Suomalaiset ovat jäätelöhullua kansaa. Toisille intohimosta on tullut myös ammatti: Suonenjoella syntyy Suomen kalleinta herkkua ja Tampereella tehdään vaikka mustamakkarajäätelöä.

Kuvat Panu Pälviä

Kurkistus lähimarketin pakastealtaaseen: perusmakujen rinnalle on ilmestynyt yhä enemmän koreita purnukoita ja erikoisia makuyhdistelmiä. On gelatoa, gourmet-jäätelöä ja lupauksia luomusta.  

Niille on tilausta, sillä Suomessa syödään jäätelöä eniten koko Euroopassa. Läpi vuoden.

Jäätelömatkalla halki Suomen löytyy maitotiloja, joissa tehdään jäätelöä luontoa kunnioittaen. Käsityöläisiä, joille jäätelökoneet ovat vain apuväline luovuudelle ja kymmenille mauille. Jäätelöä, joka on kuin taidetta – ja ainakin yksi pariskunta, jonka rakkaus alkoi yhdestä tötteröstä. 

Oman tilan makua 

– Olemme varmasti Suomen kallein jäätelöntuottaja, sanoo Matti Kärkkäinen, Peltolan tilan seitsemäs isäntä ja tarjoaa lusikallisen vanhan ajan vaniljaa. 

Herkullinen maku täyttää suun ja katoaa sitten – aivan kuten kuuluukin, kun jäätelö tehdään tuoreista ja läheltä tulevista raaka-aineista. 

Täällä Suonenjoella tehdään Peltolan Juustolan jäätelö. Maito tulee omalta tilalta, ja siinä maistuu puna-apila, jota lehmät syövät ravinnokseen. Jäätelöihin ei lisätä minkäänlaisia lisä- tai väriaineita, marjat haetaan marjatiloilta ja alkoholi Alkosta. 

Raaka-aineet näkyvät hinnassa, sillä mansikan maku syntyisi edullisemmin esanssista kuin oikeista marjoista. Naapurikunta Rautalammin kyläkaupassa puoli litraa Peltolan Juustolan jäätelöä maksaa yli kuusi euroa, Helsingissä hinta on kympin. 

Jäätelöt myydäänkin ensisijaisesti ravintoloille, sillä ravintoloitsija ei kavahda hintaa, jos raaka-aineet, maku ja rakenne ovat kohdallaan. Peltolan tilan Juustolassa on tehty kaikkea, mitä ravintoloista on keksitty pyytää: muun muassa sinappipiparjuurijäätelöä ja sillisorbettia.

Purkillinen mielikuvia

Laitumella Matti valittelee sadetta ja tönii lehmiään lempeästi. Rehunteko on vastikään alkanut. 

– Tuo on Hilima, itsepäinen jässikkä. On niin kiimassa, ettei näe eikä kuule. 

Laitumella harppoo myös Minnariitta Pitkänen keltaiset kumisaappaat jalassaan. Hän tuli Peltolaan töihin kymmenisen vuotta sitten ja jäi tilan emännäksi ja omistajaksi.

Kellojen sijaan Peltolan lehmien kaulassa kilkattavat rautaketjut, joista eläimet sidotaan parsinavetassa kiinni. Peltolan tila on luomutila, mutta tilan maito ei ole luomua. Luomumerkintä edellyttää pihattonavettaa, jossa lehmät saavat käyskennellä vapaasti.

– Parsissa tilat ovat kuitenkin avarat, huomauttaa Matti. 

Luomumerkinnän puuttuminen harmittaa isäntää, sillä jäätelön tekeminen luontoa kunnioittaen on hänen työnsä ydinajatus.

Monien pientilojen tapaan Peltolan Juustolan brändi rakentuu mielikuvalle puhtaasta ravinnosta sekä eläinten hyvinvoinnista. Mansikkajäätelön mansikat tulevat suoraan naapuritilalta ja Minnariitta tuntee nimeltä kaikki tilan 90 lehmää. 

Miltä mustikka maistuu?

Vaniljantuoksuisessa Juustolassa jäätelökone suoltaa parhaillaan raparperisorbettia. Maatilalla jäätelöt syntyvät sesongin mukaan: seuraavaksi vuorossa on mansikka-aika, sen jälkeen kypsyvät mustikka ja tyrni. 

Raparperisorbetin valju väri ei tuo vettä kielelle.

– Sellaiselta raparperi nyt vain näyttää, toteaa Minnariitta.

