet mitä syöt.

Muutos on ollut nopea. Auravakin muistelee, että hänen lapsuudessaan ravintolakäynnit liittyivät harvoihin juhlapäiviin.


Porttikielto keittiöön

Helsinkiläissyntyisen Auravan ruokaharrastus alkoi vasta opiskeluaikojen jälkeen, kun hän tutustui it-alalla työskentelevään mieheensä Juhaniin.

– Me olemme syömäköyhiä. Melkein kaikki rahamme menevät luomuruokaan. Meillä tehdään ateriat niin, että minä näytän reseptiä ja mies toteuttaa sen. Hän ei päästä minua keittiöön eikä edes kauppaan, koska ostan hänen mielestään kuitenkin ihan väärät ruuat ja ne menevät roskiin.

Chef & Sommelierin toinen perustaja Sasu Laukkonen on Auravan nuoruuden kavereita.

– Nyt Sasu on Japanissa, mutta tiedän ettei hän jättäisi ravintolaansa huonoihin käsiin. Paikka on minulle erityisen tärkeä senkin takia, että vietin siellä hääni. Pyysin Sasua tekemään cateringia häihimme vuonna 2010. Hän oli juuri perustamassa ravintolaansa ja kutsui meidät ensimmäisiksi testiasiakkaiksi. Ruoka oli todella hyvää, jopa lapsivieraat pitivät siitä.

Kalliit ravintolaillalliset ovat Auravalle nykyisin erityistä luksusta ja arjen yläpuolelle kohoamista. Perheeseen kuuluvat myös kolmevuotias poika ja yksivuotias tyttö. Nuorimmainen tarvitsee pitkäaikaisen keuhkosairauden vuoksi erityisen paljon hoitoa. Auravan harrastukset – lukeminen, roolipelaaminen, karaoke ja hienot ravintolat – ovat jääneet vähille.

– Jos pääsen jonnekin ulos syömään, haluan että se on todella hyvää. Minulla ei ole aikaa testailla. Pelaan varman päälle ja käyn esimerkiksi Lehtovaarassa ja Lasipalatsissa. Pidän ravintoloista, joissa on rauhallista ja hiljaista ja sisustuskin pelkistettyä. Esimerkiksi täällä radio on tosi ärsyttävä.

Makumatkalle Lontooseen

Nuorempana Aurava matkusteli usein miehensä kanssa ulkomailla makuelämysten perässä. Hyvät ravintolat valittiin aina tarkasti etukäteen.

– Kaverini kävi New Yorkissa ja sanoi, ettei saanut kertaakaan hyvää ruokaa, mutta me söimme siellä pelkästään hyvissä ravintoloissa. Katsoin joka aamu suosituksia ravintoloista Trip Advisorista. Ehkä siinä jää jokin seikkailu välistä, mutta mitä sitten?

Lontoossa Aurava on ehtinyt piipahtaa viime vuosinakin.

– Jos on oikein tehokas, kahden päivän reissussa ehtii juoda afternoon tean jopa neljästi.

Aurava kuvailee brittiläistä iltapäiväteeperinnettä – haudutettua teetä, ohuita voileipiä ja skonsseja hillon ja paksun kerman kera – niin, että vesi tulee kielelle.

Mutta entäs tämä Siilinpesän pizza? Miltä se maistuu? Auravan lautaselle on jäänyt melkein puolet, ja hän työntää senkin kauemmas.

– No, pizzalta se maistuu. Tämä on ihan peruspizzaa: aika täyttävää, ja tätä on vaikea leikata.

Aurava näyttää etusormeaan, johon veitsen kahva on jättänyt painauman.

– Ei me ihan aina hienosti syödä, kyllä Dr. Oetkerin pakastepizza on tuttua.

Pakkasesta ja eineshyllyltä löytyy vaikka mitä hyvää, kunhan osaa valikoida oikein.

Aina ei ehdi, jaksa, halua tai viitsi – tehdä ruokaa nimittäin. Koska nälkä kuitenkin ennemmin tai myöhemmin hiipii mahaonteloon, jotain murua rinnan alle on saatava. Silloin moni meistä tarttuu valmisruokaan. Eikä siinä ole mitään hävettävää.

– Usein ajatellaan, että kaikki valmisruuat ovat huonoa ja laadutonta ruokaa. Se ei pidä paikkaansa, Kuluttajaliiton elintarvikeasiantuntija Annikka Marniemi totesi Me Naisille taannoin.

