Kolme keittokirjaa ja kokematon kokki. Indica-yhtyeen laulaja Jonsu ­testaa, onnistuuko keittiökapinallinen oppaiden avulla ruuanlaitossa.

Nuoret aikuiset tekevät itse makkaraa, panevat olutta ja ­keräävät matkoilla makuelämyksiä. Vaan ei Indica-­yhtyeen keulakuva Jonsu. Hän ei tuhlaa aikaansa ruuanlaittoon – jo kerman vaahdottaminen kestää hänestä ikuisuuden. Kun Jonsu haluaa kiksit syömisestä, hän ­ostaa karkkia.

Silloin harvoin kun Jonsu kokkaa, hän valmistaa ison satsin.

– Rakastamiani kurkku-avokadosusheja jouduin syömään neljä päivää putkeen. Kahteen vuoteen ei tehnyt mieli sitä ruokaa.

Ruoka on Jonsulle ener­giaa, jonka avulla jaksaa tehdä jotain muuta. Usein se muu liittyy musiikkiin.

Muusikon olohuone ja keittiö ovat yhtä suurta tilaa, jonka toisessa päässä on liesi ja toisessa piano. Välissä seisoo rivi kitaroita ja rumpusetti.

– Kävelen aina mieluummin pianon ääreen kuin keittiöön.

Tänään hän kuitenkin marssii keit­tiöön testaamaan, onnistuuko taitamaton kokki tekemään ruokaa keitto­kirjan ohjeita seuraamalla. Luvassa on iltapäivä kääretortun, salaatin ja keiton pauloissa.

Tehtävä 1 – kääretorttu

Jonsu ei ole ikinä tehnyt kääretorttua. Miksipä olisikaan, sillä hän ei leivo. Viime jouluna hän teki luumukiisseliä.

– Kai se lasketaan leipomiseksi?

Jonsu lukee reseptiä liesituulettimen valossa ja mumisee:

– ...puhtaalle pellille...

Sitten hän avaa lattianrajassa olevan laatikon, nappaa pellin kainaloon ja painelee kylpyhuoneeseen.

– Äiti ei olis musta ylpeä, jos näkisi ­nämä likaiset pellit.

Hetken jynssäys kylpyammeessa riittää, laitetaanhan taikinan ja pellin väliin vielä leivinpaperia.

Sirota leivinliinalle sokeria.

Jonsu avaa keittiön yläkaapin ja vetäisee sieltä mustavalkoisen kankaan.

– Liina mulla sentään on, jopa puhdas. Mutta miksi sokeria levitetään kankaalle? Jonsu ihmettelee ja lappaa tomu­sokerit ruokalusikalla liinalle. 

Siivilöi kulhoon jauhot.

Alakaapin takaosasta löytyy lasinen kulho, mutta desimittaa tai siivilää Jonsu ei omista.

– Siivilöimisen tarkoitus on kai välttää paakkujen syntyminen, mutta en mä niitä pelkää. Onhan ihmisillä hampaat.

Blenderin korkki saa kelvata mitta-astiaksi. Jonsu arvioi sen puolen desin kokoiseksi.

Leivontaurakka on edennyt reseptin kolmannelle riville, kun homma alkaa kyllästyttää.

– Olen vääntänyt vaikka kuinka ­kauan, ja vasta jauhoseos on valmis.

Jonsu puhisee. Hän kuljettaa sormea ­ohjeen riveillä.

– Kiroan tämän reseptin. En saa selville, mitä pitää tehdä. Sanoisivat, että ota toinen kulho, koska muuten luulee, että kaiken voi panna samaan.

Kiinnitä monitoimikoneeseen vispilävatkain.

Keittiössä ei ole sähkövatkainta, mutta Jonsu ei lamaannu, vaan kippaa ainekset blenderiin. Sillä hän valmistaa yleensä ruokansa: heittää kannuun kasviksia, hedelmiä ja pähkinöitä ja syö syntyneen mössön.

Hetken surruttelun jälkeen torttu­pohjan ainekset ovat yhä litkua, mutta Jonsulle kelpaa.

– Tässä ajassa olisin hakenut kääretortun läheiseltä huoltsikalta, syönyt sen ja juonut kahvit päälle.

