Päivittäin kotona kokkaava Venla Rossi ja take awayn nimeen vannova Erkka Mykkänen vaihtoivat viikoksi ruokailutottumuksiaan. Venlan arki ankeutui, Erkka näki kotinsa uusin silmin.

Erkka Mykkänen: ”Take away on päiväni parhaita asioita”

27-vuotias kirjailija.

Asuu yksin Helsingin Kalliossa yksiössä.

Syö lähes kaikki ateriansa ulkona tai take awaynä.

Ruokakulut noin 600 euroa kuussa.

 

Maanantai – pilkkomismeditaatiota

Seison aamukahdeksalta keittiöntason edessä ja mutustan kuivaa ruisleipää. Yleensä olisin jo matkalla yliopiston kahvilaan, jossa tavallisesti syön halvan aamiaiseni. Myös lounaat ja illalliset syön ulkona tai haen noutoruokana. Mutta tällä viikolla kaikki pitäisi valmistaa itse.

Ja kyllähän minä kokata osaan. Helsingin Kalliossa asuvalle sinkulle siihen vain tuntuu olevan harvoin syytä: lähikadut ovat täynnä laadukkaita ravintoloita, joista voi napata katuleivän tai pad thain. Sitä paitsi noutoruoka on minusta selvästi mainettaan halvempaa, eikä take away ole minulle mikään lohturatkaisu, vaan aidosti päiväni parhaita asioita.

Illalliseksi laitan minttuista linssikeittoa vaihtoviikkokollegani Venlan veljen kuuluisalla reseptillä. Sipulien pilkkominen on meditatiivista puuhaa, ja on mukava kuunnella keiton porinaa keittiössäni, jossa harvoin pidän edes valoja päällä.

Tiistai – itsetutkiskelua sohvalla

Ruokailutottumusten muuttaminen vaikuttaa väistämättä minäkuvaan. Ajatus tulee mieleeni keittäessäni elämäni ensimmäistä aamupuuroa. Yhtäkkiä olen ihminen, joka nakkelee halpaan ja ravitsevaan puuroonsa vadelmia ja pähkinöitä ja lorauttaa päälle vielä hunajaa.

Silti puuron syöminen sohvalla on vähän ankeaa. Kotini on ihan viihtyisä, mutta tajuan vasta nyt kunnolla, ettei minulla ole ruokapöytää. Millaisella ihmisellä ei ole ruokapöytää?

Kotini on ihan viihtyisä, mutta tajuan vasta nyt kunnolla, ettei minulla ole ruokapöytää.

Lounaaksi laitan yhtä niistä harvoista ruuista, joita osaan tehdä hyvin: kesäkurpitsa-pähkinäwokkia ja osterikastiketta. Edellisessä asunnossani tein bravuuriani monta kertaa viikossa.

Illaksi ostan vehnäjauhoja. Itse leivotut sämpylät sopisivat eilisen linssikeiton kanssa. Kaupasta palattuani tajuan unohtaneeni hiivan. Tämmöistä tämä on: kun ruuanlaiton aloittaa alusta, perustarvikkeetkin pitää muistaa hankkia.

Keskiviikko – hieman aikuisemmaksi

Takana on rasittava työpäivä, ja flunssakin painaa. Olisi ihanaa hakea kasvishampurilainen tai seitan-pitaleipä jostakin Vaasankadun katuruokalasta.

Mutta ei. Teen pastasalaattia, ja paistan vieläpä kesäkurpitsaviipaleet, kirsikka­tomaatit ja sipulit hunajassa – Venla kun saarnaa aina siitä, että salaatinkin ainesosat pitäisi jotenkin valmistaa.

Leivon myös sämpylöitä. Unohdan taikinasta suolan, mutta ei haittaa: tuntuu kivalta kun on nähnyt vähän vaivaa. Tunnen eläväni hieman aikuisempaa elämää.

Huomaan, että myös ruuanlaitto on yksi tapa nollata. Kääntää aivot off-asentoon ja vain pilkkoo.

