Kolme keittokirjaa ja kokematon kokki. Indica-yhtyeen laulaja Jonsu ­testaa, onnistuuko keittiökapinallinen oppaiden avulla ruuanlaitossa.

Nuoret aikuiset tekevät itse makkaraa, panevat olutta ja ­keräävät matkoilla makuelämyksiä. Vaan ei Indica-­yhtyeen keulakuva Jonsu. Hän ei tuhlaa aikaansa ruuanlaittoon – jo kerman vaahdottaminen kestää hänestä ikuisuuden. Kun Jonsu haluaa kiksit syömisestä, hän ­ostaa karkkia.

Silloin harvoin kun Jonsu kokkaa, hän valmistaa ison satsin.

– Rakastamiani kurkku-avokadosusheja jouduin syömään neljä päivää putkeen. Kahteen vuoteen ei tehnyt mieli sitä ruokaa.

Ruoka on Jonsulle ener­giaa, jonka avulla jaksaa tehdä jotain muuta. Usein se muu liittyy musiikkiin.

Muusikon olohuone ja keittiö ovat yhtä suurta tilaa, jonka toisessa päässä on liesi ja toisessa piano. Välissä seisoo rivi kitaroita ja rumpusetti.

– Kävelen aina mieluummin pianon ääreen kuin keittiöön.

Tänään hän kuitenkin marssii keit­tiöön testaamaan, onnistuuko taitamaton kokki tekemään ruokaa keitto­kirjan ohjeita seuraamalla. Luvassa on iltapäivä kääretortun, salaatin ja keiton pauloissa.

Tehtävä 1 – kääretorttu

Jonsu ei ole ikinä tehnyt kääretorttua. Miksipä olisikaan, sillä hän ei leivo. Viime jouluna hän teki luumukiisseliä.

– Kai se lasketaan leipomiseksi?

Jonsu lukee reseptiä liesituulettimen valossa ja mumisee:

– ...puhtaalle pellille...

Sitten hän avaa lattianrajassa olevan laatikon, nappaa pellin kainaloon ja painelee kylpyhuoneeseen.

– Äiti ei olis musta ylpeä, jos näkisi ­nämä likaiset pellit.

Hetken jynssäys kylpyammeessa riittää, laitetaanhan taikinan ja pellin väliin vielä leivinpaperia.

Sirota leivinliinalle sokeria.

Jonsu avaa keittiön yläkaapin ja vetäisee sieltä mustavalkoisen kankaan.

– Liina mulla sentään on, jopa puhdas. Mutta miksi sokeria levitetään kankaalle? Jonsu ihmettelee ja lappaa tomu­sokerit ruokalusikalla liinalle. 

Siivilöi kulhoon jauhot.

Alakaapin takaosasta löytyy lasinen kulho, mutta desimittaa tai siivilää Jonsu ei omista.

– Siivilöimisen tarkoitus on kai välttää paakkujen syntyminen, mutta en mä niitä pelkää. Onhan ihmisillä hampaat.

Blenderin korkki saa kelvata mitta-astiaksi. Jonsu arvioi sen puolen desin kokoiseksi.

Leivontaurakka on edennyt reseptin kolmannelle riville, kun homma alkaa kyllästyttää.

– Olen vääntänyt vaikka kuinka ­kauan, ja vasta jauhoseos on valmis.

Jonsu puhisee. Hän kuljettaa sormea ­ohjeen riveillä.

– Kiroan tämän reseptin. En saa selville, mitä pitää tehdä. Sanoisivat, että ota toinen kulho, koska muuten luulee, että kaiken voi panna samaan.

Kiinnitä monitoimikoneeseen vispilävatkain.

Keittiössä ei ole sähkövatkainta, mutta Jonsu ei lamaannu, vaan kippaa ainekset blenderiin. Sillä hän valmistaa yleensä ruokansa: heittää kannuun kasviksia, hedelmiä ja pähkinöitä ja syö syntyneen mössön.

