Kuusi erilaista ruokakoria. Kenelle ne kuuluvat?
Kuusi erilaista ruokakoria. Kenelle ne kuuluvat?

Ihan varmasti olet kurkannut kassajonossa salaa toisten kärryihin.

Tunnistatko luomuilijan, suurperheen, kotimaisen ystävän, eläkeläisen, etnistä kokkaavan ja opiskelijan ostokset?

Luomuilijan valinnat

Tomas Lundqvist, 31: ”Saahan elämässä olla välillä vähän luksusta”

”Minulla ja vaimollani kuluu ruokaan koko viikon aikana noin satanen. Se ei ole kovin paljon, sillä yritämme suunnitella etukäteen koko viikon ostokset. Tässäkin kärryssä on aika pitkälle ensi viikon tarpeet.

Tietyissä valinnoissa emme edes yritä säästää. Käytämme esimerkiksi soijamaitoa tavallisen maidon sijaan ja yritämme ostaa reilun kaupan banaaneja. Koukussa olemme hyvään leipään, pussileipään. Toinen koukku on kahvi. Sekin on reilun kaupan kahvia.

Nyt vähän hävettää, kun tässä korissa on myös lentokoneella tuotuja kasviksia, kuten kirsikkatomaatit ja ananas. Tekisi mieli ostaa enemmän paikallista ja lähellä tuotettua, mutta aina siihen ei ole riittävästi itsekuria.

Ananas on luksusjuttu. Se ei ole mitenkään tarpeellinen, mutta ajattelemme, että saahan elämässä olla välillä vähän luksusta.”

Ruokafilosofia: Kotona vegaani ja muualla joustavampi kasvissyöjä.

Suurperheen lauantaiostokset

Jouko Maksimainen, 63: ”Ei minulla ole tuoretiskille asiaa”

”Yhdessä viikonlopussa ruokaan menee rahaa ehkä 300 euroa, koska kotona asuu vielä neljä lasta eli meillä on kuuden hengen talous. Meillä on kokonaisuudessaan kahdeksan hengen perhe, ja omillaankin asuvat lapset tuppaavat käymään ruokakaapilla vielä aika usein.

Onhan se aika paljon rahaa. Sillä selviää perjantaista sunnuntaihin. Onneksi vaimo maksaa osan. En osta kalliita ruokia vaan ihan tavallisia kotiruokia. Ei minulla tuonne tuoretiskille ole asiaa. Voista, maidosta ja juustosta en kuitenkaan tingi, enkä katso niiden hintalappua.

Kalaa söisin mieluusti enemmän. Tästäkin lohesta menee yli puolet itselle. Eihän perunasalaattikaan nyt niin edullista valmiina ole, mutta jos sitä alkaisi tehdä itse, niin varmaan kalliimmaksi tulisi.

Jos jotain pitäisi ottaa pois, nuo ”loorat” ovat sellaisia, joita ei oikeasti tartte. Hyvin menisi, jos käyttäisi vaikka voita niiden tilalla.”

Ruokafilosofia: Kaikki käy paitsi veriletut.

Kotimaisen ystävät

Sari Martikainen, 34, ja Janne Viljander, 43, ja lapset Jade, 4, ja Reko, 3: ”Maidon täytyy olla halvinta kotimaista”

”Meillä on yhteensä kolme lasta, joten tämä on vain täydennyserä. Eilen kävimme kaupassa viimeksi. Rahaa menee enemmän kuin arkisin, koska viikonloppuisin syömme vähän paremmin.

Yleensä viikonloppuna menee noin 100–150 euroa riippuen siitä, onko laskussa vaippoja. Nyt ne olivat tarjouksessa. Eikä ostomäärässä ollut rajoituksia!

Maidon täytyy olla kotimaista, mutta halvinta kotimaista. Yritämme muutenkin suosia kotimaista. Mutta jos suomalainen tomaatti maksaa yli viisi euroa kilolta, valitsemme jotain halvempaa.

Mikään ostoskärryn sisällössä ei nolota. Jos nolottaisi, se jäisi kauppaan eikä sitä ostettaisi. Turhimpia ostoksia ovat tällä kertaa lasten jäätelöt. Mutta viikonloppua ei tule, jos ei ole karkkia. Sitä on pakko saada itse!”

Ruokafilosofia: Itse tehtyä kotiruokaa.

Eläkeläisparin kärry

Senja Suhonen, 77: ”Joskus voin katsoa tarjouksia”

”Asumme kahdestaan mieheni kanssa, ja kulutamme keskimäärin 80–120 euroa viikonlopussa. En juuri yritä säästää. Joskus voin katsoa tarjouksia, mutta harvemmin.

Pääasiassa pyrin ostamaan kotimaista ruokaa, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen ja ostin hollantilaisia terttutomaatteja, koska tykkään niiden tuoksusta. Siitä tulee lapsuus mieleen. Pakko kyllä huomauttaa, että ostin jo eilen kotimaisia tomaatteja, ja nämä nyt ovat vain tällainen täydennyserä.

Ei, minä en ole koukussa mihinkään ruokaan! Ei tässä iässä ole enää sellaisia asioita, joita ilman viikonloppu ei maistu oikealta. Nyt ostin pullaa, kun en ole niin hyvä leipomaan. Oli niin hyvännäköisiä pitkoja, että puolikkaan otin. Otin myös paistettuja muikkuja, kun ei niitä viitsi kaupungissa itse paistaa.