Aiemmin olen ajatellut, että rankan päivän jälkeen on paras nollata Youtuben ja helpon noutoruuan äärellä. Huomaan, että myös ruuanlaitto on yksi tapa nollata. Kääntää aivot off-asentoon ja vain pilkkoo.

Torstai – stressi nousee

En ole koskaan tuntenut itseäni yksinäiseksi, kun olen viettänyt sängyssä illallistreffejä läppärini kanssa. Mutta yllättäen nimenomaan kokkaamisesta tulee välillä vähän yksinäinen olo. Se kun paljastaa, että kokkaan vain itselleni.

Nyt alkaa myös tuntua, että arki kotona on jatkuvaa ruuanlaittoa tai tiskaamista. Onhan se mukavaa, että puuhailu pakottaa muutenkin keskittymään kotiin, siellähän puolet päivästään viettää. Mutta minulle koti on rentoutumisen paikka, enkä jaksaisi koko ajan miettiä, mitä vielä pitää pilkkoa tai tiskata.

Perjantai – uudenlaista ystävyyttä

Illaksi olen sopinut kaverin kanssa ravintola-leffatreffit. Ehdotan, että tekisinkin kaverin luona nuudeliwokkispesiaaliani.

Ruuan tekeminen yhdessä on hauskaa. Tuntuu, että juttelemme vähän rennommin, kun keskiössä on tekeminen eikä ravintolapöydässä istuminen. Ja pääsin näkemään kaverin uuden kodin!

Lauantai – ensi kerran uunikalaa

Herään tekstiviestiin: tällä kertaa isä pyytää minua syömään ja elokuviin. Ehdotan, että tekisin ruokaa hänen luonaan.

Kun isä on maksumiehenä, päätän laittaa lohta. En ole koskaan aiemmin laittanut uunikalaa ja yllätyn, miten helppoa se on. Wasabikastikkeesta tulee erinomaista, mutta uunijuurekset eivät kerkeä kypsyä valmiiksi ennen elokuvaa, joten joudumme popsimaan ne vähän kovina.

Sunnuntai – kehuja satelee

Viikon päätteeksi laskeskelen vähän kuittejani. Pakko myöntää, että säästäisin ainakin satasen kuussa, jos söisin aamiaiseksi kotona puuroa. On ruokaostoksissani tosin isojakin summia: chilit, limet, seesamiöljyt, mustikkahillot ja minttuhyytelöt maksavat yllättävän paljon.

Pakko myöntää, että säästäisin ainakin satasen kuussa, jos söisin aamiaiseksi kotona puuroa.

Viikon viimeinen illallinen lohkaisee tililtä isoimman siivun: munakoisovuoan ainekset maksavat melkein kolmekymppiä. Mutta kokkaankin ystäväpariskunnalle, joiden luona itse illastan viikoittain. Ystävät kehuvat tomaattikastikettani.

Ruokapöydättömyys kyllä hävettää. Ehkä olisi aika hankkia sellainen. Illalliskutsuja voisi järjestää useamminkin.

Nukkumaan käydessäni huomaan haaveilevani jo huomisaamuisesta kahvilaleivästäni. Illallista taidan tosin tehdä huomennakin itse. Saisiko yli jääneestä munakoisosta pastakastikkeen?

ERKAN RUOKAVIIKKO

Maanantai

• Aamupalaksi ruisvoileipää ja kaksi kirsikkatomaattia.

• Lounaaksi kasviskroketteja ja riisiä opiskelijaravintolassa.

• Illalliseksi linssikeittoa.

• Iltapalaksi ruisvoileipää.

Tiistai

• Aamiaiseksi kaurapuuroa, mantelirouhetta, vadelmia ja hunajaa.

• Lounaaksi kesäkurpitsa-pähkinäwokkia.

• Illalliseksi eilistä linssikeittoa.

• Iltapalaksi ruisvoileipää.

Keskiviikko

• Aamupalaksi ruisvoileipää.

• Lounaaksi lohikeitto ravintolassa.

• Illalliseksi pastasalaattia, jossa oli kesäkurpitsaa, kirsikkatomaatteja, sipulia, mustapapuja ja fetaa.