– Mitä järkeä yleensäkään on kokata jotain roskaruokaa? Kääretortussahan ei ole mitään terveellistä.

Kiristynyt ilme kavaltaa, että turhautuminen on jo pitkällä.

Erottele keltuaiset.

Jonsu ryhtyy empimättä siirtelemään keltuaista kuorenpuolikkaalta toiselle.

– Olen nähnyt telkkarista, miten tämä tehdään.

Epäonnisesti ensimmäinen keltuainen silti särkyy valkuaisen joukkoon.

– Kuinka tarkkaa tää voi olla, kun taikinaan kuitenkin tulee keltuaista?

Nautinto löytyy!

Seuraavat valkuaiset pysyvät onneksi kirkkaina.

– Mulla oli romanttinen kuva leipomisesta, mutta tämähän on ihan tyhmää, Jonsu sanoo ja noukkii kuorenmuruja valkuaisten joukosta.

Puolen minuutin käsin vatkaamisen jälkeen ranne kipeytyy, mutta Jonsu ei luovuta. Valkuiaisvaahto tukevoituu ja valitukset loppuvat.

– Tässähän näkyy nopeasti työn jälki.

Leipurin ilme pehmenee.

Kääntele kolmannes valkuaisvaahdosta...

Vaahto on vielä valuvaa, kun Jonsu ­lisää sen keltuaislitkun joukkoon.

– Mitä kääntely on? Miksei vaan heitetä kaikkia aineksia samalla kertaa?

Taikina on valmista. Jonsu kippaa sen pellille, työntää uuniin ja ajastaa kellon.

Huoahtamiseen ei ole aikaa, sillä nyt pitää vatkata täyte.

– Tässä ajassa olisin jo säveltänyt ­albumin.

Kello hälyttää, patalaput löytyvät nurkkakaapista. Jonsu kippaa paistuneen tortun sokeroidulle liinalle ja säpsähtää syntyvää läsähdystä.

Kääri torttu ja liina yhdessä rullalle.

– Eikö panna täytteitä ensin? Jonsu kysyy mutta rullaa kuuliaisesti.

– Onpa ihanan lämmin. Nyt löydän nautinnon.

Kerma vatkautuu blenderissä lähes voille, ja Jonsu on lisätä vaahtoon leivinjauhetta sokerin sijaan. Puhina on kuitenkin poissa, ja silmät loistavat, kun hän levittää täytettä torttupohjalle.

– Ihan liikuttaa, kun tämä alkaa valmistua.

Puolentoista tunnin urakka on ohi. Torttu halkeilee ja täytettä valuu pöydälle, mutta Jonsu on yhtä hymyä. Hän leikkaa yhden viipaleen ja maistaa.

– Nyt perun puheeni! Tämä on paljon parempaa kuin huoltsikalla. Ehkä jopa vaivan arvoinen.

Mikä ihmeen mortteli?

Onnistuneen leivonnan voimaannuttama laulaja tarttuu seuraavaan reseptiin.

Aasialaisen salaatin ohje löytyy ­Farang-ravintolan keittokirjasta. Jonsu hoksaa, että häneltä löytyisi sama opus keittiön alakaapista. Siellä se seisoo ­yhdentoista muun keittokirjan kanssa.

– Nämä ovat tämän talon vähiten ­luetut kirjat, Jonsu toteaa.

Kookospähkinäsalaatin resepti on ­lyhyt, mutta eksoottisia aineksia riittää.

– Yhteen salaattiin joutuu ostamaan niin monia aineksia, että samalla rahalla menisi jo ravintolaan.

Palmusokeri, thaibasilika ja sitruunaruoho ovat Jonsulle outoja, samoin korian­terinjuuri.

– Ei voi olla totta, että korianterista käytetään multaosa!

Jonsu pilkkoo juuret nopeasti fileerausveitsellä. Mutta kun palat pitäisi siirtää mortteliin, tulee ongelma.

– Mikä on mortteli? Pitäisikö mun tietää se?

Jonsu lähtee googlaamaan esineen ­nimeä, ja paljastuu, että hänen keittiössään on kuin onkin mortteli.

– Ai, se on toi kivimöhkäle. En ole ­aiemmin käyttänyt.

Myös kalakastike on uusi tuttavuus.