Hetken surruttelun jälkeen torttu­pohjan ainekset ovat yhä litkua, mutta Jonsulle kelpaa.

– Tässä ajassa olisin hakenut kääretortun läheiseltä huoltsikalta, syönyt sen ja juonut kahvit päälle.

– Mitä järkeä yleensäkään on kokata jotain roskaruokaa? Kääretortussahan ei ole mitään terveellistä.

Kiristynyt ilme kavaltaa, että turhautuminen on jo pitkällä.

Erottele keltuaiset.

Jonsu ryhtyy empimättä siirtelemään keltuaista kuorenpuolikkaalta toiselle.

– Olen nähnyt telkkarista, miten tämä tehdään.

Epäonnisesti ensimmäinen keltuainen silti särkyy valkuaisen joukkoon.

– Kuinka tarkkaa tää voi olla, kun taikinaan kuitenkin tulee keltuaista?

Nautinto löytyy!

Seuraavat valkuaiset pysyvät onneksi kirkkaina.

– Mulla oli romanttinen kuva leipomisesta, mutta tämähän on ihan tyhmää, Jonsu sanoo ja noukkii kuorenmuruja valkuaisten joukosta.

Puolen minuutin käsin vatkaamisen jälkeen ranne kipeytyy, mutta Jonsu ei luovuta. Valkuiaisvaahto tukevoituu ja valitukset loppuvat.

– Tässähän näkyy nopeasti työn jälki.

Leipurin ilme pehmenee.

Kääntele kolmannes valkuaisvaahdosta...

Vaahto on vielä valuvaa, kun Jonsu ­lisää sen keltuaislitkun joukkoon.

– Mitä kääntely on? Miksei vaan heitetä kaikkia aineksia samalla kertaa?

Taikina on valmista. Jonsu kippaa sen pellille, työntää uuniin ja ajastaa kellon.

Huoahtamiseen ei ole aikaa, sillä nyt pitää vatkata täyte.

– Tässä ajassa olisin jo säveltänyt ­albumin.

Kello hälyttää, patalaput löytyvät nurkkakaapista. Jonsu kippaa paistuneen tortun sokeroidulle liinalle ja säpsähtää syntyvää läsähdystä.

Kääri torttu ja liina yhdessä rullalle.

– Eikö panna täytteitä ensin? Jonsu kysyy mutta rullaa kuuliaisesti.

– Onpa ihanan lämmin. Nyt löydän nautinnon.

Kerma vatkautuu blenderissä lähes voille, ja Jonsu on lisätä vaahtoon leivinjauhetta sokerin sijaan. Puhina on kuitenkin poissa, ja silmät loistavat, kun hän levittää täytettä torttupohjalle.

– Ihan liikuttaa, kun tämä alkaa valmistua.

Puolentoista tunnin urakka on ohi. Torttu halkeilee ja täytettä valuu pöydälle, mutta Jonsu on yhtä hymyä. Hän leikkaa yhden viipaleen ja maistaa.

– Nyt perun puheeni! Tämä on paljon parempaa kuin huoltsikalla. Ehkä jopa vaivan arvoinen.

Mikä ihmeen mortteli?

Onnistuneen leivonnan voimaannuttama laulaja tarttuu seuraavaan reseptiin.

Aasialaisen salaatin ohje löytyy ­Farang-ravintolan keittokirjasta. Jonsu hoksaa, että häneltä löytyisi sama opus keittiön alakaapista. Siellä se seisoo ­yhdentoista muun keittokirjan kanssa.

– Nämä ovat tämän talon vähiten ­luetut kirjat, Jonsu toteaa.

Kookospähkinäsalaatin resepti on ­lyhyt, mutta eksoottisia aineksia riittää.

– Yhteen salaattiin joutuu ostamaan niin monia aineksia, että samalla rahalla menisi jo ravintolaan.