• Iltapalaksi sämpylöitä ja port salut -juustoa.

Torstai

• Aamupalaksi kaurapuuroa, mantelirouhetta, vadelmia ja hunajaa.

• Lounaaksi uuniseitä ja perunoita opiskelijaravintolassa.

• Illalliseksi eilistä pastasalaattia.

• Iltapalaksi soijajogurttia, mustikkahilloa, vadelmia ja mantelirouhetta.

Perjantai

• Aamupalaksi kaurapuuroa, mantelirouhetta, vadelmia ja hunajaa.

• Lounaaksi soijabolognesea opiskelijaravintolassa.

• Illalliseksi kesäkurpitsa-pähkinäwokkia.

• Iltapalaksi ruisvoileipää ja port salut -juustoa.

Lauantai

• Aamupalaksi ruisvoileipää ja port salut -juustoa.

• Lounaaksi chili-limettilohta ja wasabi-kermaviilikastiketta, uunijuureksia hunajassa.

• Iltapalaksi appelsiineja, ruisleipää, soijajogurttia ja mustikkahilloa.

Sunnuntai

• Aamupalaksi ruisvoileipää ja port salut -juustoa, soijajogurttia ja vadelmia.

• Illalliseksi tomaattista mozzarella-mustapapu-kesäkurpitsavuokaa.

• Iltapalaksi appelsiineja.

Viikon ruokakulut noin 125 €. ”Viikko tuli arviolta muutaman kympin halvemmaksi kuin normaalisti.”

 


 

Venla Rossi: ”Ravintolaruoka ei korvaa kokkaamisen iloa”

29-vuotias freelancetoimittaja.

Asuu Helsingin Arabianrannassa miesystävänsä ja puolet viikosta myös tämän kuusivuotiaan lapsen kanssa.

Tekee ruokaa päivittäin ja kutsuu usein myös ystäviä syömään.

Ostaa ruokaa noin 400 eurolla kuussa, puoliso noin 200 eurolla. Käyttää ruuanlaittoon ainakin tunnin päivässä.

Maanantai – epäluuloa ja tyhjyyttä

Voiko ihminen olla onnellinen, jos ei saa laittaa ruokaa? Ruuanlaitto on minulle myös harrastus, vastapainoa työlle ja huolenpitoa muista. Siksi suhtaudun edessä olevaan viikkoon epäluuloisesti.

Raahustan heräämisen jälkeen suoraan suihkuun ja laittamaan tukkaa. Normaalisti lukisin ensin lehden ja söisin rauhassa aamiaista. Yritämme hoitaa kahden aikuisen ja yhden lapsen aamutoimet nopeasti. Silti heräämisestä on jo kaksi tuntia, kun lopulta pääsen kaupungille ja saan kahvilassa eteeni ruisleivän ja kahvin. Nälkäkiukku iski jo kauan sitten.

Alan miltei huomaamattani suunnitella kauppalistaa, ennen kuin muistan, että nyt ei kokata.

Lounas kaupungilla sujuu ongelmitta, mutta iltapäivällä iskee tyhjyyden tunne. Alan miltei huomaamattani suunnitella kauppalistaa, ennen kuin muistan, että nyt ei kokata. Lopulta haen seitanilla ja kasviksilla täytetyn pitaleivän Kalliosta. Edestakainen matka kestää 45 minuuttia. Silti lopulta taidan kyllä säästää aikaa, sillä annoksen syö viidessä minuutissa. Mies on töissä myöhään, joten syön yksin.

Erkka pohtii ilmeisesti huomista aamiaistaan ja lähettää viestin: ”Miten tehdään puuroa?” Naurattaa.

Tiistai – ihan kuin treffit

Menen aikaisin kokoukseen, jossa on tarjolla karjalanpiirakoita ja hedelmiä. Ihanaa, ei tarvitse yrittää ajatella nälkäisenä.

Syön lounassalaattia kahvilassa. Se maksaa yhdeksän euroa. Kotona lämmittäisin normaalisti eilistä ruokaa, keittäisin pastaa tai tekisin vaikka munakkaan. Mutta kyllä ruokakauppaankin saa rahaa käytettyä: Ostan usein hetken mielijohteesta tulppaaneja tai kallista juustoa. Syömme usein myös kotimaista kalaa, joka ei sekään ole halpaa.