– Löyhkää niin kauhealle, että laitan vähemmän kuin reseptissä.

Morttelilla hakkaaminen on Jonsusta hauskaa, mutta vain noin minuutin ajan. Kastike jää rouheaksi, mutta "sitähän varten meillä on hampaat".

Kuorimiset ja pilkkomiset sujuvat smoothien tekemiseen tottuneelta laulajalta vikkelästi, mutta ohjeen yli­malkaisuus ihmetyttää.

– Resepti on selvästi kirjoitettu ­ammattilaisille, kun määräksi annetaan "yksi pala". Sehän voi olla mitä vain!

Päivän hankalimmaksi tehtäväksi osoittautuu kookospähkinän halkaiseminen. Mikään keittiön veitsistä ei ­uppoa pähkinään, mutta onneksi jukkapalmun alta löytyy huonekasvin trimmaamiseen käytetty saha. Sen alla pähkinä vihdoin antautuu.

Jonsu nuolaisee lusikkaa. Aasian maut saavat maistajan myhäilemään.

– Hyvää! Tätä teen toistekin. Silloin unohdan morttelin, ja heitän kastikkeen ainekset blenderiin.

Harrastajien resepti

Keittiössä alkaa olla jo flow. Jonsu tarttuu Safkaa-kirjaan ja alkaa tehdä pinaatti­keittoa. Se on kirjan ainoita kasvis­syöjälle sopivia reseptejä.

Soppaan tarvitaan puoli kiloa tuoretta pinaattia.

– Kyllä tulee kalliiksi. Minä ostaisin ehkä pakastekuution, Jonsu sanoo.

Osa pinaatista pitää huuhtoa kiehuvalla vedellä. Keitin löytyy alakaapista, sillä yleensä Jonsu ottaa kuuman veden espressokoneestaan.

– Nythän tää meni heti pieleen!

Jonsu on heittänyt pinaatit kiehuvaan veteen, vaikka vesi piti kaataa lävikössä lehdille. Osa pinaateista käytetään sellaisinaan.

– Liian monimutkaista.

Suurin hämmästys seuraa liemestä.

– Miksi kasviskeitossa on kanalientä?

Jonsu purskahtaa nauruun lukiessaan, että liemen pitäisi olla kotitekoista.

– Voiko elämää tehdä enää vaikeammaksi? hän kysyy ja kaivaa yläkaapista kasvisliemikuution.

Keiton ohje on Jonsusta tehty ruokaharrastajalle, ei ­oikopolkuja etsivälle keittiökapinalliselle.

– Olisin heittänyt pinaatit blenderiin vaikka greipin kanssa ja syönyt sellaisenaan.

Reseptit:

Karhunvatukkakääretorttu

3 rkl tomusokeria sekä ylimääräistä sirotteluun
3 dl karkeita vehnäjauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 iso kananmuna sekä
2 isoa munankeltuaista ja
3 isoa munanvalkuaista,
kaikki huoneenlämpöisinä
½ dl kasviöljyä
½ dl hunajaa
½ dl sekä 3 rkl kidesokeria
½ tl vaniljauutetta
½ dl lämmintä vettä
5 dl tuoreita karhunvatukoita
2 ½ dl kuohukermaa

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Vuoraa reunallinen uuni­pelti (43 x 30 cm) leivinpaperilla. Sirota isolle, puhtaalle leivinliinalle tomusokeria. Siivilöi kulhoon jauhot, leivinjauhe ja suola. Sekoita. Kiinnitä monitoimikoneeseen vispilävatkain. Mittaa kulhoon muna, keltuaiset, kasviöljy, hunaja, 1/2 dl kidesokeria, ­vaniljauute ja lämmin vesi.

Vatkaa keskiteholla 6–7 minuut­tia, kunnes seos on ­sakeaa ja vaaleaa (vatkainta nostettaessa taikinaan piirtyvä kuvio pysyy pinnalla hetken). Kaada seos isoon kulhoon ja jätä odottamaan.

Vaihda koneeseen puhdas vispilä ja kulho. Vatkaa val­kuaiset keskiteholla pehmeäksi vaahdoksi (1–2 minuuttia). Nosta vatkaustehoa, lisää loput 3 rkl kidesokeria vähitellen ja vatkaa 2–3 minuuttia, kunnes vaahto on kovaa.