Valmisruokahyllyltä voi löytää perin terveellisiäkin vaihtoehtoja, kunhan hieman tarkastelee ravintosisältöjä. Lue Marniemen vinkit terveellisen eineksen valintaan tästä:

Mikäli valmisruuan valinta on pelkästä mausta kiinni, suosittelemme lukemaan tämän listauksen. Toimituksemme valitsi maun perusteella valmisruokien kärkiyksilöt. Näihin tuotteisiin luotamme kauppareissusta toiseen.

Pakkasesta puolivalmista

1. Oolannin perunamuusi (400 g, 2,09 €) on sataprosenttisesti perunaa. Se toimii hyvin minkä tahansa lisukkeen kanssa.”

2. ”Pinaattikeitto kelpaa koko perheelle. Kananmunapuolikkaan ja leivän kanssa muistuttaa jo ateriaa. Apetitin pinaattikeitto (400 g, 2,49 €) on omien kokeilujeni perusteella paras.”

Kuva: Sanoma-arkisto / Joonas Salo
Kuva: Sanoma-arkisto / Joonas Salo

3. Dr. Oetkerin Tradizionale-kiviuunipitsoissa (395 g, 3,95 €) on todella hyvä pohja. Erityistä kiitosta tämä pizzasarja saa hyvistä kasvisvaihtoehdoista. Mozarella- ja pinaatti–ricotta-pizzat ovat loistavia.”

4.Pyttipannu! Löytyy monelta eri valmistajalta ja on aina hyvä. Pirkan kilon pussista (3,99 €) riittää syötävää pitkäksi aikaa. Spydärin kanssa ei tarvitse kikkailla kummempia. Kunhan lorauttaa päälle ketsuppia, niin kiirepäivä on pelastettu.”

Keittämällä paras

5. Tortelliinit lienee perheemme yleisin ruoka. Erityisen hyviä ovat Pirkan (250 g, 1,99 €) ja Ranan (250 g, 4,65 €). Kun torteliinien kylkeen lisää kirsikkatomaatteja, mozzarellaa ja basilikaa niin annos on aivan huippu.”

6. Maman katkarapunuudelit Tom Yum mausteella (55 g, 0,69 €) eivät ole mitään terveysruokaa, mutta maku on loistava. Jos sekaan rikkoo kananmunan ja pakastettua lehtikaalisilppua, niin sehän alkaa jo olla aivan kelvollista ravintoa.”

Pyöryköistä ja plätyistä pikanteimmat

7. Kivikylän Palvarin lihapyörykät (350 g, 2,99 €) ovat eineslihapullien parhaimmistoa. Reilu lihapitoisuus ja makukin jotain muuta kuin ihan perusmättöä. Koostumus ei muistuta harmaata aivoainetta, kuten monissa muissa vastaavissa tuotteissa.”

Kuva: Sanoma-arkisto / Jonne Heinonen
Kuva: Sanoma-arkisto / Jonne Heinonen

8. Kokkikartanon lihapullat (300 g, 5,49 €). Katoavat nopeasti jääkaapista. Muistuttavat itse tehtyjä.”

9.Kruunu Herkun pinaattiohukaiset (350 g, 4,99 €) ovat todella maukkaita. Aika kalliita toki, mutta jos arvostaa luomua ja syö näitä harvakseltaan, niin kyllähän tuo vielä menee.”

Kuva: Sanoma-arkisto / Ville Honkonen
Kuva: Sanoma-arkisto / Ville Honkonen

10. HK:n Samirin falafelpyörykät (200 g, 1,99 €) ovat parhaita valmiskasvispyöryköitä koko maailmankaikkeudessa. Suosittelen kokeilemaan sinapin kera!”

Ansiokkaimmat annosateriat

11.Felixin pakasteateriat Coconut Bean Curry (380 g, 3,79 €) ja Halloumi Hotpot (370 g, 3,79 €) ovat tosi hyviä. Niissä on sopiva annoskoko ja oivallinen maku. Maustamiseen on käytetty vähän mielikuvitusta, mutta ruuat eivät ole liian tulisia. Ovat toki vähän kalliita, mutta muuten todella hyvä kasvisvaihtoehto thaikuutioille.”

12. ”Ostan aina Saarioisten spagettilihavuoan (350 g, 2,85 €). Maistuu hyvältä sellaisenaan ja riittää juuri sopivasti kahteen ruokailuun. Kovalla nälällä menee kokonaan.”

13. Atrian eat & go papu-couscoussalaatti (250 g, 3,29 €) on näppärä ja oikeasti maukas valinta silloin, kun ei ole aikaa lämmitellä ruokaansa.”