Illalla käymme miehen kanssa Maya-ravintolassa syömässä. Tuntuu ihan treffeiltä, ihanaa. Ruokakin on aika hyvää.

Ehkei tämä olekaan niin kamalaa. Töitä olen ainakin kahtena ensimmäisenä päivänä ehtinyt tehdä enemmän.

Keskiviikko – irti rutiineista

Aamiaisrutiinien muuttaminen on vaikeinta. Keskiviikkona luovutan jo sen verran, etten enää kieltäydy miehen valmiiksi keittämästä kahvista. Suvanto-kahvilan lounaskeitto on ihan hyvää, mutta jo tunnin päästä syömisestä on nälkä. Ravintoloiden kasvisruuat kaipaisivat usein mielestäni enemmän proteiinia.

Kuusivuotias tulee tänään kotiin. Hetken miettimisen jälkeen päätämme lähteä kaikki yhdessä syömään sushia.

Raa’alla lohella täytetyt makirullat ovat pojan lempiruokaa. Kolmen hengen ulkona syöminen ei kuitenkaan ole ihan halpaa. Lapsen kanssa myös matkoissa kestää, kun talvivaatteiden riisuminen ja pukeminen on aina omanlaisensa operaatio. Silti retki sushiravintolaan on hauska, mukavaa rutiineista poikkeamista.

Torstai – liian vähän vastuuta

On ihan liian kiireinen päivä, enkä ennätä syödä kunnon lounasta. Hörppään vain smoothien töiden lomassa.

Haen lapsen tarhasta. Mies on töissä ruokakuvauksissa ja luvannut tuoda sieltä jotain syötävää mukanaan. Vastoin sääntöjä teen lapselle makaronia ja jauhelihakastiketta ja odotan itse nälkäisenä.

En ole tottunut siihen, että syömiseni on jonkun toisen vastuulla.

Alan melkein itkeä, kun tuomisiksi paljastuu yksi avokadopitarulla, joka ei ole edes kauhean hyvää. Syön leipää ja murjotan. Se on tietysti epäreilua: olisi pitänyt lähettää viesti, että tarvitsen paljon ruokaa. Mutta en ole tottunut siihen, että syömiseni on jonkun toisen vastuulla.

Perjantai – missä huvi ja vaihtelu?

Koti tuntuu jotenkin epäviihtyisältä, kun siellä ei laita ruokaa. Sovin ystävän kanssa illaksi tapaamisen uuteen Penny-ravintolaan. Paikka on mukava ja ruoka ihan hyvää.

Silti, kun ystävä kysyy viikon tunnelmia, kuvaan niitä ankeiksi. Kokkaaminen on niin suuri ilo, ettei hyvä ravintolaruoka korvaa sitä: silloinhan puolet huvista on jo mennyt! Ystävä ei oikein ymmärrä. Hänestä olisi ihanaa vain syödä ulkona.

Kun ystävä kysyy viikon tunnelmia, kuvaan niitä ankeiksi.

Taidan olla koti-ihminen muutenkin. Tykkään myös siivota. Se ei tarkoita, että kotonani olisi aina siistiä. Mutta kun työkseen lähinnä istuu tietokoneen ääressä, tuntuvat porkkanoiden kuoriminen tai pölyjen pyyhkiminen virkistävältä vaihtelulta.

Mukavinta molempia on tietysti tehdä porukalla. Ruuanlaitto yhdessä on melkein parasta mitä tiedän.

Lauantai – kahvimaitokin lopussa

Eilisilta kaupungilla venyi myöhään, ja siksi ei oikeastaan harmita tilata tänään pizzaa.

Mutta valitettavasti kauppaan on silti pakko mennä, koska siellä ei ole tullut käytyä melkein koko viikon aikana. Kissanruoka, vessapaperi ja kahvimaito ovat lopussa. Ruokaostosten yhteydessä tulee huolehdittua monesta asiasta.