Kääntele kolmannes valkuaisvaahdosta lastalla keltuais­seokseen. Lisää sitten loput valkuaisvaahdosta ja sekoittele vain sen aikaa, että ainekset sekoittuvat.

Ravistele jauhoseos siivilän läpi taikinalle ja kääntele ­varovasti joukkoon. Kaada taikina pellille ja levitä tasaiseksi palettiveitsellä.

Paista noin 10 minuuttia, kunnes levy on kullanvaalea ja keskeltä kimmoisa. Käännä pelti paistamisen puolivälissä. Kumoa paistos välittömästi leivinliinalle, poista pelti ja leivinpaperi varovasti. Aloita levyn kääriminen pitkältä ­sivulta ja kääri torttu ja liina yhdessä rullalle. Nosta liinaan kääritty rulla ritilälle sauma alaspäin. Anna jäähtyä täysin.

Murskaa karhunvatukat haarukalla. Vatkaa kerma ja tomu­sokeri kovaksi vaahdoksi (n. 2 minuuttia). Kääntele karhunvatukat kermavaahtoon. Rullaa torttu auki ja jätä liinan päälle. Levitä marjavaahto levylle palettiveitsellä, jätä pitkät sivut 2 cm:n leveydeltä kuorruttamatta. Kääri levy varovasti uudestaan rullalle (nyt ilman liinaa). Kääräise rulla liinan sisään ja anna tasaantua jääkaapissa tunnista vuorokauteen, aina tarjoiluun saakka.

Poista liina ja ­sirota tortulle runsaasti tomu­sokeria. Leikkaa torttua sahateräisellä veitsellä.

Kookospähkinäsalaattia ja pomelo

1 kookospähkinä
1 pomelo
2 dl thaibasilikan lehtiä
1 pala inkivääriä
1 sitruunaruoho
2 rkl paahdettua kookos­pähkinää
nahm jim -kastike:
2 valkosipulinkynttä
2 korianterinjuurta
1 rkl merisuolaa
1 pieni punainen chili
3 pitkää punaista chiliä
3 rkl palmusokeria
2 dl limetinmehua tuoreista ­limeteistä
3 rkl kalakastiketta

Tee ensin kastike. Leikkaa valkosipulinkynnet ja korianterinjuuret pienemmäksi ja lisää ne suolan kanssa mortteliin. Hakkaa, kunnes tahna on tasaista. Lisää ensin pienet chilit ja hienonna. Lisää sen jälkeen loput chilit ja jatka hakkaamista, kunnes tulos on tasainen. Lisää palmusokeri ja sekoita, kunnes sokeri on liuennut. Lisää limetinmehu ja mausta kalakastikkeella. Lisää tarvittaessa hienoa sokeria, limetinmehua tai kalakastiketta. Tavoitteena on saavuttaa tulisen, happaman, ­makean ja suolaisen tasapaino.

Halkaise kookospähkinä ja poista siitä kova kuori. Siivuta kookoksen hedelmälihasta mandoliinilla tai kuorimaveitsellä hyvin ohuita siivuja. Poista pomelosta kuori ja poimi sisältä vain hedelmäliha.

Leikkaa terävällä veitsellä inkivääristä ohuita suikaleita ja sitruunaruohosta ohuita renkaita. Sekoita kaikki ainekset keskenään kulhossa ja mausta yhdellä desilitralla kastiketta.

Kokoa annos kookospähkinän kuoreen ja koristele paahdetulla kookoslastulla.

Pinaattikeitto

Neljälle alkuruokana

500 g tuoretta pinaattia
2 l kiehuvaa vettä
1 sipuli
1 salottisipuli
1 valkosipulinkynsi
5 dl kotitekoista kanalientä
1 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
2 basilikanoksaa
hiukan ruohosipulia
2 dl kermaa
suolaa
mustapippuria
(ripaus muskottipähkinää)
tarjoiluun 2 luomukananmunaa

1. Pese pinaatinlehdet runsaassa ­vedessä. Survo 2/3 pinaatista siivilään ja kaada kiehuva vesi siivilän läpi. Huuhdo pinaatti kylmällä vedellä ja purista siitä vesi pois. Jäljelle on tarkoituskin jäädä vain kourallinen tavaraa. Hienonna sekä ryöpätty että tuore ­pinaatti.

