Kuusi erilaista ruokakoria. Kenelle ne kuuluvat?
Kuusi erilaista ruokakoria. Kenelle ne kuuluvat?

Ihan varmasti olet kurkannut kassajonossa salaa toisten kärryihin.

Tunnistatko luomuilijan, suurperheen, kotimaisen ystävän, eläkeläisen, etnistä kokkaavan ja opiskelijan ostokset?

Luomuilijan valinnat

Tomas Lundqvist, 31: ”Saahan elämässä olla välillä vähän luksusta”

”Minulla ja vaimollani kuluu ruokaan koko viikon aikana noin satanen. Se ei ole kovin paljon, sillä yritämme suunnitella etukäteen koko viikon ostokset. Tässäkin kärryssä on aika pitkälle ensi viikon tarpeet.

Tietyissä valinnoissa emme edes yritä säästää. Käytämme esimerkiksi soijamaitoa tavallisen maidon sijaan ja yritämme ostaa reilun kaupan banaaneja. Koukussa olemme hyvään leipään, pussileipään. Toinen koukku on kahvi. Sekin on reilun kaupan kahvia.

Nyt vähän hävettää, kun tässä korissa on myös lentokoneella tuotuja kasviksia, kuten kirsikkatomaatit ja ananas. Tekisi mieli ostaa enemmän paikallista ja lähellä tuotettua, mutta aina siihen ei ole riittävästi itsekuria.

Ananas on luksusjuttu. Se ei ole mitenkään tarpeellinen, mutta ajattelemme, että saahan elämässä olla välillä vähän luksusta.”

Ruokafilosofia: Kotona vegaani ja muualla joustavampi kasvissyöjä.

Suurperheen lauantaiostokset

Jouko Maksimainen, 63: ”Ei minulla ole tuoretiskille asiaa”

”Yhdessä viikonlopussa ruokaan menee rahaa ehkä 300 euroa, koska kotona asuu vielä neljä lasta eli meillä on kuuden hengen talous. Meillä on kokonaisuudessaan kahdeksan hengen perhe, ja omillaankin asuvat lapset tuppaavat käymään ruokakaapilla vielä aika usein.

Onhan se aika paljon rahaa. Sillä selviää perjantaista sunnuntaihin. Onneksi vaimo maksaa osan. En osta kalliita ruokia vaan ihan tavallisia kotiruokia. Ei minulla tuonne tuoretiskille ole asiaa. Voista, maidosta ja juustosta en kuitenkaan tingi, enkä katso niiden hintalappua.

Kalaa söisin mieluusti enemmän. Tästäkin lohesta menee yli puolet itselle. Eihän perunasalaattikaan nyt niin edullista valmiina ole, mutta jos sitä alkaisi tehdä itse, niin varmaan kalliimmaksi tulisi.

Jos jotain pitäisi ottaa pois, nuo ”loorat” ovat sellaisia, joita ei oikeasti tartte. Hyvin menisi, jos käyttäisi vaikka voita niiden tilalla.”

Ruokafilosofia: Kaikki käy paitsi veriletut.

Kotimaisen ystävät

Sari Martikainen, 34, ja Janne Viljander, 43, ja lapset Jade, 4, ja Reko, 3: ”Maidon täytyy olla halvinta kotimaista”

”Meillä on yhteensä kolme lasta, joten tämä on vain täydennyserä. Eilen kävimme kaupassa viimeksi. Rahaa menee enemmän kuin arkisin, koska viikonloppuisin syömme vähän paremmin.

Yleensä viikonloppuna menee noin 100–150 euroa riippuen siitä, onko laskussa vaippoja. Nyt ne olivat tarjouksessa. Eikä ostomäärässä ollut rajoituksia!

Maidon täytyy olla kotimaista, mutta halvinta kotimaista. Yritämme muutenkin suosia kotimaista. Mutta jos suomalainen tomaatti maksaa yli viisi euroa kilolta, valitsemme jotain halvempaa.

Mikään ostoskärryn sisällössä ei nolota. Jos nolottaisi, se jäisi kauppaan eikä sitä ostettaisi. Turhimpia ostoksia ovat tällä kertaa lasten jäätelöt. Mutta viikonloppua ei tule, jos ei ole karkkia. Sitä on pakko saada itse!”

Ruokafilosofia: Itse tehtyä kotiruokaa.