Taidan alitajuisesti liittää ruuanlaiton jonkinlaiseen elämän koossa pysymiseen ja kunnollisuuteen. Jatkuva ravintolaruuan syöminen tuntuu jotenkin huikentelevaiselta, vaikka siihen ei menisikään enempää rahaa.

Sunnuntai – onni on...

Saan vaihtoviikon viimeisenä päivänä vatsataudin, enkä pysty syömään mitään.

Rahaa on kulunut viikon aikana ehkä vähän enemmän kuin yleensä, mutta olisin voinut myös käydä vähän halvemmissakin ravintoloissa. Uskon, että Erkka on oikeassa siinä, että yksin asuvalle noutoruoka voi olla yllättävän halpaa. Kahden tai kolmen hengen kesken keitto ja sämpylät tulevat usein halvemmaksi kuin mikään muu.

Ja mikä tärkeintä, olen niitä valmistaessani onnellinen.

VENLAN RUOKAVIIKKO

Maanantai

• Kahvi ja ruisleipä kahvilassa 4 euroa.

• Lounas ravintolassa 9 euroa.

• Seitanpitaleipä 8,5 euroa.

Tiistai

• Aamiainen kokouksessa.

• Lounassalaatti kahvilassa 8,5 euroa.

• Tortilla-ateria 17 euroa.

Keskiviikko

• Lounaskeitto 8 euroa.

• Sushiannos 13 euroa.

Torstai

• Aamiaisleipä ja kahvi kahvilassa 5 euroa.

• Lounassmoothie 5 euroa.

• Kissanruokaa, maitoa ja ruokaa lapselle kaupasta 12 eurolla.

Perjantai

• Lounassalaatti kahvilassa 9 euroa.

• Illallinen ravintolassa noin 45 euroa.

Lauantai

• Kotiin tilattu pitsa ja limu 12 euroa.

• Kahvimaitoa, kissanruokaa ja muuta kaupasta 13 eurolla.

Sunnuntai

Ei ruokamenoja.

Viikon ruokakulut 169 euroa.

Suomalainen kaura erottuu kansainvälisessä kilpailussa edukseen raikkaan ja rikkaan makunsa, mitättömien myrkkymäärien ja puhtaan pohjaveden ansiosta.

Sauna, sisu ja... kauralastut? Suomesta ponnahtaa maailmalle jatkuvasti uusia innovaatioita, ja nyt maailmaa valloittaa uusi naposteltava.

Real Snacks Oy:n toimitusjohtaja Arja Kastarinen ja tuotekehityspäällikkö Mirva Liukko toivat kauppoihin vuoden alussa Oatis-kaurasnacksit eli suolaiset kauralastut. Idea kauralastuihin syntyi vähän vahingossa keskustelun sivujuonteena.

– Yhteistyökumppanimme kysyi, olemmeko miettineet tekevämme kaurasta jotain, ja meillä oli tarvittava teknologia olemassa. Siitä lähdimme työstämään ideaa eteenpäin, Kastarinen ja Liukko kertovat.

”Idea kaurasnackseihin syntyi vähän vahingossa.”

Molemmat naiset ovat aiemmin työskennelleet muun muassa Panda-makeisten ja Taffel-sipsien tuotekehityksessä ja viennissä. He tiesivät, että suomalainen kaura on maailmalla kovassa nosteessa ja päättivät kehittää tuotteensa paitsi kotimaiseen, myös kansainväliseen makuun sopivaksi.

Suomessa tuote lanseerattiin alkuvuodesta, ja jo joulukuussa merkittävä brittiläinen tavarataloketju Selfridges otti kaurasnacksit valikoimiinsa. Lisäksi sitä on viety Japaniin, Etelä-Koreaan, Viroon ja Kuwaitiin. Keskusteluja käydään parhaillaan myös muualla Pohjoismaissa ja Yhdysvalloissa.

