Pääsikö metripizzan ystävä hanhen kivipiiran makuun? Miten kävi, kun fine diningin rakastaja ja lähiökuppilan kanta-asiakas vaihtoivat ravintolapöytää.

Ulkona sataa räntää, mutta helsinkiläisen Huvilakadun Chef & Sommelierissä on kepeän elegantti tunnelma. Hienostuneessa pikku ravintolassa vallitsee ranskan-, englannin- ja japaninkielistä puheensorina.

Vain yksi asiakas rypistelee kulmiaan. Esa Zuban on saaput Myllypurosta Eiran hienostokaupunginosan fine dining -mekkaan ja katselee ruokalistaa epäluuloisena.

Pelkästään julkkiskokkien ja television ruokaohjelmien määrästä voisi päätellä, että suomalaiset ovat hulluina ruokaan ja kokkaamiseen. 52-vuotias telakan varustelulevyseppä kuuluu kuitenkin siihen laajaan kansanosaan, joka syö kotona lähinnä voileipiä ja arvostaa ravintolaruuassa reiluja annoksia ja edullista hintaa. Zubanin lempiravintola on herttoniemeläinen Siilinpesä, jossa hän tilaa yleensä jauheliha-chili-maissipizzan. Ruokahifistely on Zubanin mielestä käsittämätöntä teeskentelyä.

– Olen kuullut, että ihmisillä on suussaan eri määrä makunystyröitä. Minulla on varmaan kolme, hän sanoo.

Mutta hauskaa ravintolaseuraa Zuban ehdottomasti on. Itseironiaan taipuvainen mies on kirjoittanut omakustannekirjoja, runoutta ja proosaa, levyttänyt musiikkia ja esiintynyt koomikkona. Tällä hetkellä harrastukset ovat jäissä. Kaikki aika menee siihen, että Zuban on vanhan äitinsä omaishoitaja.


Ennen alkupaloja Esa Zuban saa tervehdyksen keittiöstä. Kuusenneulasellako näitä taikinapalloja kuuluu syödä?

Kuusenneulanen aterimena

Sommelier kuvailee aperitiivivaihtoehtoja sellaisin sanankääntein, että pää uhkaa mennä pyörälle. Valitsemme pienen empimisen jälkeen cavaa.

– En ymmärrä mitään viineistä, mutta tämä on kyllä ihan hyvää. Tiedän vain, että koskaan ei saa ottaa talon viiniä. Se on jotain halpaa ja kitkerää litkua, jota tuodaan ravintolaan rekkalasteittain. Alkossa pitää ottaa siitä omien silmien tasalta. Ei mitään halpaa kyykkypulloa, mutta ei sieltä yläriviltäkään.

Alkupaloja ennen tarjoillaan keittiön tervehdys eli paistettu taikinapallo, jonka nauttimiseen käytetään douglaskuusen pitkää neulasta, joka on haettu viereisestä puistosta.

– Siis mitä? Nämä ovat käyneet lähimmästä puskasta hakemassa ruokailuvälineitä? Mitä pelleilyä tämä oikein on? Maistuu grahamlihapiirakalta!

Seuraavakaan ruoka ei saa armoa. Ylistetty, rosmariinilla maustettu ruisleipä on Zubanin suussa kuin pesuainetta.

Chef & Sommelier on tunnettu huolellisesti valmistetuista kasvisruuistaan. Michelin-ravintolan listalta löytyy muun muassa pikkelöityä kaalia, kurpitsaa ja tyrniä. Henkilökunta kuvailee raaka-aineiden alkuperää ja niiden valmistusta vuolaasti ja suorastaan runollisesti. Zuban valitsee empimättä lihavaihtoehdot.

– En ole kasvissyöjä, enkä hyväksy kasvissyöntiä. Sanotaanko nyt näin, että kukaan kasvissyöjä ei ole koskaan rakentanut yhtään raitiovaunua. Kukaan telakalla ei ole ituhippi. Joku konttoristi ehkä yrittää jotain esittää.

Alkupalana on erikoisherkku: hanhen kivipiira, joka on valmistettu hanhen omassa rasvassa.

– Ei kai siinä kivipiirassa ole kiveä sisällä, Zuban huolestuu.

Pääruokana on puhtaita makuja: härkää ja palsternakkaa.

– Kyllä tätä ennemmin syö kuin selkäänsä ottaa. Vahvan makuinen kastike, jotain salmiakkia tässä kai on.