Eläkeläisparin kärry

Senja Suhonen, 77: ”Joskus voin katsoa tarjouksia”

”Asumme kahdestaan mieheni kanssa, ja kulutamme keskimäärin 80–120 euroa viikonlopussa. En juuri yritä säästää. Joskus voin katsoa tarjouksia, mutta harvemmin.

Pääasiassa pyrin ostamaan kotimaista ruokaa, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen ja ostin hollantilaisia terttutomaatteja, koska tykkään niiden tuoksusta. Siitä tulee lapsuus mieleen. Pakko kyllä huomauttaa, että ostin jo eilen kotimaisia tomaatteja, ja nämä nyt ovat vain tällainen täydennyserä.

Ei, minä en ole koukussa mihinkään ruokaan! Ei tässä iässä ole enää sellaisia asioita, joita ilman viikonloppu ei maistu oikealta. Nyt ostin pullaa, kun en ole niin hyvä leipomaan. Oli niin hyvännäköisiä pitkoja, että puolikkaan otin. Otin myös paistettuja muikkuja, kun ei niitä viitsi kaupungissa itse paistaa.

En luopuisi mistään tässä kärryssä, sillä syömme nämä kaikki. Tai emmehän me kaikkia näitä kahveja juo itse. Puolet näistä menee miehen yritykselle. Me keitämme kahvia vain aamulla, ja sekin on sellainen pieni kupillinen kerrallaan.”

Ruokafilosofia: Sekaruokainen.

Etninen kattaus

Selva Malar Selva Thasan, 21: ”Säästämme niin, että teemme yhteisen ruuan”

”Kulutamme viikonlopussa noin 150 euroa, koska meitä asuu neljä samassa talossa. Säästämme niin, että teemme yhteisen ruuan. Jos norjalainen lohi on tarjouksessa, ostamme sitä. Jos ei, emme osta.

Ruokamme on edullista, sillä teemme yleensä paljon riisiä. Äiti kokkaa meille viikonloppuisin erityisen hyviä ruokia. Viikolla syömme yksinkertaisemmin.

Äiti on erittäin hyvä kokki. Hän tekee esimerkiksi biryania, jossa on riisiä ja esimerkiksi kanaa tai jotakin lihaa. Emme syö possua ollenkaan.

Maitoon menee paljon rahaa, koska juomme sitä paljon. Ja hedelmät ovat kalliita Suomessa. Jos jostakin pitäisi luopua nyt, niin papaija, josta teemme salaattia, voisi jäädä kauppaan.”

Ruokafilosofia: Srilankalaista ruokaa.

Opiskelijan kori

Saaga Leppänen, 19: ”En koskaan tingi salmiakkisuklaasta”

”Asun yksin ja kulutan viikonloppuna ruokaani 30–50 euroa. Tällä kertaa käytän vähän enemmän, koska minulle on tulossa vieraita.

Elän opiskelijabudjetilla, enkä siksi osta kalliita brändejä vaan kaupan tuotemerkkejä. Mielestäni niissä ei ole suurtakaan eroa. En kuitenkaan koskaan tingi Fazerin salmiakkisuklaasta, jos sitä on saatava. Se ei onneksi maksa kuin puolisentoista euroa.

Olen myös tosi koukussa Pringleseihin. Yritän kovasti välttää sipsihyllyä, sillä ne ovat paheeni.

Jos olen menossa kemuihin ja ostan niitä varten jotain todella epäterveellistä, kuten sipsejä, karkkia ja pizzaa, tekisi kassalla mieli sanoa ääneen, että olen kuulkaas menossa juhliin. Nämä kaikki eivät ole minulle ja syön oikeasti terveellisesti!

Jos korissa on jotain tosi epäterveellistä, saatan mennä myös itsepalvelukassalle. Siellä ei kukaan katsele.”

Ruokafilosofia: Kasvissyöjä.

Lue myös:

Lähiöpizzan ystävä tähtiravintolassa: ”Mitä pelleilyä tämä oikein on?”

Pariskunnan ruokaostoksista tuli nettihitti – ”Sitä me tykätään itsekin katsoa”

Maailman kätevintä! Näin teet astianpesukoneessa ruokaa

Talven rakkain juhla ansaitsee arvoisensa herkut. 