Palmusokeri, thaibasilika ja sitruunaruoho ovat Jonsulle outoja, samoin korian­terinjuuri.

– Ei voi olla totta, että korianterista käytetään multaosa!

Jonsu pilkkoo juuret nopeasti fileerausveitsellä. Mutta kun palat pitäisi siirtää mortteliin, tulee ongelma.

– Mikä on mortteli? Pitäisikö mun tietää se?

Jonsu lähtee googlaamaan esineen ­nimeä, ja paljastuu, että hänen keittiössään on kuin onkin mortteli.

– Ai, se on toi kivimöhkäle. En ole ­aiemmin käyttänyt.

Myös kalakastike on uusi tuttavuus.

– Löyhkää niin kauhealle, että laitan vähemmän kuin reseptissä.

Morttelilla hakkaaminen on Jonsusta hauskaa, mutta vain noin minuutin ajan. Kastike jää rouheaksi, mutta "sitähän varten meillä on hampaat".

Kuorimiset ja pilkkomiset sujuvat smoothien tekemiseen tottuneelta laulajalta vikkelästi, mutta ohjeen yli­malkaisuus ihmetyttää.

– Resepti on selvästi kirjoitettu ­ammattilaisille, kun määräksi annetaan "yksi pala". Sehän voi olla mitä vain!

Päivän hankalimmaksi tehtäväksi osoittautuu kookospähkinän halkaiseminen. Mikään keittiön veitsistä ei ­uppoa pähkinään, mutta onneksi jukkapalmun alta löytyy huonekasvin trimmaamiseen käytetty saha. Sen alla pähkinä vihdoin antautuu.

Jonsu nuolaisee lusikkaa. Aasian maut saavat maistajan myhäilemään.

– Hyvää! Tätä teen toistekin. Silloin unohdan morttelin, ja heitän kastikkeen ainekset blenderiin.

Harrastajien resepti

Keittiössä alkaa olla jo flow. Jonsu tarttuu Safkaa-kirjaan ja alkaa tehdä pinaatti­keittoa. Se on kirjan ainoita kasvis­syöjälle sopivia reseptejä.

Soppaan tarvitaan puoli kiloa tuoretta pinaattia.

– Kyllä tulee kalliiksi. Minä ostaisin ehkä pakastekuution, Jonsu sanoo.

Osa pinaatista pitää huuhtoa kiehuvalla vedellä. Keitin löytyy alakaapista, sillä yleensä Jonsu ottaa kuuman veden espressokoneestaan.

– Nythän tää meni heti pieleen!

Jonsu on heittänyt pinaatit kiehuvaan veteen, vaikka vesi piti kaataa lävikössä lehdille. Osa pinaateista käytetään sellaisinaan.

– Liian monimutkaista.

Suurin hämmästys seuraa liemestä.

– Miksi kasviskeitossa on kanalientä?

Jonsu purskahtaa nauruun lukiessaan, että liemen pitäisi olla kotitekoista.

– Voiko elämää tehdä enää vaikeammaksi? hän kysyy ja kaivaa yläkaapista kasvisliemikuution.

Keiton ohje on Jonsusta tehty ruokaharrastajalle, ei ­oikopolkuja etsivälle keittiökapinalliselle.

– Olisin heittänyt pinaatit blenderiin vaikka greipin kanssa ja syönyt sellaisenaan.

Reseptit:

Karhunvatukkakääretorttu

3 rkl tomusokeria sekä ylimääräistä sirotteluun
3 dl karkeita vehnäjauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 iso kananmuna sekä
2 isoa munankeltuaista ja
3 isoa munanvalkuaista,
kaikki huoneenlämpöisinä
½ dl kasviöljyä
½ dl hunajaa
½ dl sekä 3 rkl kidesokeria
½ tl vaniljauutetta
½ dl lämmintä vettä
5 dl tuoreita karhunvatukoita
2 ½ dl kuohukermaa

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Vuoraa reunallinen uuni­pelti (43 x 30 cm) leivinpaperilla. Sirota isolle, puhtaalle leivinliinalle tomusokeria. Siivilöi kulhoon jauhot, leivinjauhe ja suola. Sekoita. Kiinnitä monitoimikoneeseen vispilävatkain. Mittaa kulhoon muna, keltuaiset, kasviöljy, hunaja, 1/2 dl kidesokeria, ­vaniljauute ja lämmin vesi.