Loistokkaat laatikot

14. ”Monet Kokkikartanon laatikot ovat tosi hyviä. Erityisesti kyseisen merkin lohikiusaus (700 g, 6,99 €) on kodissamme kestosuosikki, kun kaksi kertaa viikossa kalaa -paineet nakuttavat takaraivossa, mutta ei ole aikaa nyppiä taaperon lautaselta ruotoja.”

Kuva: Sanoma-arkisto / Sirpa Räihä
Kuva: Sanoma-arkisto / Sirpa Räihä

15. Saarioisen lihaperunasoselaatikko (350 g, 2,95 €) toimii aina. Kaipaa rinnalleen porkkanaraasteen ja raejuuston, koska opiskeluaikana asuntolanaapurini Antti söi usein tällaisen setin ja luotin hänen makuunsa.”

16. Kokkikartanon lihakaalilaatikko (300 g, 3,09 €). Parempaa kuin itse tehty. Varsinkin jos paistaa eli lämmittää pannulla.”

Keittojen (ja yhden puuron) viemää

17. Jalostajan perinteinen hernekeitto (520 g, 1,39 €) on tietty klassikko. Viidessä minuutissa helppo ja herkullinen. Käytössä meillä vähintään kerran kuussa. Satunnaisesti ostetaan muitakin merkkejä, mutta yleensä tuo tarttuu kaupasta käteen. On sopivan paksua.”

Kuva: Sanoma-arkisto
Kuva: Sanoma-arkisto

18.Atrian samettinen punajuuri-vuohenjuustokeitto (300 g, 1,85 €). Ei maistu ollenkaan einekselle. Plussaa siitä, että tuote on tehty suomalaisista kasviksista ja juustosta. Saman sarjan tomaatti-leipäjuustokeitto ei yllä samalle tasolle.”

19. Valion tomaatti-vuohenjuustokeitto (5 dl, 4,09 €) on uusin valmisruokalöytöni. Kätevästi annosteltava tölkkipakkaus. Sekaan laitan vähän raejuustoa, niin pitää nälän pitkään poissa. Suorastaan maukas!”

20. Kokkikartanon lohikeitto (400 g, 4,55 €). Paras lohikeitto, mitä on.”

21.HoviRuuan Vege-riisipuuro (300 g, 1,55 €) on herkkua, kun siihen lisää vaikka kanelia tai mehukeittoa. Ei tarvitse itse keittää, ja saa täsmäannoksen suoraan kaupasta.”

Tuotteiden hinnat saattavat vaihdella. Tässä jutussa mainitut hinnat ovat peräisin K-Ruoka-sivustolta, kun valintana oli Espoon Ison Omenan K-Citymarket.

Pastattaako mutta tekisi mieli keventää? Nämä neljä pastaa pyörähtävät lautaselle kevein kalorein, mausta tinkimättä. 

Raejuustopestopasta

4 annosta

10 min

Noin 370 kcal/annos 

 

1 dl kurpistansiemeniä

2–4 valkosipulinkynttä

1 rs (125 g) rucolaa

1 ruukku basilikaa

1 tlk (200 g) rasvatonta raejuustoa

1 tl suolaa

¼ tl mustapippuria

½–1 dl vettä

Lisäksi

300 g täysjyväspagettia

2 litraa vettä

1 tl suolaa

 

1. Paahda siemeniä kuumalla kuivalla pannulla 1–2 minuuttia ja laita ne sauva- tai tehosekoittimen kulhoon.

2. Hienonna joukkoon valkosipulit, lisää rucolat, basilikat ja raejuusto. Soseuta tasaiseksi tahnaksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Ohenna pestoa tarvittaessa vedellä.

3. Keitä pastaa kiehuvassa suolalla maustetussa vedessä 8 minuuttia, tai pakkauksen ohjeen mukaan. Ota 1–2 dl pastan keitinvettä talteen ja valuta pasta siivilässä.

4. Laita pasta takaisin kattilaan ja sekoita joukkoon pesto. Lisää pastaan keitinvettä vähän kerrallaan ja sekoita voimakkaasti.

