Koko armeija-aikamme meitä on uhkailtu ylimääräisillä järjestymisharjoituksilla jos emme käyttäydy kunnolla.

Saara Takku on 19-vuotias insinööriopiskelija. Hän harrastaa metsästys- ja koiraurheilua hyperaktiivisen paimenkoiran kanssa. Heinäkuussa Saara aloitti armeijassa. Riittääkö urheilullisen mimmin kunto alokkaalle?

Rättisulkeiset

Koko armeija-aikamme meitä on uhkailtu ylimääräisillä järjestymisharjoituksilla jos emme käyttäydy kunnolla. Näin ollen ensimmäinen ajatus oli ”mitä pahaa me olemme tehneet”, kun viikko-ohjelmasta löytyi merkintä rättisulkeisista.

Rättisulkeiset ovat jotain legendaarisen kuuluisaa. Niistä kerrotaan mielellään eteenpäin, koska ne ovat yksi rankimpia ja järjettömimpiä harjoituksia mitä armeijassa voi olla. Tosin, rankkakin on tässä käsityksessä suhteellista, mutta omasta mielestäni harjoitus muodostui varsinaiseksi haasteeksi vaatimansa nopeuden tähden.

Poikkeavan tästä harjoituksesta teki, että myös alikersanttimme osallistuivat siihen. Harjoitusta johtivat kouluttajamme, jotka tuntuivat saavan aiheesta suunnatonta mielihyvää. Toinen kouluttajistamme kertoili kovaan ääneen, kuinka hänen palvelusaikanaan kaikki oli vielä niin paljon paremmin ja rankempaa ja nykyään kaikki on pullamössöä, ja heillä oli sentään järjestymisharjoituksia kerran viikossa, tai ainakin kerran kuussa! Nyökyttelimme hiljaa ja valmistauduimme pahimpaan.

Ja niin se alkoi. ”Iltavahvuuslaskentaan aikaa kolme minuuttia!” Vaihdoimme kiireesti asiaankuuluvan varustuksen, ja juoksimme käytävään kouluttajan karjuttua iltavahvuuslaskennan alkavan. Tässä välissä huomautan, että oli siis iltapäivä, kello taisi olla kaksi.

Harjoitus jatkui kouluttajan huudettua meidät nukkumaan ja hiljaisuuden alkaneeksi. Tämän jälkeen hän kävi vielä joka tuvassa tarkistamassa että jokainen oli varmasti ryöminyt peiton alle ja rypistänyt punkkansa nukkumakuntoon. Jonka jälkeen homma taas jatkui. Meille kuulutettiin herätys, ja nousimme ylös tekemään kiireellä punkkiamme taas kuntoon, sekä ohjatut aamutoimet jolloin juoksimme tupa kerrallaan pesutiloihin harjaamaan hampaitamme. Kouluttaja huuteli milloin mitäkin varustusta, ja aikaa vaatteiden vaihtoon oli vähän. Olemme tottuneet siihen että varustus huudetaan kymmenen minuuttia ennen siirtymistä, ja varusteenvaihtoon varattu kolme tai kaksi minuuttia teki meistä suunnattoman kiireisiä.

Aamutoimissa käyttämiemme urheilushortsien jälkeen päälle vaihtui liikuntavarustus eli verkkarit, palveluspuku, taisteluvarustus ja lopulta myös lomapuku. Onnistuimme täyttämään kouluttajien asettamat aikarajat järjestymällä koko jaoksen voimin ulos alle minuutissa (kouluttaja kertoi ylpeänä, että jäimme viisi sadasosaa alle minuutin). Lomapuvun pukemisessa emme sen sijaan ihan onnistuneet ajallaan. Itse huijasin nappaamalla lomapuvun hihamerkit tavallisen palveluspukuni hihaan kiinni ja vaihdoin vain lomakengät, joiden puutteen tarkkasilmäiset kouluttajat olisivat saattaneet huomata. Kun meidät sitten huudettiin käytävään ”lomatarkastusta” varten, oli vain toisessa jalassani kenkä. En silti ollut huonoimmasta päästä, sillä osa tuli käytävään ilman takkia, muutama harva raukka myös ilman housuja. Mutta aina ei voi ehtiä, ja parhaansa täytyy kuitenkin yrittää.

Harjoitus oli jälleen yksi niistä järjettömimmistä joita olen koko palvelusaikanani kokenut. Tässä oli toisaalta ihan hyvä tarkoitus harjoitellessamme varustuksenvaihtoa määrättyihin aikamääreisiin, mutta ei meidän ihan oikeasti tarvitse ikinä vaihtaa varustusta kahdessa minuutissa, onneksi. Kun kouluttaja harjoituksen jälkeen tuli kyselemään oliko hauskaa, en voinut kiistää etteikö olisi ollut. Omalla sairaalla tavallani nautin tuosta, koska ei mokomaa vain voinut ottaa vakavasti. Tosin, suurinta huvitusta aiheutti eräs tietty taistelija joka harjoitusten päätyttyä kuiskasi vierustoverilleen ”Mulla on tässä päällekkäin urheilusortsit, verkkarit, palveluspuvunhousut ja lomapuvunhousut. En ehtinyt välissä riisua edellisiä pois.”

Ikävä kyllä rättisulkeisia ei ole kaikille järjestetty, vain meille huoltojaoksen särmille lämäreille ja keittäjille. Kaikille kouluttajille kannustuksena: järjestäkää niitä rättisulkeisia, jokaisen pitäisi päästä kokemaan edes yhdet armeija-aikanaan. Mutta älkää useampia järjestäkö, me ei enää jakseta!