Lapsuuden herkkuna munkki

Pienen miettimisen jälkeen Zuban pystyy palauttamaan mieleensä muutamia mukavia ruokahetkiä elämästään. Joskus kaveri pyytää kotiinsa syömään. Viimeksi tarjolla oli maukkaita tonnikalapihvejä. Zubanin isä oli mylläri, ja mylly jauhoi vielä 80-luvulla lähellä paikkaa, jossa nyt istumme. Yhtenä lapsuuden jouluna isä hankki kinkuksi villisikaa.

– Äiti sanoi, että se maistui aivan samalta kuin lapsena, ja se olikin kyllä hyvää. Villisikoja ruokitaan kuulemma eri tavalla, koska jos niitä ruokitaan kuin tavallisia sikoja, ne alkavat maistuakin samalta. Ruoka täytyy kaataa niille maahan eikä kaukaloon, koska ne haluavat tonkia.

Toinen herkullinen muisto on Kotkan torilta, jossa Zuban sai lapsena herkullisia munkkipossuja, sikäläisittäin possoja.

– Possoja, nimenomaan o:lla. Söin niitä ihan sellaisenaan, ilman mitään juomaa.

Sitrus-lakritsijälkiruuan päälle Zuban tilaa vielä tuplaespresson. Niitä hän vetää usein töissäkin palaverien virkistykseksi.

– Automaatista tuplaespressoa ja kolme pötkylää sokeria. Tämä ei kyllä maistu samalta.

Viimeisenä herkkuna samme pikkuruisia pavlovan paloja, lemon curdilla maustettuja marenkeja.

– No, tämä oli kuin sitruunanmakuinen Mynthon, Zuban toteaa ja nielaisee.

Melkein 200 euron laskun saapuessa hän käy mietteliääksi.

– Kahden tällaisen illallisen hinnalla saisi Boot Factorysta hyvät saappaat. Onhan sellainenkin ihan pöljää rahankäyttöä. Mutta ihmiset käyttävät rahaa mihin haluavat. Toinen käy ravintolassa, ja minä taas ostan tyhmiä saappaita ja hattuja.

Palaamme räntäsateeseen. Huvilakatu on pimeä, raitiovaunut kolistelevat kohti keskustaa. Zuban päättää lähteä vielä kaljalle ja karaokeen vapaaillan kunniaksi.

– Jopas oli ilta. Nyt tarvitaan pientä hermojen rauhoitusta, hän sanoo.


Melkein metrinen pizza

– Kas, mehän olemmekin parhaalla paikalla, Riikka Aurava toteaa ja osoittaa pöytämme yläpuolella olevaa, luonnollisen kokoista ja näköistä tekosiiliä, joka pistää kuonoaan ulos pesästä.

Olemme Esa Zubanin lempiravintolassa, herttoniemeläisessä Siilinpesässä, jonka kotoista tunnelmaa ja isoa parkkipaikkaa Zuban on kehunut. Siilinpesän erikoisuuksiin kuuluu 80-senttinen sukupizza ja litran kaljatuoppi. Tavallisen kokoinen pizza maksaa yhdeksän euroa.

38-vuotias äidinkielenopettaja Riikka Aurava ei käy vapaaehtoisesti tämän tapaisissa paikoissa. Hän rakastaa fine diningia ja erityisesti Zubanin hyljeksimää Chef & Sommelieriä. Kotonakin hän syö pääasiassa viimeisen päälle valmistettua luomuruokaa. Huippulaadukas ruoka on hänelle ehdoton osa arkea ja juhlaa.

Kauniisti punattujen huulien hymy ei kuitenkaan hyydy, kun eteen saapuu itähelsinkiläinen jauhelihapizza. Zubanin lempipizzaa on hieman muokattu, maissi on vaihdettu säilykeparsaan.

– Maissia minä en suuhuni pistä vaikka kuolisin. Minulla on ikuiset traumat koulun risotosta. Tai eihän se mitään oikeaa risottoa ollut nähnytkään. Siis se, jossa oli herne-maissi-paprikasekoitusta ja kuivaa jauhelihaa.

Siilinpesän alkupalapöytä on konstailematon. Laareista löytyy porkkanaraastetta, salaatinlehtiä, sinappikastiketta ja jättipullollinen Tabascoa.

Otamme alkusalaattia ja tutkimme ympäristöä. Seiniä koristavat seinämaalaukset, joissa paljasrintaiset siilineidot näyttävät laulavan karaokea. Baarin puolella istuu kanta-asiakkaita tuoppeineen keskusteluun syventyneinä. Särisevä radio soittaa Candle in the Windiä.