2. Kuori ja hienonna sipulit. Lämmitä kanaliemi valmiiksi.

3. Kuumenna voi kattilassa ja kuullota sipulit pehmeiksi. Ripottele päälle vehnä­jauhot ja sekoita. Kaada lämmin kanaliemi kattilaan koko ajan sekoit­taen. Anna kiehua pari minuuttia.

4. Laita pinaatit, basilika ja ruohosipuli monitoimikoneeseen. Kaada myös suurustettu liemi kattilasta koneen ­kitaan. Soseuta seos tasaiseksi.

5. Kaada seos takaisin kattilaan, lisää kerma ja kiehauta. Mausta keitto suolalla, pippurilla ja halutessasi muskottipähkinällä.

6. Keitä munia seitsemän minuuttia. Tarjoile kuoritut ja halkaistut kanan munat keiton kera.


Reseptit: Martha Stewart: Suuri leivonnan käsi­kirja, Tomi Björck ja Matti Wikberg: Farang, Alexander ja Hanna Gullichsen: Safkaa maanantaista sunnuntaihin.

Meghan Marklelle maistuu niin vihermehu kuin viskikin – hyvän ruuan lisäksi tietysti.

Sussexin herttuatar Meghan on ehtiväinen nainen, kuten toki kuninkaallisen kuuluukin. Maanantaina Kensingtonin palatsi tiedotti, että Meghan on mukana keittokirjaprojektissa, joka tukee lontoolaista yhteisökeittiötä. Meghan on vieraillut islamilaisessa kulttuurikeskuksessa järjestettävässä yhteisökeittiössä jo monta kertaa, ja nyt siellä kokkaavan naisporukan resepteistä on tekeillä keittokirja.

Valitettavasti kirjassa tuskin tulee olemaan Meghanin itsensä kynäilemiä reseptejä. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, sillä Meghan tunnetaan herkkusuuna ja ruokaintoilijana, joka on itse laittanut reseptejään jakoon ennen kuin ryhtyi kuninkaalliseksi.

1. Seksipasta kesäkurpitsasta

Elokuussa suureksi hitiksi nousi kesäkurpitsapasta, jota Meghan oli kuulemma kuvaillut entisessä lifestyle-blogissaan seksikkääksi. Huh! Delish-sivustolle antamassaan haastattelussa Meghan mainosti tuntikausia haudutettavaa pastasoosia seuraavin sanankääntein:

– Kastikkeesta tulee niin kermainen, että voisi vannoa siinä olevan kasoittain voita ja öljyä, mutta siinä on vain kesäkurpitsaa, vettä ja vähän liemikuutiota. 

2. Superfood-kulho

Meghan, joka on kotoisin trendiruuista tunnetusta Kaliforniasta, saattaa aloittaa aamunsa esimerkiksi kauniilla ja herkullisella acai-kulholla. Eyeswoon-blogista on luettavissa Meghanin oma, yksinkertainen ohje acai-kulhoon.

3. Kokonainen kihlauskana

PureWow-sivuston mukaan prinssi Harry kosi Meghania, kun pariskunta oli laittamassa ruokaa – eikä mitä tahansa ruokaa, vaan kokonaista kanaa ruokakirjailija Ina Gartenin tyyliin. Vuonna 1999 julkaistua kanareseptiä voidaan siis kutsua kihlauskanaksi.


4. Kurpitsafondue

Jos Halloween-menusi on vielä epäselvä, ota mallia Meghanista ja kokkaa kurpitsa-fondueta, jonka Meghan nimesi suosikkireseptikseen blogissaan The Tigissä

– En voi kuvitella herkullisempaa tapaa viettää Halloweenia tai mitään muutakaan iltaa, Meghan hekumoi blogissaan.

5. Vanhat kunnon ranskalaiset

Meghan rakastaa ranskalaisia perunoita, mutta haluaa mielellään jakaa ne kavereidensa kanssa – kiintoisaa! Ranskalaisista ja sinisimpukoista lounaaksi hän haaveili Delishin haastattelussa.