Vatkaa keskiteholla 6–7 minuut­tia, kunnes seos on ­sakeaa ja vaaleaa (vatkainta nostettaessa taikinaan piirtyvä kuvio pysyy pinnalla hetken). Kaada seos isoon kulhoon ja jätä odottamaan.

Vaihda koneeseen puhdas vispilä ja kulho. Vatkaa val­kuaiset keskiteholla pehmeäksi vaahdoksi (1–2 minuuttia). Nosta vatkaustehoa, lisää loput 3 rkl kidesokeria vähitellen ja vatkaa 2–3 minuuttia, kunnes vaahto on kovaa.

Kääntele kolmannes valkuaisvaahdosta lastalla keltuais­seokseen. Lisää sitten loput valkuaisvaahdosta ja sekoittele vain sen aikaa, että ainekset sekoittuvat.

Ravistele jauhoseos siivilän läpi taikinalle ja kääntele ­varovasti joukkoon. Kaada taikina pellille ja levitä tasaiseksi palettiveitsellä.

Paista noin 10 minuuttia, kunnes levy on kullanvaalea ja keskeltä kimmoisa. Käännä pelti paistamisen puolivälissä. Kumoa paistos välittömästi leivinliinalle, poista pelti ja leivinpaperi varovasti. Aloita levyn kääriminen pitkältä ­sivulta ja kääri torttu ja liina yhdessä rullalle. Nosta liinaan kääritty rulla ritilälle sauma alaspäin. Anna jäähtyä täysin.

Murskaa karhunvatukat haarukalla. Vatkaa kerma ja tomu­sokeri kovaksi vaahdoksi (n. 2 minuuttia). Kääntele karhunvatukat kermavaahtoon. Rullaa torttu auki ja jätä liinan päälle. Levitä marjavaahto levylle palettiveitsellä, jätä pitkät sivut 2 cm:n leveydeltä kuorruttamatta. Kääri levy varovasti uudestaan rullalle (nyt ilman liinaa). Kääräise rulla liinan sisään ja anna tasaantua jääkaapissa tunnista vuorokauteen, aina tarjoiluun saakka.

Poista liina ja ­sirota tortulle runsaasti tomu­sokeria. Leikkaa torttua sahateräisellä veitsellä.

Kookospähkinäsalaattia ja pomelo

1 kookospähkinä
1 pomelo
2 dl thaibasilikan lehtiä
1 pala inkivääriä
1 sitruunaruoho
2 rkl paahdettua kookos­pähkinää
nahm jim -kastike:
2 valkosipulinkynttä
2 korianterinjuurta
1 rkl merisuolaa
1 pieni punainen chili
3 pitkää punaista chiliä
3 rkl palmusokeria
2 dl limetinmehua tuoreista ­limeteistä
3 rkl kalakastiketta

Tee ensin kastike. Leikkaa valkosipulinkynnet ja korianterinjuuret pienemmäksi ja lisää ne suolan kanssa mortteliin. Hakkaa, kunnes tahna on tasaista. Lisää ensin pienet chilit ja hienonna. Lisää sen jälkeen loput chilit ja jatka hakkaamista, kunnes tulos on tasainen. Lisää palmusokeri ja sekoita, kunnes sokeri on liuennut. Lisää limetinmehu ja mausta kalakastikkeella. Lisää tarvittaessa hienoa sokeria, limetinmehua tai kalakastiketta. Tavoitteena on saavuttaa tulisen, happaman, ­makean ja suolaisen tasapaino.