Ruoka on monille nykyisin statussymboli, jolla erottaudutaan ja luodaan identiteettiä. Joissain piireissä on jo lähes moukkamaista olla kiinnostumatta ruokakulttuurista. Terveyspuhe taas on saanut sellaisen aseman, että pikaruokalaan meno hävettää. Olet mitä syöt.

Muutos on ollut nopea. Auravakin muistelee, että hänen lapsuudessaan ravintolakäynnit liittyivät harvoihin juhlapäiviin.


Porttikielto keittiöön

Helsinkiläissyntyisen Auravan ruokaharrastus alkoi vasta opiskeluaikojen jälkeen, kun hän tutustui it-alalla työskentelevään mieheensä Juhaniin.

– Me olemme syömäköyhiä. Melkein kaikki rahamme menevät luomuruokaan. Meillä tehdään ateriat niin, että minä näytän reseptiä ja mies toteuttaa sen. Hän ei päästä minua keittiöön eikä edes kauppaan, koska ostan hänen mielestään kuitenkin ihan väärät ruuat ja ne menevät roskiin.

Chef & Sommelierin toinen perustaja Sasu Laukkonen on Auravan nuoruuden kavereita.

– Nyt Sasu on Japanissa, mutta tiedän ettei hän jättäisi ravintolaansa huonoihin käsiin. Paikka on minulle erityisen tärkeä senkin takia, että vietin siellä hääni. Pyysin Sasua tekemään cateringia häihimme vuonna 2010. Hän oli juuri perustamassa ravintolaansa ja kutsui meidät ensimmäisiksi testiasiakkaiksi. Ruoka oli todella hyvää, jopa lapsivieraat pitivät siitä.

Kalliit ravintolaillalliset ovat Auravalle nykyisin erityistä luksusta ja arjen yläpuolelle kohoamista. Perheeseen kuuluvat myös kolmevuotias poika ja yksivuotias tyttö. Nuorimmainen tarvitsee pitkäaikaisen keuhkosairauden vuoksi erityisen paljon hoitoa. Auravan harrastukset – lukeminen, roolipelaaminen, karaoke ja hienot ravintolat – ovat jääneet vähille.

– Jos pääsen jonnekin ulos syömään, haluan että se on todella hyvää. Minulla ei ole aikaa testailla. Pelaan varman päälle ja käyn esimerkiksi Lehtovaarassa ja Lasipalatsissa. Pidän ravintoloista, joissa on rauhallista ja hiljaista ja sisustuskin pelkistettyä. Esimerkiksi täällä radio on tosi ärsyttävä.

Makumatkalle Lontooseen

Nuorempana Aurava matkusteli usein miehensä kanssa ulkomailla makuelämysten perässä. Hyvät ravintolat valittiin aina tarkasti etukäteen.

– Kaverini kävi New Yorkissa ja sanoi, ettei saanut kertaakaan hyvää ruokaa, mutta me söimme siellä pelkästään hyvissä ravintoloissa. Katsoin joka aamu suosituksia ravintoloista Trip Advisorista. Ehkä siinä jää jokin seikkailu välistä, mutta mitä sitten?

Lontoossa Aurava on ehtinyt piipahtaa viime vuosinakin.

– Jos on oikein tehokas, kahden päivän reissussa ehtii juoda afternoon tean jopa neljästi.

Aurava kuvailee brittiläistä iltapäiväteeperinnettä – haudutettua teetä, ohuita voileipiä ja skonsseja hillon ja paksun kerman kera – niin, että vesi tulee kielelle.

Mutta entäs tämä Siilinpesän pizza? Miltä se maistuu? Auravan lautaselle on jäänyt melkein puolet, ja hän työntää senkin kauemmas.

– No, pizzalta se maistuu. Tämä on ihan peruspizzaa: aika täyttävää, ja tätä on vaikea leikata.

Aurava näyttää etusormeaan, johon veitsen kahva on jättänyt painauman.

– Ei me ihan aina hienosti syödä, kyllä Dr. Oetkerin pakastepizza on tuttua.

Talven rakkain juhla ansaitsee arvoisensa herkut. 