Toisaalta Meghan on sanonut The New Potato -sivustolla, että hänen suosikkilounaansa on nizzansalaatti vuohenjuuston, patongin ja roséviinin kera. 

6. Vihermehu

Kuten moni muukin julkimo, myös Meghan uskoo vihermehujen elähdyttävään vaikutukseen. Delishin mukaan Meghan ei kuitenkaan suhtaudu terveysjuomiin erityisen innostuneesti, vaan pitää niitä enemmänkin pakollisena pahana. 


7. Negroni

Mitä juomiin tulee, vihermehu ei suinkaan ole Meghanin lempidrinkki. The New Potato -sivustolla Meghan paljastaa todella rakastavansa viinejä. Cocktaileista hänen suosikkejaan ovat spicy tequila -pohjaiset juomat, negroni ja hyvä skottiviski ilman jäitä.

Täydellistä ruokapäiväänsä kuvaillessaan Meghan mainitsee, että päivä päättyisi negroniin.

Ruokavauva vatsassa

Delishin haastattelussa Meghan kertoo, että pääosin terveellisestä ruokavaliosta huolimatta hänen vatsassaan potkii usein niin kutsuttu ruokavauva, varsinkin, jos lomalla on tullut nautittua paikallisia pastaherkkuja. Meghan on jopa antanut food babylleen nimen: se on Comida.

Comida-mahdollisuutta ei taidettu ottaa huomioon, kun hiljattain juoruttiin, että Meghan odottaisi kuninkaallista vauvaa

Parhaiten pärjäsi sipsi, joka muistutti eniten perinteistä perunalastua.

– Terveellisyys ei saa maistua silloin, kun tekee mieli napostella sipsejä. 

Taas on viikonloppu alkamassa ja jotain tekisi mieli mässytellä illalla telkkarin edessä.  Uskaltaisiko perusperunalastut vaihtaa puolisen vuotta sitten kauppojen hyllyille ilmestyneisiin linssisipseihin vai meneekö ilta pilalle?

Kyllä uskaltaa. 

Me Naisten testiryhmä maisteli kuutta eri uutuussipsiä ja yllättyi positiivisesti. 

Linssisipseissä on 40% vähemmän rasvaa kuin perinteisissä perunalastuissa, mikä kuulostaa samaan aikaan uhalta ja lupaukselta.  

– En yleensä hirveästi tykkää sipseistä, mutta näitä ostaisin. Ja kun perheen teini vetää helposti pussillisen perunalastuja, voisin yrittää ujuttaa hänelle linssiversioita. Saisipa ainakin vähän vähemmän suolaa, kommentoi yksi testaajista.  

”Linssisipsit ovat muuttaneet elämäni täysin.”

– Linssisipsit ovat muuttaneet elämäni täysin. En enää osta normisipsejä ollenkaan. Kun lähdin mökille, ostin näitä Helsingistä mukaan, kun en ollut varma saako uutuuksia mökkikuntani kaupasta, toinen kommentoi Estrellan linssisipsejä, jotka pärjäsivätkin testissä hyvin. 

”Tulee mieleen rapujuhlat ”

Estrellan Linssisipsi Tilli&Ruohosipuli

– Tykkään paljon. Tästä ei tule pahvista jälkimakua, Estrellan sipsiä kehuttiin. 

Linssilastun voimakas tillin maku herätti ihastusta ja toi mieleen Kartanon perunalastujen vastaavan maun. 

”Tästä ei tule pahvista jälkimakua.”

– Jos tykkää tillistä, niin tämä on loistava naksu. Tuo mieleen rapujuhlat, toinen kuvaili.  

Kaiken kaikkiaan sipsiin ihastuttiin, koska se muistutti niin paljon perunalastuja. Samasta syystä sen maku oli myös jollekin liian suolainen.  

SIJOITUS: 2.SIJA

Estrellan Linssisipsi Tilli&Ruohosipuli toi mieleen Kartanon perunalastujen vastaavan maun. 
Estrellan Linssisipsi Tilli&Ruohosipuli toi mieleen Kartanon perunalastujen vastaavan maun. 

”Tämä on kuin vauvojen maissinaksu”

Eat Realin Lentil Chips - Sea Salt

Tässä sipsissä haalea ulkonäkö kohtaa maun, mutta huonolla tavalla.