Alkuun: brie-salaatti, perunarieskat, punajuurikeitto & makeansuolaiset joulutähdet

Granaattiomenalla raikastettu brie-salaatti

4 annosta

Valmistusaika 30 min

250 g viinirypäleitä

½ rkl öljyä

¼ tl suolaa

100 g lehtikaalia

1 ruukku rapeaa salaattia

200 g brie-valkohomejuustoa

1 dl kuorellisia manteleita

½ ruukkua tuoretta minttua

Kastike

1 granaattiomena

½ dl omenaviinietikkaa

½ dl oliiviöljyä

2 tl hunajaa

½ tl suolaa

½ tl mustapippuria

1. Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Huuhtele viinirypäleet ja kuivaa niitä. Nostele viinirypäleet rankoineen uunipellille tai -vuokaan. Hiero pintaan oliiviöljyä ja ripottele suolaa. Paahda 10-15 minuuttia, kunnes rypäleet ovat vähän rypistyneet.

2. Valmista kastike. Irrota granaattiomenasta siemenet kulhoon. Murskaa niitä muusinuijalla niin, että mehu irtoaa. Siivilöi mehu pienempään kulhoon. Sekoita joukkoon loput ainekset.

3. Huuhtele ja kuivaa lehtikaali ja salaatinlehdet. Revi suupaloiksi. Älä käytä lehtikaalista rankaa. Rouhi mantelit veitsellä. Siivuta brie. Irrota mintunlehdet rangoista.

4. Kokoa tarjoiluastiaan salaattien lehdet. Kaada noin puolet kastikkeesta joukkoon ja sekoittele hyvin. Aseta muut salaattiainekset salaattipedille ja viimeistele lusikoimalla kastiketta juustosiivuille.

Juusto tekee salaatista täyttävän. Kuva: Tuomas Kolehmainen
Juusto tekee salaatista täyttävän. Kuva: Tuomas Kolehmainen

Juhlava perunarieska

12 annosta

Valmistusaika 30 min + paisto 30 min

5 dl perunamuusia

4 dl maustamatonta jugurttia

2 dl vettä

2 munaa

2 dl kaurajauhoja

4 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

25 g voita

Täyte

½ kurkku

4 tillin oksaa

2 rkl vettä

2 rkl väkiviinaetikkaa

1 rkl sokeria

2 prk smetanaa

1 punasipuli

100 g kirjolohenmätiä

150 g graavilohta

1. Kuumenna uuni 225-asteiseksi. Riko kulhoon munat. Sekoita. Mittaa joukkoon perunamuusi, jugurtti ja vesi. Sekoita. Lisää jauhot ja suola vähän kerrallaan.

2. Vuoraa pelti leivinpaperilla ja voitele leivinpaperi ronskisti voilla. Nosta pelti uuniin ja anna voin sulaa. Kun voin kupliminen loppuu nosta pelti uunista ja kaada taikina pellille. Paista 30 minuuttia.

3. Siivuta kurkku ohuiksi siivuiksi juustohöylällä. Hienonna tilli. Mittaa tiiviiskantiseen pakasterasiaan vesi, etikka ja sokeri. Lisää kurkut ja tilli. Ravista rasiaa voimakkaasti.

4. Hienonna sipuli. Levitä jäähtyneelle rieskalle smetana. Nostele päälle tasaisesti kaikkia täytteitä. Kurkuista voi siivilöidä turhan nesteen pois.

Makeansuolaiset joulutähdet

15 torttua

Valmistusaika 15 min + paisto 15 min

5 joulutorttutaikinalevyä

5 rkl pähkinärouhetta

1 muna

250 g viikunahilloa

150 g sinihomejuustoa

tuoretta timjamia

1. Anna levyjen sulaa huoneenlämmössä. Ripottele sulaneiden levyjen päälle ruokalusikallinen pähkinärouhetta. Kauli levyjä pidemmäksi niin, että pähkinät uppoavat taikinaan ja levyt venyvät noin kolmanneksen.

2. Leikkaa levyt kolmeen osaan neliöiksi. Tee neliöiden kulmiin vinot viillot kohti tortun keskustaa. Nosta joka toinen kulma keskelle torttua. Paina kulmat hyvin kiinni keskelle. Riko muna lasiin ja sekoita hyvin. Voitele tortut. Paista 225-asteisessa uunissa 15 minuuttia joko yhdessä tai kahdessa erässä.

3. Murustele juusto paloiksi. Lusikoi viikunahilloa tähtien keskelle. Nostele päälle juustoa ja koristele timjamin lehdillä.

Jouluklassikko maistuu myös suolaisena.
Jouluklassikko maistuu myös suolaisena.