Alkuun: brie-salaatti, perunarieskat, punajuurikeitto & makeansuolaiset joulutähdet

Granaattiomenalla raikastettu brie-salaatti

4 annosta

Valmistusaika 30 min

250 g viinirypäleitä

½ rkl öljyä

¼ tl suolaa

100 g lehtikaalia

1 ruukku rapeaa salaattia

200 g brie-valkohomejuustoa

1 dl kuorellisia manteleita

½ ruukkua tuoretta minttua

Kastike

1 granaattiomena

½ dl omenaviinietikkaa

½ dl oliiviöljyä

2 tl hunajaa

½ tl suolaa

½ tl mustapippuria

1. Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Huuhtele viinirypäleet ja kuivaa niitä. Nostele viinirypäleet rankoineen uunipellille tai -vuokaan. Hiero pintaan oliiviöljyä ja ripottele suolaa. Paahda 10-15 minuuttia, kunnes rypäleet ovat vähän rypistyneet.

2. Valmista kastike. Irrota granaattiomenasta siemenet kulhoon. Murskaa niitä muusinuijalla niin, että mehu irtoaa. Siivilöi mehu pienempään kulhoon. Sekoita joukkoon loput ainekset.

3. Huuhtele ja kuivaa lehtikaali ja salaatinlehdet. Revi suupaloiksi. Älä käytä lehtikaalista rankaa. Rouhi mantelit veitsellä. Siivuta brie. Irrota mintunlehdet rangoista.

4. Kokoa tarjoiluastiaan salaattien lehdet. Kaada noin puolet kastikkeesta joukkoon ja sekoittele hyvin. Aseta muut salaattiainekset salaattipedille ja viimeistele lusikoimalla kastiketta juustosiivuille.

Juusto tekee salaatista täyttävän. Kuva: Tuomas Kolehmainen
Juusto tekee salaatista täyttävän. Kuva: Tuomas Kolehmainen

Juhlava perunarieska

12 annosta

Valmistusaika 30 min + paisto 30 min

5 dl perunamuusia

4 dl maustamatonta jugurttia

2 dl vettä

2 munaa

2 dl kaurajauhoja

4 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

25 g voita

Täyte

½ kurkku

4 tillin oksaa

2 rkl vettä

2 rkl väkiviinaetikkaa

1 rkl sokeria

2 prk smetanaa

1 punasipuli

100 g kirjolohenmätiä

150 g graavilohta

1. Kuumenna uuni 225-asteiseksi. Riko kulhoon munat. Sekoita. Mittaa joukkoon perunamuusi, jugurtti ja vesi. Sekoita. Lisää jauhot ja suola vähän kerrallaan.

2. Vuoraa pelti leivinpaperilla ja voitele leivinpaperi ronskisti voilla. Nosta pelti uuniin ja anna voin sulaa. Kun voin kupliminen loppuu nosta pelti uunista ja kaada taikina pellille. Paista 30 minuuttia.

3. Siivuta kurkku ohuiksi siivuiksi juustohöylällä. Hienonna tilli. Mittaa tiiviiskantiseen pakasterasiaan vesi, etikka ja sokeri. Lisää kurkut ja tilli. Ravista rasiaa voimakkaasti.

4. Hienonna sipuli. Levitä jäähtyneelle rieskalle smetana. Nostele päälle tasaisesti kaikkia täytteitä. Kurkuista voi siivilöidä turhan nesteen pois.

Makeansuolaiset joulutähdet

15 torttua

Valmistusaika 15 min + paisto 15 min

5 joulutorttutaikinalevyä

5 rkl pähkinärouhetta

1 muna

250 g viikunahilloa

150 g sinihomejuustoa

tuoretta timjamia

1. Anna levyjen sulaa huoneenlämmössä. Ripottele sulaneiden levyjen päälle ruokalusikallinen pähkinärouhetta. Kauli levyjä pidemmäksi niin, että pähkinät uppoavat taikinaan ja levyt venyvät noin kolmanneksen.

2. Leikkaa levyt kolmeen osaan neliöiksi. Tee neliöiden kulmiin vinot viillot kohti tortun keskustaa. Nosta joka toinen kulma keskelle torttua. Paina kulmat hyvin kiinni keskelle. Riko muna lasiin ja sekoita hyvin. Voitele tortut. Paista 225-asteisessa uunissa 15 minuuttia joko yhdessä tai kahdessa erässä.

3. Murustele juusto paloiksi. Lusikoi viikunahilloa tähtien keskelle. Nostele päälle juustoa ja koristele timjamin lehdillä.

Jouluklassikko maistuu myös suolaisena.
Jouluklassikko maistuu myös suolaisena.