– Näyttää ankealta. Ja tuntuu kuin pahvia rouskuttaisi, testiryhmä arvioi. 

– Ei maistu miltään, tai jos joltain, niin pikkulasten maissinaksulta, kuvailtiin brittiläisen valmistajan linssisipsiä, jossa mausteena oli käytetty merisuolaa. 

”Tuntuu kuin pahvia rouskuttaisi.”

– Tähän on pistetty norjalaisen kalatehtaan jämät, eräs testaaja luonnehti. 

Jonkun mieleen valjuhko sipsi toi Raffel-perunakierteet. Myötämielisin testaaja arveli, että naksu voisi toimia vahvan dipin kanssa.

SIJOITUS: VIIMEINEN SIJA

Eat Realin Lentil Chips - Sea Salt  -sipsissä haalea ulkonäkö kohtaa haalean maun.
Eat Realin Lentil Chips - Sea Salt -sipsissä haalea ulkonäkö kohtaa haalean maun.

”Maistuu liian terveelliseltä”

Eat Realin Quinoa Chips - Sour Cream & Chives

Kvinoa-jauhoista valmistettu ja ruohosipulilla ja hapankermalla maistettu sipsi herätti testiryhmäläisissä ristiriitaisia kommentteja. Selvää on, että se on testin erikoisin tuote. 

– Nyt on niin omaperäinen maku, että tästä joko tykkää tai sitten ei.

”Tuo mieleen maakellarin.”

– Vähän tunkkainen fiilis. Tuo mieleen maakellarin, kuului tylyin tuomio. 

– Tämä maistuu liian terveelliseltä, mikä ei ole hyvä juttu, jos haluaa syödä sipsejä, arvioitiin naksua myös.

Mutta sai se myös kannattajia. Yksi testaaja jäi heti koukkuun ja sanoi olevansa varma, että voisi kauhoa sipsejä kitaansa loputtomiin.

SIJOITUS: VIIDES ELI TOISEKSI VIIMEINEN

”Rapsakka rakenne, mieto maku”

Eat Realin Hummus Chips - Creamy Dill

Kikherne ei ohittanut linssiä makutestissä eikä kikhernejauhoista valmistettu naksu saanut kiihkeitä puolustajia tai vastustajia. Kaiken kaikkiaan sitä pidettiin toimivana keskivertosipsinä. 

– Kiva rapsakka rakenne, maku ehkä vähän mieto, sipsiä luonnehdittiin. 

– Hyvä dippi voisi tuoda jälkimakua, joku ehdotti. 

SIJOITUS: KOLMONEN

Eat Realin Hummus Chips - Creamy Dill -naksut eivät herättäneet suuria tunteita.
Eat Realin Hummus Chips - Creamy Dill -naksut eivät herättäneet suuria tunteita.

”Ihanan koukuttavia!”

Estrellan Linssisipsi Kermaviili&Sipuli

Tässäpä sipsi, joka kerää pelkästään kehuja ja kiitosta.

– Nämä menevät täydestä! En huomaa mitään eroa perunalastuihin, mutta näiden jälkeen ei ole samalla lailla paha olla.

”En huomaa mitään eroa perunalastuihin.”

–  Eiväthän nämä varmaan terveellisiä ole, mutta haluan uskoa niin.

– Ihanan koukuttavia ja tuntuvat suolaisilta ja epäterveellisiltä, niin kuin sipsien kuuluukin.

SIJOITUS: SELVÄ YKKÖNEN!

Näitä ilman ei kannata lähteä kaupasta viikonlopun viettoon. Estrellan linssisipsit saivat testissä heti faneja.
Näitä ilman ei kannata lähteä kaupasta viikonlopun viettoon. Estrellan linssisipsit saivat testissä heti faneja.

”Nyt on makua”

Eat Realin Quinoa Chips - Sundried Tomato & Roasted Garlic 

Kun kvinoa-jauhot maustetaan valkosipulilla ja tomaatilla, syntyy kivan erilainen sipsi.

– Nyt on makua, testiryhmä kiittää.

Suutuntuma sen sijaan on vähemmän mairitteleva.

– Tulee sellainen olo, että syön koiran raksuja.

SIJOITUS: KESKIKASTIA, NELJÄS SIJA