Halkaise kookospähkinä ja poista siitä kova kuori. Siivuta kookoksen hedelmälihasta mandoliinilla tai kuorimaveitsellä hyvin ohuita siivuja. Poista pomelosta kuori ja poimi sisältä vain hedelmäliha.

Leikkaa terävällä veitsellä inkivääristä ohuita suikaleita ja sitruunaruohosta ohuita renkaita. Sekoita kaikki ainekset keskenään kulhossa ja mausta yhdellä desilitralla kastiketta.

Kokoa annos kookospähkinän kuoreen ja koristele paahdetulla kookoslastulla.

Pinaattikeitto

Neljälle alkuruokana

500 g tuoretta pinaattia
2 l kiehuvaa vettä
1 sipuli
1 salottisipuli
1 valkosipulinkynsi
5 dl kotitekoista kanalientä
1 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
2 basilikanoksaa
hiukan ruohosipulia
2 dl kermaa
suolaa
mustapippuria
(ripaus muskottipähkinää)
tarjoiluun 2 luomukananmunaa

1. Pese pinaatinlehdet runsaassa ­vedessä. Survo 2/3 pinaatista siivilään ja kaada kiehuva vesi siivilän läpi. Huuhdo pinaatti kylmällä vedellä ja purista siitä vesi pois. Jäljelle on tarkoituskin jäädä vain kourallinen tavaraa. Hienonna sekä ryöpätty että tuore ­pinaatti.

2. Kuori ja hienonna sipulit. Lämmitä kanaliemi valmiiksi.

3. Kuumenna voi kattilassa ja kuullota sipulit pehmeiksi. Ripottele päälle vehnä­jauhot ja sekoita. Kaada lämmin kanaliemi kattilaan koko ajan sekoit­taen. Anna kiehua pari minuuttia.

4. Laita pinaatit, basilika ja ruohosipuli monitoimikoneeseen. Kaada myös suurustettu liemi kattilasta koneen ­kitaan. Soseuta seos tasaiseksi.

5. Kaada seos takaisin kattilaan, lisää kerma ja kiehauta. Mausta keitto suolalla, pippurilla ja halutessasi muskottipähkinällä.

6. Keitä munia seitsemän minuuttia. Tarjoile kuoritut ja halkaistut kanan munat keiton kera.


Reseptit: Martha Stewart: Suuri leivonnan käsi­kirja, Tomi Björck ja Matti Wikberg: Farang, Alexander ja Hanna Gullichsen: Safkaa maanantaista sunnuntaihin.

Key lime piesta eli limepiirakasta tunnetaan monta versiota. Tässä yksi helpoimmasta päästä. Kuva: Viola Minerva Virtamo / Cozy Publishing.
Key lime piesta eli limepiirakasta tunnetaan monta versiota. Tässä yksi helpoimmasta päästä. Kuva: Viola Minerva Virtamo / Cozy Publishing.

Yksinkertainen on kaunista, todistaa ruokakirjailija Emma Ivane. Hänen versiossaan kuuluisasta key lime pie -limepiirakasta on vain kolme ainesosaa.

Klassinen limepiirakka meni uusiksi, kun ruokakirjailija ja kakkutaiteilija Emma Ivane tarttui siihen tuoreessa leivontateoksessaan Vain 3 (Cozy Publishing, 2018). ”Raaka-aineiden määrästä on tingitty, mutta mausta ei ollenkaan”, Emma mainitsee reseptin yhteydessä.