Paahdettu punajuurikeitto

6 annosta

Valmistusaika 30 min + paahto 45 min

5 punajuurta

2 sipulia

5 valkosipulinkynttä

1 rkl öljyä

1 tl suolaa

3 hapokasta omenaa

3 dl valkoviiniä

1 tl suolaa

vettä

kardemummakerma

2 dl kuohukermaa

1 tl kardemummaa

1. Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Pese punajuuret ja leikkaa kanta pois. Puolita. Kuori sipulit ja valkosipulit. Puolita sipulit. Nosta vihannekset pellille, sivele päälle öljyä ja ripota suolaa. Paahda uunissa 30 minuuttia.

2. Kuori omenat. Poista siemenkota ja puolita. Lisää pellille ja jatka paahtamista vielä 15 minuuttia. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi, mausta kardemummalla ja nosta jääkaappiin.

3. Siirrä kasvikset kattilaan. Lisää viini ja suola sekä vettä sen verran, että vihannekset peittyvät. Anna kiehahtaa. Soseuta sauvasekoittimella. Lisää vettä tarvittaessa. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa. Sekoita puolet kermavaahdosta keittoon. Jätä loput tarjoiluun.

Pääruoka: karitsan paahtopaisti & parmesaaniperunat

Karpaloinen karitsan paahtopaisti

4 annosta

Valmistusaika 1 t

4 karitsan paahtopaistia (noin 600 g)

1 tl suolaa

1 appelsiini

200 g pakastekarpaloita

2 dl punaviiniä

2 dl muscovado-sokeria

2 kanelitankoa

4 neilikkaa

Koristeluun

kuivattuja karpaloita

tuoretta timjamia

1. Nosta lihat huoneen lämpöön ja suolaa. Pese appelsiini huolellisesti. Leikkaa se siivuiksi. Kokoa kattilaan karpalot, appelsiini, punaviini, sokeri sekä mausteet. Kuumenna kiehuvaksi. Anna kiehua miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia eli kunnes neste alkaa muuttua hillomaiseksi. Siivilöi seos.

2. Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Sivele pullasudilla karpalokastiketta lihojen pintaan. Nosta uuniin 15 minuutiksi. Ota ulos uunista ja sivele toinen kerros kastiketta.

3. Kuumenna öljy ja voi. Ruskista lihoja pari minuuttia kummaltakin puolelta. Nosta ne leikkuulaudalle 10 minuutiksi. Siivuta ja koristele kuivatuilla karpaloilla sekä timjamilla.

Voiko juhlan pääruoka todella olla näin vaivaton? Jos perunat meinaavat kuivahtaa uunissa, voitele ne voilla tai öljyllä.
Voiko juhlan pääruoka todella olla näin vaivaton? Jos perunat meinaavat kuivahtaa uunissa, voitele ne voilla tai öljyllä.

Parmesaaniperunat

4 annosta

Valmistusaika 15 min + paisto 1 t

75 g voita

8 jauhoista perunaa

2 rosmariininoksaa

½ ruukkua lehtipersiljaa

1 dl parmesaaniraastetta

1 tl suolaa

1. Kuutioi voi uunivuokaan lämpenemään. Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Pese perunat huolellisesti. Irrota yrtit varsistaan ja hienonna ne.

2. Sekoita käsin voi, yrtit, parmesaani ja suola. Lisää vuokaan perunat ja hiero seos niiden pintaan. Pistä haarukalla perunoihin muutama reikä. Paahda tunti uunissa. Lisää voita tai öljyä pintaan, jos ne tuntuvat kuivilta.

Jälkiruoka:

Tuplasuklaakakku

10 annosta

Valmistusaika 40 min + paisto 40 min

275 g voita

200 g tummaa suklaata

½ dl portviiniä

5 dl ruokosokeria

5 munaa

5 ½ dl jauhoja

1 dl kaakaojauhetta

1 ½ tl leivinjauhetta

Kostutukseen

1 appelsiini

Täyte

225 g voita

2 dl tomusokeria

200 g tuorejuustoa

3 rkl portviiniä

½ dl kaakaojauhetta

1. Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Voitele ja jauhota kakkuvuoka. Kuutioi voi ja pilko suklaa mikron kestävään kulhoon. Sulata mikrossa lyhyissä pätkissä. Lisää portviini seokseen. Sekoita kuivat aineet yhteen kulhossa.

2. Vatkaa munat ja sokeri sähkövatkaimella noin 5 minuuttia kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon vuorotellen suklaaseosta ja kuivia aineita. Sekoittele varovasti.

