Tomi ja Maija Hakalan lapset Aura ja Meri pääsivät Galapagos-loman ajaksi isovanhempien ja kummien hoiviin.
Tomi ja Maija Hakalan lapset Aura ja Meri pääsivät Galapagos-loman ajaksi isovanhempien ja kummien hoiviin.

Unelmalomalla on monta kohdetta ja hintalappua. Maija ja Tomi Hakalan haaveiden loma vei heidät risteilylle Galapagossaarille.

Espoon Tapiolassa asuvat Maija ja Tomi Hakala toteuttivat viime syksynä pitkäaikaisen haaveensa ja matkustivat kahden viikon lomalle Galapagossaarille.

Noin kymmenen vuotta aiemmin he viettivät häämatkansa Ecuadorissa, johon myös Galapagossaaret kuuluvat. Siitä asti ajatus saarista muhi Maijan, 36, ja Tomin, 35, mielessä.

Aluksi pari mietti matkan ajankohdaksi viisivuotishääpäivää. Silloin matka ei kuitenkaan tuntunut sopivan elämäntilanteeseen.

– Sitten päätimme, että 10-vuotishääpäivä on hyvä hetki lähteä, Maija sanoo.

Ecuadorissa Maija ja Tomi olivat nähneet sekä Amazonin sademetsää että karuja vuoristo-oloja lumimyrskyineen. Galapagoksella kiehtoi saarten koskemattomuus ja monipuolinen luonto.

Matkakassa karttui pikkuhiljaa vuosien varrella, sillä Maijalla ja Tomilla on matkoja varten vara-rahasto, johon he säästävät rahaa lähes kuukausittain. Taloudellista puolta vaativampaa heille olikin olla kaksi viikkoa erossa lapsistaan Aurasta, 3, ja  Meristä, 6. Isovanhempien ja kummien tuella reissu kuitenkin toteutui.

Kilpikonnia ja merileijonia

Marraskuussa 2008 Maija ja Tomi lensivät Ecuadorin suurimpaan kaupunkiin Guayaquiliin. Sieltä pari jatkoi lentokoneella Galapagossaarille. He varasivat lennot matkatoimiston kautta kartoitettuaan ensin vaihtoehtoja netistä. Lopulta nettilentojen ja matkatoimiston välinen hintaero osoittautui niin pieneksi, että Maija ja Tomi päätyivät  matkatoimistoon.

Galapagossaarilla pariskuntaa odotti kahdeksanpäiväinen risteily, joka oli järjestynyt Galapagos-Matkojen Vesa Taiveahon kautta. Risteily ja opastetut retket ovat paras tapa tutustua tiukasti varjeltuihin saariin.

– Sikäläisessä kansallispuistossa saa liikkua vain oppaan johdolla, Maija selventää.

Retkiä risteilyllä oli kaksi kertaa päivässä. Ensimmäinen alkoi  puoli kahdeksalta, toinen kolmen tunnin siestan jälkeen iltapäivällä. Retkien päätteeksi oli mahdollisuus tutustua merenalaiseen maailmaan snorklaten, mikä jäi erityisesti  Tomin mieleen.

– Samalla sukelluksella saattoi nähdä kilpikonnan, merileijonan ja valkopilkkahain, hän kertoo.

Maija muistaa myös valtavat, uhanalaiset maakilpikonnat.

– Moni oli ollut lemmikkeinä ja eläintarhoissa, ja muutamissa oli luodinreikiä. Mitä kaikkea ne ovatkaan nähneet!

Mikään löhöloma Galapagos-risteily ei ollut, sillä laavaisessa maastossa retkeily vaati hyvää kuntoa. Toisaalta miehistö hemmotteli 16 matkustajaa ylläpidolla, johon kuului aamiainen, kaksi lämmintä ateriaa ja välipala.

Maija ja Tomi yrittivät olla lataamatta matkaan liian suuria odotuksia, mutta loppujen lopuksi matka oli juuri sitä mitä he toivoivat.

– Ei tällaista matkaa voi verrata tavalliseen etelänlomaan. Alue on vielä olemassa, mutta voi olla, että lapsemme eivät koskaan pääse yhtä luonnonvaraiselle ja eristyneelle Galapagokselle.