Limepiirakka (key lime pie)

Määrä: 10 palaa

Valmistusaika: 45+45 min sekä 5 h jäähdytys

Ainekset:

  • 200g digestivekeksejä
  • 2 tlk (à 397 g) kondensoitua maitoa
  • 6 limettiä

Tee näin:

  1. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Leikkaa halkaisijaltaan 24 cm kokoiseen irtopohjapiirakkavuokaan pohjan muotoinen pala leivinpaperia. 
  2. Murskaa keksit ja sekoita 4 rkl kondensoitua maitoa keksimurun joukkoon. Painele seos vuoan pohjalle ja reunoille. Paista keksipohjaa uunin keskitasolla 5 minuutin ajan. 
  3. Sekoita keskenään loput kondensoidusta maidosta, 3 tl limetin raastettua kuorta (varaa lisäksi pieni määrä koristeluun) ja 2 dl mehua. Kaada vuokaan.
  4. Paista uunin keskitasolla 10 minuuttia. Käännä sitten uuni pois päältä ja jätä piirakka jälkilämpöön 30 minuutiksi.
  5. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi ja anna tekeytyä jääkaapissa vähintään neljä tuntia tai yön yli. 
  6. Nosta piirakka vuoasta  ja siirrä tarjoilulautaselle. Koristele raastetulla limetinkuorella.

Parsakausi on täällä! Kokosimme vinkit, joiden avulla et voi epäonnistua sen valmistamisessa.

  1. Paista, älä keitä! Klassisin tapa parsan valmistukseen on keittäminen. Keittömällä parsatangoista tulee kuitenkin helposti ylikypsiä lölleröitä. Siksi parsat kannattaa valmistaa uunissa. Paista parsoja 175 asteessa 10 minuuttia. Silloin parsat pysyvät napakoina eivätkä löllähdä.
  2. Tarkkana kaupassa! Valitse puntti, jossa on ehjät kiinteät nuput ja sileät varret. Ryppyvartiset kannattaa jättää kauppaan. Ulkomaisen parsan kausi on huhti-toukokuussa, mutta suomalainen parsa kypsyy vasta toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa.
  3. Parsoja ei ole pakko kuoria. Etenkin ohuet, tuoreet parsat voi hyvin syödä kuorineen. Oikein paksun varren voi halutessaan toki kuoria. Parhaiten parsojen kuorimiseen soveltuu liikkuvateräinen kuorimaveitsi, joka irrottaa kuoren ohuelti.
  4. Napsauta varsi poikki! Parsan alaosa on puumainen eikä sitä ole mukava saada lautaselle. Helpoiten käsittelet parsan tarttumalla kiinni varren lopusta ja puolivälistä ja taittamalla vartta. Varsi katkeaa luonnostaan oikeasta kohtaa.
  5. Parsa sopii ihan sellaisenaan hyvin kevyen aterian lisukkeeksi. Tämä kasvis on keventäjän ystävä. Parsassa on vähän kaloreita, vain noin 30 kilokaloria sadassa grammassa.
  6. Mitä juotavaksi? Valitse parsan seuraksi rapsakka riesling tai hedelmäinen sauvignon blanc. Kuiva, hapokas ja sitruksinen viini imartelee parsaruokia. Dr. Loosen Wehlener Riesling (12,98 € / 0,375 l) on keskitäyteläinen kuiva valkoviini, joka sopii niin kalan kuin parsankin parhaaksi kaveriksi. Brancott Estate Flight Sauvignon Blanc (11,60 €/ 0,75 l) on mainio yleisviini, joka käy paitsi parsan painikkeeksi myös kala- ja äyriäisruokien kera tai ihan vain aperitiivina.

Kaksi nopeaa parsaherkkua

  • Pekoniparsa: Taita puumainen varsi pois. Kääri parsa pekoniin ja paista pannulla rapeaksi. Tarjoile sellaisenaan tai salaattipedillä.
  • Pikalastut: Katkaise varsi pois ja siivuta parsa kuorimaveitsellä lastuiksi. Mausta sitruunalla, balsamico-siirapilla ja mantelilastuilla.

Pekoniin kääritty parsa on täyttävä kevätklassikko.
Pekoniin kääritty parsa on täyttävä kevätklassikko.