3 .Kaada taikina vuokaan. Paista uunin alaosassa noin 40 minuuttia ja testaa, ettei puutikkuun tartu enää taikinaa. Anna kakkupohjan jäähtyä.

4. Nosta voi lämpenemään ja kuutioi se. Purista appelsiinista mehu. Leikkaa kakku kahdeksi tai kolmeksi levyksi. Sivele mehu pullasudilla pohjien päälle.

5. Vatkaa voikuutiot sähkövatkaimella vaahdoksi. Lisää tomusokeri ja jatka vaahdottamista. Lisää tuorejuusto, portviini ja kaakaojauhe ja sekoita kaikki sähkövatkaimella.

6. Nosta pohja tarjoiluastialle. Sivele täytettä väliin ja nosta toinen pohja sen päälle. Sivele taas täytettä ja nosta päällimmäinen kerros. Levitä sen päälle loput täytteestä. Koristele marjoilla tai rouhitulla suklaalla.

Koristele kakku marjoilla tai rouhitulla suklaalla.
Koristele kakku marjoilla tai rouhitulla suklaalla.

Suomalainen kaura erottuu kansainvälisessä kilpailussa edukseen raikkaan ja rikkaan makunsa, mitättömien myrkkymäärien ja puhtaan pohjaveden ansiosta.

Sauna, sisu ja... kauralastut? Suomesta ponnahtaa maailmalle jatkuvasti uusia innovaatioita, ja nyt maailmaa valloittaa uusi naposteltava.

Real Snacks Oy:n toimitusjohtaja Arja Kastarinen ja tuotekehityspäällikkö Mirva Liukko toivat kauppoihin vuoden alussa Oatis-kaurasnacksit eli suolaiset kauralastut. Idea kauralastuihin syntyi vähän vahingossa keskustelun sivujuonteena.

– Yhteistyökumppanimme kysyi, olemmeko miettineet tekevämme kaurasta jotain, ja meillä oli tarvittava teknologia olemassa. Siitä lähdimme työstämään ideaa eteenpäin, Kastarinen ja Liukko kertovat.

”Idea kaurasnackseihin syntyi vähän vahingossa.”

Molemmat naiset ovat aiemmin työskennelleet muun muassa Panda-makeisten ja Taffel-sipsien tuotekehityksessä ja viennissä. He tiesivät, että suomalainen kaura on maailmalla kovassa nosteessa ja päättivät kehittää tuotteensa paitsi kotimaiseen, myös kansainväliseen makuun sopivaksi.

Suomessa tuote lanseerattiin alkuvuodesta, ja jo joulukuussa merkittävä brittiläinen tavarataloketju Selfridges otti kaurasnacksit valikoimiinsa. Lisäksi sitä on viety Japaniin, Etelä-Koreaan, Viroon ja Kuwaitiin. Keskusteluja käydään parhaillaan myös muualla Pohjoismaissa ja Yhdysvalloissa.

– Suomessa ollaan usein vaatimattomia viennin suhteen, mutta pienemmänkään toimijan ei kannata hävetä. Jos tuote on hyvä, se puhuu puolestaan. Kaurasnacksilla on ollut paljon kysyntää, siitä on tiedusteltu meiltä spontaanisti ilman, että olemme edes itse tarjonneet tuotetta eteenpäin. Parhaillaan rakennamme uutta konekantaa, että pystymme vastaamaan kysyntään, Kastarinen huomauttaa.

Raikas ja puhdas suomikaura

Myös nyhtökaura yrittää parhaillaan maailmanvalloitusta ja on laajentanut syksyn aikana tarjontaansa Ruotsiin. Mirva Liukon mukaan suomalainen kaura kiinnostaa maailmalla, koska täällä kasvatettu kaura on niin puhdasta.

– Suomessa kasvukausi on lyhyt mutta intensiivinen. Kesäaikana auringonvaloa on paljon enemmän kuin etelämmässä, siksi kauraan kehittyy rikas mutta raikas aromi. Maultaan se onkin rikkaampaa kuin ulkomainen kaura, Liukko listaa.

”Talven ansiosta meillä on puhdas maaperä, koska pakkanen tappaa tuholaiset.”

– Talven ansiosta meillä on myös puhdas maaperä, koska pakkanen tappaa tuholaiset. Kasvinsuojeluaineita tarvitaan siis hyvin vähän. Meillä on myös puhtaat pohjavedet. Nämä kaikki tukevat viennissä suomalaisen kauran mainetta.