Joissakin Peltolan jäätelöissä myös maku poikkeaa totutusta vienoudellaan. Toisin kuin esanssi, luonnollinen maku ei palaa enää suuhun jälkimakuna. Mustikkajäätelön maku on niin heikko, että marjaa hädin tuskin tunnistaa. Missä on luontaisen maun luvattu rehevyys ja voima?

– Mustikka on hankalin marja, koska se on niin mieto. Sateisena kesänä marjat jäävät kaiken lisäksi myös vetisiksi, perustelee Matti.

Luontoa on turha komennella, se antaa mitä antaa.

Peltolaan on kantautunut palautetta ravintoloista, joissa on tarjoiltu Juustolan oikeista hedelmistä tehtyä banaanijäätelöä. Karkkien banaaniesanssiin tottuneet lapset ovat valittaneet tarjoilijoille, ettei jätski maistu oikealle banaanille.

Ruuan jokapäiväiset e-koodit ovat totuttaneet toisenlaisiin makuihin.  Eivätkä ne aina vastaa sitä, miltä hedelmät ja marjat oikeasti näyttävät ja maistuvat. Siksi raparperisorbetti on valjuhkon näköinen. Sitruunasorbettikin on valkoista eikä keltaista, sillä sitruunassahan keltaista on vain kuori.

Mutta kyllä perusjätskiä syödään myös Matin ja Minnariitan kodissa.

– Lapsille se maistuu niin hyvin, että kukkarot piiloon, kun jäätelöauto ajaa pihaan! nauraa Matti. 

Peltolan juustola
Kallein maku: Mesimarjajäätelö. Mietoa marjaa tarvitaan jäätelöön paljon, ja sen kilohinta on 50–100 euroa.
Suosituin maku: Vanhan ajan vanilja.
Sivutuote: Lehmänlantaa 2 700 kuutiota vuodessa.
Peltolan Juustolan osoite on Jalkalantie 6, Suonenjoki. Tilan jäätelöä myyvät Helsingissä Eat & Joy ja juustokauppa Lentävä lehmä Hakaniemen kauppahallissa, ja sitä saa myös useista kaupoista ja kahviloista Suonenjoella ja Rautalammilla.

Mielikuvitusta ja matikkaa 

Italialaiset, metallinharmaat koneet kiiltävät puhtaina ja vakuuttavina.

– Nämä ovat jäätelökoneiden Ferrareita, kehuu Harri Laine, Tampereen jäätelötehtaan perustaja. 

Harri on itsekin jäätelöntekijöiden eliittiä, sillä hän on valmistunut jäätelömestariksi italialaisesta jäätelöyliopistosta. Mestari on kehitellyt muun muassa reseptin mustamakkarajäätelölle: tummaa suklaajäätelöä, ohrasuurimoita ja puolukkahilloa.

Vihreänkeltainen pistaasijäätelö on niin täyteläistä, että kieli saa tosissaan tehdä töitä.   

– Rajana on vain mielikuvitus, Harri hymähtää ja levittelee käsiään. 

Tie jäätelömestariksi ei ole ollut helppo. Harri törmäsi italialaiseen gelatoon ensimmäisen kerran työskennellessään italialaisen ravintolan ravintolapäällikkönä Tampereella. Kun tyttärelle piti löytää kesätyö, Harri osti gelatoa myyvän jäätelökioskin.

Harri istui ensimmäisen päivän kioskissa itse. Myynti oli seitsemän euroa.

– Ei hemmetti, mutta olkoon tämän kesän, ajattelin.

Vähitellen asiakkaita alkoi löytyä. Kun kioskista tehtiin juttu lehteen, jono kertyi parhaimmillaan puolitoistatuntiseksi. Yhtä nopeasti kasvoivat Laineen kunnianhimo ja intohimo jäätelöön.

– Tajusin, että jäätelöstä tulee parasta, jos sen tekee itse. Sitä varten täytyy käydä kurssit. Halusin oppia parhaaksi.

Veden, sokerin ja rasvan harmonia

Jäätelökone huutaa kuin sumutorvi: valmista! Ulos pusertuu vaaleaa, vaniljaista massaa, jonka jäätelömestari Pipsa Sassi – Harrin vaimon sisko – kaapii käsin rasioihin. Jäätelö on pehmeää eikä kylmetä suuta. Tällaiselta se maistuu Italiassa, jossa jäätelöä ei pakasteta, vaan se tehdään gelaterian takahuoneessa ja myydään vitriinistä vielä saman päivän aikana.