– Suomessa ollaan usein vaatimattomia viennin suhteen, mutta pienemmänkään toimijan ei kannata hävetä. Jos tuote on hyvä, se puhuu puolestaan. Kaurasnacksilla on ollut paljon kysyntää, siitä on tiedusteltu meiltä spontaanisti ilman, että olemme edes itse tarjonneet tuotetta eteenpäin. Parhaillaan rakennamme uutta konekantaa, että pystymme vastaamaan kysyntään, Kastarinen huomauttaa.

Raikas ja puhdas suomikaura

Myös nyhtökaura yrittää parhaillaan maailmanvalloitusta ja on laajentanut syksyn aikana tarjontaansa Ruotsiin. Mirva Liukon mukaan suomalainen kaura kiinnostaa maailmalla, koska täällä kasvatettu kaura on niin puhdasta.

– Suomessa kasvukausi on lyhyt mutta intensiivinen. Kesäaikana auringonvaloa on paljon enemmän kuin etelämmässä, siksi kauraan kehittyy rikas mutta raikas aromi. Maultaan se onkin rikkaampaa kuin ulkomainen kaura, Liukko listaa.

”Talven ansiosta meillä on puhdas maaperä, koska pakkanen tappaa tuholaiset.”

– Talven ansiosta meillä on myös puhdas maaperä, koska pakkanen tappaa tuholaiset. Kasvinsuojeluaineita tarvitaan siis hyvin vähän. Meillä on myös puhtaat pohjavedet. Nämä kaikki tukevat viennissä suomalaisen kauran mainetta.

Savulohiparsapiiraat sopivat niin naposteltaviksi kuin alkupaloiksikin. Kuva: Sanoma-arkisto / Pia Inberg
Savulohiparsapiiraat sopivat niin naposteltaviksi kuin alkupaloiksikin. Kuva: Sanoma-arkisto / Pia Inberg

Saisiko olla perunanachoja, paahtopaistia vai piimäpannacottaa?

Mikä ruoka sopisi parhaiten 100-vuotiaan Suomen juhlistamiseen? Jokin herkullinen ja juhlava, mutta riippuu myös syöjistä. 

Kokosimme ideat itsenäisyyspäivän tarjoiluihin:

Illallispöytään

  1. Poro-persimoniviipaleet ja savulohi-parsapiiraat ihastuttavat alkuruokina.
  2. Maa-artisokkakeitto, juurekset sekä possurulla ja piimäpannacotta muodostavat Suomi-henkisen illallismenun.
  3. Jos tavoitteena on edullinen illallinen, eikä tarjottavien tarvitse olla perinteisiä suomalaisia, itämainen lohi on kokeilemisen arvoinen. Resepti on helppo ja edullinen, mutta lopputulos näyttävä ja maukas.
  4. Jälkimarinoitu paahtopaisti syntyy yllättävän helposti.
  5. Juustokakku on aina hyvä jälkkäri. Kokeile sitruuna-lakujuustokakkua, limetti-minijuustokakkuja, porkkanajuustokakkua tai crème brûlée -kinuskijuustokakkua. 
  6. Mehevä mutakakku käy myös vegaanisille juhlijoille.

Television ääreen

  1. Naposteltavistakin voi tehdä kokonaisen menun: poropiirakkaa, helppoja mätitähtiä, ruisnappeja ja täytettyjä pipareita.
  2. Suolainen fetapannari on nopea, herkullinen ja vieläpä gluteeniton valinta.
  3. Tuhdit vegaaniset perunanachot tuovat potkua Linnan juhlien katsomoon.
  4. Kaipaatko jotakin klassista, mutta uusin maustein? Testaa joulutorttujen uusia täytteitä.

Rentoon juhlintaan

  1. Söpöt sorbettikuoharit kruunaavat bileet.
  2. Salaattibaari pitää bilettäjät kylläisinä, ja syötävää löytyy niin kalan kuin kasvistenkin ystävälle. 
  3. Herkullinen peltigalette pelastaa laiskan emännän juhlat.
  4. Herkkujälkkäri ei aina vaadi mittavia valmisteluja: tiramisu-jäätelökakku syntyy kymmenessä minuutissa.
  5. Aina puhutaan Linnan juhlien boolista, mutta kyllä kotibileissäkin osataan booleja tehdä.