Paahdettu punajuurikeitto

6 annosta

Valmistusaika 30 min + paahto 45 min

5 punajuurta

2 sipulia

5 valkosipulinkynttä

1 rkl öljyä

1 tl suolaa

3 hapokasta omenaa

3 dl valkoviiniä

1 tl suolaa

vettä

kardemummakerma

2 dl kuohukermaa

1 tl kardemummaa

1. Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Pese punajuuret ja leikkaa kanta pois. Puolita. Kuori sipulit ja valkosipulit. Puolita sipulit. Nosta vihannekset pellille, sivele päälle öljyä ja ripota suolaa. Paahda uunissa 30 minuuttia.

2. Kuori omenat. Poista siemenkota ja puolita. Lisää pellille ja jatka paahtamista vielä 15 minuuttia. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi, mausta kardemummalla ja nosta jääkaappiin.

3. Siirrä kasvikset kattilaan. Lisää viini ja suola sekä vettä sen verran, että vihannekset peittyvät. Anna kiehahtaa. Soseuta sauvasekoittimella. Lisää vettä tarvittaessa. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa. Sekoita puolet kermavaahdosta keittoon. Jätä loput tarjoiluun.

Pääruoka: karitsan paahtopaisti & parmesaaniperunat

Karpaloinen karitsan paahtopaisti

4 annosta

Valmistusaika 1 t

4 karitsan paahtopaistia (noin 600 g)

1 tl suolaa

1 appelsiini

200 g pakastekarpaloita

2 dl punaviiniä

2 dl muscovado-sokeria

2 kanelitankoa

4 neilikkaa

Koristeluun

kuivattuja karpaloita

tuoretta timjamia

1. Nosta lihat huoneen lämpöön ja suolaa. Pese appelsiini huolellisesti. Leikkaa se siivuiksi. Kokoa kattilaan karpalot, appelsiini, punaviini, sokeri sekä mausteet. Kuumenna kiehuvaksi. Anna kiehua miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia eli kunnes neste alkaa muuttua hillomaiseksi. Siivilöi seos.

2. Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Sivele pullasudilla karpalokastiketta lihojen pintaan. Nosta uuniin 15 minuutiksi. Ota ulos uunista ja sivele toinen kerros kastiketta.

3. Kuumenna öljy ja voi. Ruskista lihoja pari minuuttia kummaltakin puolelta. Nosta ne leikkuulaudalle 10 minuutiksi. Siivuta ja koristele kuivatuilla karpaloilla sekä timjamilla.

Voiko juhlan pääruoka todella olla näin vaivaton? Jos perunat meinaavat kuivahtaa uunissa, voitele ne voilla tai öljyllä.
Voiko juhlan pääruoka todella olla näin vaivaton? Jos perunat meinaavat kuivahtaa uunissa, voitele ne voilla tai öljyllä.

Parmesaaniperunat

4 annosta

Valmistusaika 15 min + paisto 1 t

75 g voita

8 jauhoista perunaa

2 rosmariininoksaa

½ ruukkua lehtipersiljaa

1 dl parmesaaniraastetta

1 tl suolaa

1. Kuutioi voi uunivuokaan lämpenemään. Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Pese perunat huolellisesti. Irrota yrtit varsistaan ja hienonna ne.

2. Sekoita käsin voi, yrtit, parmesaani ja suola. Lisää vuokaan perunat ja hiero seos niiden pintaan. Pistä haarukalla perunoihin muutama reikä. Paahda tunti uunissa. Lisää voita tai öljyä pintaan, jos ne tuntuvat kuivilta.

Jälkiruoka:

Tuplasuklaakakku

10 annosta

Valmistusaika 40 min + paisto 40 min

275 g voita

200 g tummaa suklaata

½ dl portviiniä

5 dl ruokosokeria

5 munaa

5 ½ dl jauhoja

1 dl kaakaojauhetta

1 ½ tl leivinjauhetta

Kostutukseen

1 appelsiini

Täyte

225 g voita

2 dl tomusokeria

200 g tuorejuustoa

3 rkl portviiniä

½ dl kaakaojauhetta

1. Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Voitele ja jauhota kakkuvuoka. Kuutioi voi ja pilko suklaa mikron kestävään kulhoon. Sulata mikrossa lyhyissä pätkissä. Lisää portviini seokseen. Sekoita kuivat aineet yhteen kulhossa.

2. Vatkaa munat ja sokeri sähkövatkaimella noin 5 minuuttia kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon vuorotellen suklaaseosta ja kuivia aineita. Sekoittele varovasti.