Oli siis selvää, mistä paras jäätelö­koulu löytyisi. Harri lähti Pohjois-Italian Bolognassa sijaitsevaan Carpigianin jäätelöyliopistoon ja opiskeli siellä kaksi vuotta. Matematiikan ja kemian oppitunneilla tutkittiin jäätelön sisältämän veden, sokerin ja rasvan harmoniaa.

Kursseilla opittiin myös herkun historiaa ja eri maiden jäätelökulttuureja. Maailman vanhin jäätelö oli hunajavanilijaa.

– Myös Kiina ja Mongolia ovat vanhoja jäätelömaita. Mongolisoturit laittoivat satulalaukkuihinsa vettä ja marjoja, jotka Himalajan vuoristossa ratsastaessa sekoittuivat ja jäähtyivät mehujääksi. 

– Japanissa jäätelön pohja valmistetaan riisistä, mikä tekee rakenteesta venyvää. Irakissa ja Iranissa jäätelössä maistuvat alueella viljellyt sitrushedelmät. 

Suomalainen syö suruun

Suomalaisille kaikki jäätelöt ovat jäätelöä, mutta maailmalla gelatoa ja ice creamia ei sotketa toisiinsa. Gelatossa raaka-aineet ovat mahdollisimman tuoreita. Rasvaa ja ilmaa on vähän, minkä huomaa, kun tarttuu gelatopurkkiin: painoa on tuplasti pakastinaltaan perusharkkoon verrattuna.

Suomessa jäätelömaku on hyvin pohjoismainen. Siksi etelänmatkojen lomaparatiiseissa jäätelö maistuu meistä usein liian sokeriselta. Suomalaisjäätelössä on myös enemmän rasvaa. 

Italiassa gelato nautiskellaan jäätelöbaarissa ystävien seurassa. Suomessa sitä syödään myös yksinäisyyteen: purkki kaivetaan kaveriksi telkkarin ääreen, kun ystävät eivät vastaa puhelimeen tai sydänsurut vaivaavat.

Ja vaikka makukirjo on rajaton, suomalainen turvaa vuodesta toiseen suklaaseen, mansikkaan ja vaniljaan. 

– Neljäs suosikki on keinotekoinen, vihreän värinen päärynäjäätelö, vaikka maailmasta ei löydy vihreää päärynää, kertoo Harri.

– Kioskissamme on 24:ää eri jäätelöä, mutta asiakas valitsee silti suklaata ja vaniljaa. Rahan pelätään menevän hukkaan, jos uudesta mausta ei tykkääkään.

Erityisesti sorbettia suomalaiset karsastavat, sillä useimmat pitävät sitä lähinnä vetisenä mehujäänä. Testataanpa tamperelaista viinirypälesorbettia. 

Suuhun leviää raikas hedelmän maku, mikä ei ole ihme, sillä sorbetista jopa puolet voi olla hedelmää tai marjaa. Herkku on niin kuohkeaa, että on vaikea uskoa, ettei siinä ole kermaa lainkaan. Tämä on jotain aivan toista kuin mehujää. 

Tampereen jäätelötehdas
Vaniljajäätelöissä on viittä eri makua: Tahitin, Madagaskarin ja Bourbonin vaniljaa sekä Premium- ja Excel-vaniljaa.

New York -jäätelössä on banaania, suklaahippuja ja vaahtokarkkia.
Joulujäätelöissä maistuvat pipari tai kuivatut hedelmät.
Tampereen jäätelötehtaalla on kioski Finlaysonin tehdasalueella Frenckellin aukiolla Tampereella. 

Jäätelön yhdistämät 

– Tämä on argentiinalainen maku dulce de leche, paahteinen toffee. Myös banaanin ja dulce de lechen yhdistelmä, banana split, on sataprosenttisesti argentiinalainen maku, paljastaa Sergio Adler, jäätelöbaari Caminiton omistaja.

Ennen herkkujen maistamista hän ei suostu kertomaan, mikä maku on kyseessä. Jäätelössä on kuulemma vikaa, jos maistajan arvaus menee pieleen.

Caminito rikkoo värikkyydellään Kouvolan keskustan betonisen harmauden kuin kivikkoon eksynyt rantapallo. Pöydissä istuu perheitä, vanhuksia ja nuoria. Alakerrassa koululaisten syntymäpäiväseurue antaa aplodit, kun Sergion veli ja yhtiökumppani Dario Adler esittelee mustaherukkasorbetin valmistusta.