 

Vihreä parsakaali-makaronilaatikko

4 annosta

50 min

noin 350 kcal/annos

 

4 dl (240 g) makaronia

2 litra vettä

1 tl suolaa

2 valkosipulinkynttä

1 (noin 400 g) parsakaali

1 pss (100 g) pinaattia

1 rs (250 g) maustamatonta rasvatonta rahkaa

1 dl vettä

2 tl oreganoa

1 tl suolaa

¼ tl mustapippuria

4 kananmunaa

 

1. Keitä makaronit suolalla maustetussa vedessä kypsiksi pakkauksen ohjeen mukaan ja siivilöi.

2. Laita valkosipulit ja pinaatti, hienonna murumaiseksi tai hienonna vihannekset veitsellä hienoksi.

3. Voitele uunivuoka kevyesti ja sekoita vuoassa pasta ja vihannesmuru.

4. Sekoita kulhossa rahka, vesi, mausteet ja munanvalkuaiset. Kumoa seos makaronien joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Säästä keltuaiset laatikon pinnalle. Voit toki sekoittaa munat myös kokonaisina rahkaan.

5. Paista laatikkoa 200-asteisessa uunissa 30 minuuttia. Lisää munankeltuaiset makaronilaatikon pinnalle ja paista laatikkoa vielä 10 minuuttia. Jos sekoitit munat kokonaisia rahkaan, paista laatikkoa kokonaisuudessaan 40 minuuttia.

Vielä kevyemmän version saat, jos jätät keltuaiset makaronilaatikon päältä pois. Kuva: Anna Huovinen
Vielä kevyemmän version saat, jos jätät keltuaiset makaronilaatikon päältä pois. Kuva: Anna Huovinen

 

Kevyt curry-kanapasta

4 annosta

30 min

noin 460 kcal/annos

1 pkt (600 g) broilerin ohutleikkeitä

2 rl rypsiöljyä

1 tl suolaa

1 tl paprikajauhetta

2 sellerinvartta

1 kesäkurpista

1 fenkoli

1 purjo

1 pkt (250g) fettuccine-täysjyväpastaa

Kastike

5 dl rasvatonta maitoa

1 kanaliemikuutio

1 rkl soijaa

2 tl currya

¼ tl mustapippuria

2 ½ rkl maizenaa

1 ruukku koriantanteria

½ sitruunan mehu

1. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Leikkaa broilerileikkeet suupaloiksi ja mausta suolalla ja paprikajauheella. Levitä lihat uunipellille ja paista uunissa 10–15 minuuttia.

2. Siivuta sillä aikaa sellerinvarret, kesäkurpista ja fenkoli esimerkiksi kuorimaveitsellä ohuiksi, pitkiksi suikaleiksi. Halkaise purjo, huuhtele huolellisesti ja leikkaa pitkiksi ohuiksi siivuiksi.

3. Laita maito ja kanaliemikuutio paistinpannulle tai pieneen kattilaan, kuumenna kiehuvaksi ja sekoita niin, että kuutioi sulaa nesteeseen. Mausta soijalla, curryllä ja pippurilla. Vispaa joukkoon Maizena ja annan nesteen kiehahtaa 3–5 minuuttia, kunnes
kastike suurustuu. Lisää korianteri ja purista joukkoon sitruunan mehu. Lisää joukkoon uunissa paahdetut broilerit.

4. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan, lisää joukkoon purjot ja fenkolit heti keittämisen alusssa ja muut vihannes­suikaleet viimeiseksi minuutiksi. Siivilöi ja lisää pasta kastikkeeseen.

Currykanapastan pyöräyttää puolessa tunnissa. Kuva: Anna Huovinen
Currykanapastan pyöräyttää puolessa tunnissa. Kuva: Anna Huovinen

 

Katkarapu-chevicheä ja pastaa

4 annosta

15 min

noin 380 kcal/annos

 

1 pss (180 g) katkarapuja

2 tomaattia

2 limen kuori ja mehu

1 punasipuli

1 chili

1 ruukku korianteria

2 rkl rypsiöljyä

1 tl suolaa

½ tl cayennepippuria

Lisäksi

300 g täysjyväistä
Chonchiglioni-pastaa

2 litraa vettä

1 tl suolaa

1. Sulata katkaravut.

2. Halkaise tomaatit ja raasta ne raastimen isolla terällä kulhoon. Pese limet huolellisesti kuumalla vedellä. Raasta limen kuori ja purista mehut, lisää ne tomaatin joukkoon. Hienonna sipulit, chili ja korianteri. Sekoita ne, öljy ja mausteet katkarapujen joukkoon.

3. Keitä pastat suolalla maustetussa vedessä 8 minuuttia. Siivilöi ja kumoa takaisin kattilaan. Lisää joukkoon katkarapuseos.

4. Tarjoile pasta lämpimänä ruokana tai kylmänä pastasalaattina.

Pasta vai pastasalaatti? Päätä itse! Kuva: Anna Huovinen
Pasta vai pastasalaatti? Päätä itse! Kuva: Anna Huovinen