3 .Kaada taikina vuokaan. Paista uunin alaosassa noin 40 minuuttia ja testaa, ettei puutikkuun tartu enää taikinaa. Anna kakkupohjan jäähtyä.

4. Nosta voi lämpenemään ja kuutioi se. Purista appelsiinista mehu. Leikkaa kakku kahdeksi tai kolmeksi levyksi. Sivele mehu pullasudilla pohjien päälle.

5. Vatkaa voikuutiot sähkövatkaimella vaahdoksi. Lisää tomusokeri ja jatka vaahdottamista. Lisää tuorejuusto, portviini ja kaakaojauhe ja sekoita kaikki sähkövatkaimella.

6. Nosta pohja tarjoiluastialle. Sivele täytettä väliin ja nosta toinen pohja sen päälle. Sivele taas täytettä ja nosta päällimmäinen kerros. Levitä sen päälle loput täytteestä. Koristele marjoilla tai rouhitulla suklaalla.

Koristele kakku marjoilla tai rouhitulla suklaalla.
Koristele kakku marjoilla tai rouhitulla suklaalla.

Suomalainen kaura erottuu kansainvälisessä kilpailussa edukseen raikkaan ja rikkaan makunsa, mitättömien myrkkymäärien ja puhtaan pohjaveden ansiosta.

Sauna, sisu ja... kauralastut? Suomesta ponnahtaa maailmalle jatkuvasti uusia innovaatioita, ja nyt maailmaa valloittaa uusi naposteltava.

Real Snacks Oy:n toimitusjohtaja Arja Kastarinen ja tuotekehityspäällikkö Mirva Liukko toivat kauppoihin vuoden alussa Oatis-kaurasnacksit eli suolaiset kauralastut. Idea kauralastuihin syntyi vähän vahingossa keskustelun sivujuonteena.

– Yhteistyökumppanimme kysyi, olemmeko miettineet tekevämme kaurasta jotain, ja meillä oli tarvittava teknologia olemassa. Siitä lähdimme työstämään ideaa eteenpäin, Kastarinen ja Liukko kertovat.

”Idea kaurasnackseihin syntyi vähän vahingossa.”

Molemmat naiset ovat aiemmin työskennelleet muun muassa Panda-makeisten ja Taffel-sipsien tuotekehityksessä ja viennissä. He tiesivät, että suomalainen kaura on maailmalla kovassa nosteessa ja päättivät kehittää tuotteensa paitsi kotimaiseen, myös kansainväliseen makuun sopivaksi.

Suomessa tuote lanseerattiin alkuvuodesta, ja jo joulukuussa merkittävä brittiläinen tavarataloketju Selfridges otti kaurasnacksit valikoimiinsa. Lisäksi sitä on viety Japaniin, Etelä-Koreaan, Viroon ja Kuwaitiin. Keskusteluja käydään parhaillaan myös muualla Pohjoismaissa ja Yhdysvalloissa.

– Suomessa ollaan usein vaatimattomia viennin suhteen, mutta pienemmänkään toimijan ei kannata hävetä. Jos tuote on hyvä, se puhuu puolestaan. Kaurasnacksilla on ollut paljon kysyntää, siitä on tiedusteltu meiltä spontaanisti ilman, että olemme edes itse tarjonneet tuotetta eteenpäin. Parhaillaan rakennamme uutta konekantaa, että pystymme vastaamaan kysyntään, Kastarinen huomauttaa.

Raikas ja puhdas suomikaura

Myös nyhtökaura yrittää parhaillaan maailmanvalloitusta ja on laajentanut syksyn aikana tarjontaansa Ruotsiin. Mirva Liukon mukaan suomalainen kaura kiinnostaa maailmalla, koska täällä kasvatettu kaura on niin puhdasta.

– Suomessa kasvukausi on lyhyt mutta intensiivinen. Kesäaikana auringonvaloa on paljon enemmän kuin etelämmässä, siksi kauraan kehittyy rikas mutta raikas aromi. Maultaan se onkin rikkaampaa kuin ulkomainen kaura, Liukko listaa.

”Talven ansiosta meillä on puhdas maaperä, koska pakkanen tappaa tuholaiset.”

– Talven ansiosta meillä on myös puhdas maaperä, koska pakkanen tappaa tuholaiset. Kasvinsuojeluaineita tarvitaan siis hyvin vähän. Meillä on myös puhtaat pohjavedet. Nämä kaikki tukevat viennissä suomalaisen kauran mainetta.