– Sitten sorbetit – silmät kiinni, suu auki! Sergio ojentaa uutta maistiaista.

Mansikkasorbetti on helppo tunnistaa, mutta ananas-tyrni menee jo arvailuksi. Passionhedelmä-mango-yhdistelmä antaa tutuille mauille uutta särmää.

Sergion puhetulvaa hillitsee vain suomen kieli, jonka sanoja hän jää joskus hakemaan. Vaimo ja yhtiökumppani Leena Adler täydentää lauseita loppuun.

Jäätelöbaari on lainannut nimensä siirtolaisten asuttamalta Caminito-kadulta, joka sijaitsee Sergion kotikaupungissa, Argentiinan Buenos Airesissa. Hänen päätymisensä kahvilanpitäjäksi Kouvolaan onkin pitkä tarina, johon liittyy vedonlyöntiä, asuntovaunu – ja tietenkin jäätelötötterö.

– Se oli kyllä kohtalon johdatusta, sanoo Leena hymyillen. 

Tuli nainen, kissa ja koira

Oli vuosi 2002, kun vaihto-opiskelijaksi lähtenyt Leena istui lontoolaisen lentokentän pikaruokalassa ja odotti Argentiinan-lentonsa lähtöä. Paikalle tuli mies, joka pyysi ontuvalla englannillaan lupaa istua samaan pöytään. Kaksikko huomasi odottavansa samaa lentoa. 

– Istuimme lentokoneessa 14 tuntia vierekkäin, juttelimme, emmekä nukkuneet silmäystäkään, kertoo Leena.

Buenos Aires alkoi lähestyä, ja Sergio mietti, miten yhteydenpitoa voisi jatkaa. Hän ehdotti vedonlyöntiä siitä, millä kellonlyömällä kone laskeutuu – häviäjä tarjoaisi jäätelön. Kone laskeutui, ja Sergio hävisi. Leena lensi Bahia Blancaan, 900 kilometriä Buenos Airesista etelään.

Pian Leena sai Sergiolta sähköpostin: Kiiruhda Buenos Airesiin, sillä jäätelöbaarit menevät talveksi kiinni!

– Se oli tietenkin valetta, nauraa Leena.

Leena matkusti bussilla kymmenen tuntia Sergion kotiin. Se oli leirintäalueelle parkkeerattu asuntovaunu. 

– Halusin käyttää rahani matkusteluun enkä kalliiseen vuokraan. Olin asunut niin jo seitsemän vuotta, kertoo Sergio. 

Yhteydenpito jatkui, kun Leena palasi Bahia Blancaan. Leenan opintojen päätyttyä piti päättää palaako hän Eurooppaan vai jääkö Argentiinaan.

Leena muutti Sergion asuntovaunuun.

Perhe alkoi nopeasti kasvaa. Erään kerran töistä palatessaan Sergio huomasi, että Leena oli ottanut kadulta koiran. Pian asuntovaunussa asui myös kissa. 

– Ajattelin, että perkele, vielä hetki sitten kotona oli rauhallista, ja nyt minulla on nainen, kissa ja koira! nauraa Sergio. 

Jäätelöstä työllistäjä

Vuonna 2004 Leena, Sergio, kissa ja koira tulivat Suomeen ja asettuivat Lahteen. 

Sergio oli työskennellyt Argentiinassa liikunnanopettajana, mutta Suomessa se olisi vaatinut pedagogisia opintoja sekä luistelu- ja hiihtotaidon opettelemisesta. Sergio työskenteli pari vuotta siivoojana ja mietti mihin voisi ryhtyä.

Vuonna 2007 Argentiinan-lomalla Leena sai idean. Entäs jäätelö?

– Minulla oli Suomessa ollut ikävä argentiinalaisia jäätelöjä, hän kertoo.

Sergio kävi opiskelemassa jäätelöntekoa kisällinä Espanjassa, ja veli Dario tuli auttamaan jäätelönvalmistuksessa. Vuoden päästä Caminito avasi ovensa. 

Raaka-aineet hankitaan sieltä, mistä parasta saa: tyrni Suomesta, suklaa Belgiasta. Caminito pysyy uskollisena lähtökohdilleen. Se on avoin kaikille aivan kuten Caminito-katu Buenos Airesissa.

– Konsultit sanoivat, että meidän pitää miettiä kohderyhmä. Emme halunneet ajatella sellaisia, koska jäätelö sopii kaikille, Leena sanoo. 