En luopuisi mistään tässä kärryssä, sillä syömme nämä kaikki. Tai emmehän me kaikkia näitä kahveja juo itse. Puolet näistä menee miehen yritykselle. Me keitämme kahvia vain aamulla, ja sekin on sellainen pieni kupillinen kerrallaan.”

Ruokafilosofia: Sekaruokainen.

Etninen kattaus

Selva Malar Selva Thasan, 21: ”Säästämme niin, että teemme yhteisen ruuan”

”Kulutamme viikonlopussa noin 150 euroa, koska meitä asuu neljä samassa talossa. Säästämme niin, että teemme yhteisen ruuan. Jos norjalainen lohi on tarjouksessa, ostamme sitä. Jos ei, emme osta.

Ruokamme on edullista, sillä teemme yleensä paljon riisiä. Äiti kokkaa meille viikonloppuisin erityisen hyviä ruokia. Viikolla syömme yksinkertaisemmin.

Äiti on erittäin hyvä kokki. Hän tekee esimerkiksi biryania, jossa on riisiä ja esimerkiksi kanaa tai jotakin lihaa. Emme syö possua ollenkaan.

Maitoon menee paljon rahaa, koska juomme sitä paljon. Ja hedelmät ovat kalliita Suomessa. Jos jostakin pitäisi luopua nyt, niin papaija, josta teemme salaattia, voisi jäädä kauppaan.”

Ruokafilosofia: Srilankalaista ruokaa.

Opiskelijan kori

Saaga Leppänen, 19: ”En koskaan tingi salmiakkisuklaasta”

”Asun yksin ja kulutan viikonloppuna ruokaani 30–50 euroa. Tällä kertaa käytän vähän enemmän, koska minulle on tulossa vieraita.

Elän opiskelijabudjetilla, enkä siksi osta kalliita brändejä vaan kaupan tuotemerkkejä. Mielestäni niissä ei ole suurtakaan eroa. En kuitenkaan koskaan tingi Fazerin salmiakkisuklaasta, jos sitä on saatava. Se ei onneksi maksa kuin puolisentoista euroa.

Olen myös tosi koukussa Pringleseihin. Yritän kovasti välttää sipsihyllyä, sillä ne ovat paheeni.

Jos olen menossa kemuihin ja ostan niitä varten jotain todella epäterveellistä, kuten sipsejä, karkkia ja pizzaa, tekisi kassalla mieli sanoa ääneen, että olen kuulkaas menossa juhliin. Nämä kaikki eivät ole minulle ja syön oikeasti terveellisesti!

Jos korissa on jotain tosi epäterveellistä, saatan mennä myös itsepalvelukassalle. Siellä ei kukaan katsele.”

Ruokafilosofia: Kasvissyöjä.

Lue myös:

Lähiöpizzan ystävä tähtiravintolassa: ”Mitä pelleilyä tämä oikein on?”

Pariskunnan ruokaostoksista tuli nettihitti – ”Sitä me tykätään itsekin katsoa”

Maailman kätevintä! Näin teet astianpesukoneessa ruokaa

Maustein päällystetyt lättäleivät sopivat brunssipöytään. 

Mausteiset lättäleivät

4 leipää

Valmistusaika 20 min

Taikina

2 ½ dl vettä

2 tl hunajaa

6 dl vehnäjauhoja

2 tl kuivahiivaa

2 tl suolaa

1 rkl öljyä

Täyte

2 rkl oliiviöljyä

2 rkl hunajaa

2 rkl seesaminsiemeniä

1 rkl falafelmausteseosta tai juustokuminaa

  1. Valmista ensin taikina. Mittaa leivontakulhoon kädenlämpöinen vesi, hunaja, jauhot, hiiva ja suola. Vaivaa taikina kiinteäksi palloksi ja jatka vaivaamista vielä muutama minuutti. Lisää öljy. Vaivaa vielä hetki. Laita taikina liinan alle puoleksi tunniksi nousemaan.
  2. Sekoita kulhossa oliiviöljy, hunaja, siemenet ja mausteseos. Jaa taikina neljään osaan ja taputtele jauhoitetulla pöydällä lättäniksi. Nosta leivinpaperille ja levitä mausteseos pintaan.
  3. Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Paista leipiä noin 10 minuuttia tai kunnes ne ovat kypsiä.
Tee suklaakiekkoja jo valmiiksi odottamaan, niin kahvi valmistuu hetkessä! Kuva: Panu Pälviä

Ah kahvi, tuo suomalaisten lempiliemi. Tänä syksynä suklaata ei säästellä, kun kahvihammasta alkaa kolottaa.

Suklaakahvi

4 annosta

Valmistusaika 15 min + jähmettyminen 15 min

50 g tummaa suklaata

6 dl maitoa

4 espressoshottia tai vahvaa suodatinkahvia

  1. Sulata suklaa vesihauteessa. Levitä leivinpaperi tarjottimelle tai leikkuulaudalle. Piirrä kahvikupin avulla siihen neljä ympyrää. Käännä leivinpaperi ympäri. Levitä suklaa lusikalla ympyröiden sisälle, mutta jätä keskelle neulanpään kokoinen reikä. Anna kovettua jääkaapissa 15 minuuttia.
  2. Laita kahvi keittymään. Mittaa maito kattilaan. Lämmitä se kiehuvaksi. Vaahdota maitoa sauvasekoittimella. Kaada kahvi tarjoillessasi suklaan läpi.
  3. Jaa maito kuppeihin. Nosta suklaat kuppien päälle.