Jäätelöbaari Caminito
Tarjolla on 40–50 erilaista jäätelömakua.
Omituisimmat maut ovat mozzarella, mämmi ja wasabi.
Litra jäätelöä painaa noin 800 grammaa.
Caminito löytyy osoitteesta Kauppalankatu 6-8, Kouvola, (kävelykatu Manski). Caminitolla on jäätelökioski myös Helsinki-Vantaan lentokentällä.

Savulohiparsapiiraat sopivat niin naposteltaviksi kuin alkupaloiksikin. Kuva: Sanoma-arkisto / Pia Inberg
Savulohiparsapiiraat sopivat niin naposteltaviksi kuin alkupaloiksikin. Kuva: Sanoma-arkisto / Pia Inberg

Saisiko olla perunanachoja, paahtopaistia vai piimäpannacottaa?

Mikä ruoka sopisi parhaiten 100-vuotiaan Suomen juhlistamiseen? Jokin herkullinen ja juhlava, mutta riippuu myös syöjistä. 

Kokosimme ideat itsenäisyyspäivän tarjoiluihin:

Illallispöytään

  1. Poro-persimoniviipaleet ja savulohi-parsapiiraat ihastuttavat alkuruokina.
  2. Maa-artisokkakeitto, juurekset sekä possurulla ja piimäpannacotta muodostavat Suomi-henkisen illallismenun.
  3. Jos tavoitteena on edullinen illallinen, eikä tarjottavien tarvitse olla perinteisiä suomalaisia, itämainen lohi on kokeilemisen arvoinen. Resepti on helppo ja edullinen, mutta lopputulos näyttävä ja maukas.
  4. Jälkimarinoitu paahtopaisti syntyy yllättävän helposti.
  5. Juustokakku on aina hyvä jälkkäri. Kokeile sitruuna-lakujuustokakkua, limetti-minijuustokakkuja, porkkanajuustokakkua tai crème brûlée -kinuskijuustokakkua. 
  6. Mehevä mutakakku käy myös vegaanisille juhlijoille.

Television ääreen

  1. Naposteltavistakin voi tehdä kokonaisen menun: poropiirakkaa, helppoja mätitähtiä, ruisnappeja ja täytettyjä pipareita.
  2. Suolainen fetapannari on nopea, herkullinen ja vieläpä gluteeniton valinta.
  3. Tuhdit vegaaniset perunanachot tuovat potkua Linnan juhlien katsomoon.
  4. Kaipaatko jotakin klassista, mutta uusin maustein? Testaa joulutorttujen uusia täytteitä.

Rentoon juhlintaan

  1. Söpöt sorbettikuoharit kruunaavat bileet.
  2. Salaattibaari pitää bilettäjät kylläisinä, ja syötävää löytyy niin kalan kuin kasvistenkin ystävälle. 
  3. Herkullinen peltigalette pelastaa laiskan emännän juhlat.
  4. Herkkujälkkäri ei aina vaadi mittavia valmisteluja: tiramisu-jäätelökakku syntyy kymmenessä minuutissa.
  5. Aina puhutaan Linnan juhlien boolista, mutta kyllä kotibileissäkin osataan booleja tehdä.

Jauheliha kokataan nyt aasialaisittain. 

Thaimaalainen jauhelihakulho

4 annosta

Valmistusaika 30 min

3 valkosipulinkynttä

2 sipulia

2 tuoretta chiliä

1 suippopaprika

1 ruukku thai-basilikaa

2 rkl öljyä

400 g jauhelihaa

2 rkl hunajaa

2 rkl soijakastiketta

1 rkl kalakastiketta

2 limeä

4 munaa

½ tl suolaa

tarjoiluun

riisiä

  1. Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Puolita chilit ja paprika. Poista siemenet ja kannat. Hienonna chili. Viipaloi paprika. Irrota basilikasta lehdet. Säästä muutama kaunis oksa koristeluun.
  2. Kuumenna öljy pannulla. Paista sipuleita, chiliä ja paprikaa 5 minuuttia keskilämmöllä. Nosta lämpötilaa ja lisää jauheliha. Anna sen ruskistua. Lisää hunaja, soija, kalakastike ja purista limestä mehu. Anna porista miedolla lämmöllä sillä välin kun paistat munat. Ripottele munien pintaan suola.
  3. Viimeistele kastike sekoittamalla joukkoon basilikanlehdet.
  4. Kokoa kulhoihin riisiä, jauhelihakastiketta ja paistettu muna. Koristele basilikan oksalla.