Törmäsin siivotessani opiskeluaikaiseen päiväkirjaani. Se löytyi valokuva-albumeiden takaa pölyisenä ja unohdettuna.

Selailin ensimmäistä kertaa vuosiin sen hieman jo kellertyviä sivuja ja lueskelin pätkän sieltä, toisen täältä, kunnes katseeni pysähtyi hassuun otsikkoon Kolme Lakia Seurustelun Alkamisesta ja Loppumisesta.

Muistan sen pitkän, valoisan kesäillan. Me kolme istuimme naisten kesken saunan portailla pyyhkeet ympärillä höyryten miehistä ja naisista. Olimme kukin vastikään eläneet monenlaisia parisuhdekäänteitä ja ahmineet niihin liittyen enemmän ja vähemmän viisaita kirjoja.

Totesimme kaikki inhoavamme yleistyksiä miehistä ja naisista, mutta posket löylystä ja jutuntuoksinasta punoittaen saimme listattua mielestämme kolme poikkeuksellisen paikkansapitävää yleistystä, lakia suorastaan. Ne kuuluivat näin:

Laki 1: alku. Mies rakastuu, kun uskoo tavanneensa unelmiensa naisen. Nainen rakastuu, kun tapaa miehen, jonka uskoo pystyvänsä muuttamaan unelmiensa mieheksi.

Laki 2: keskikohta. Mies huomaa, että aika on muuttanut hänen unelmiensa naista. Nainen huomaa, ettei hänen miehensä ole ajankaan kanssa muuttunut unelmien mieheksi. Tunteet hiipuvat.

Laki 3: loppu. Nainen haluaa erota, koska uskoo vielä löytävänsä uuden rakkauden. Mies haluaa erota, koska uskoo jo löytäneensä sellaisen.

Suljin päiväkirjan ja minua alkoi väkisinkin hymyilyttää. Tuosta hauskasta illasta oli vierähtänyt liki viisitoista vuotta. Koska elämä ympärillä oli ehtinyt näyttää aika monta vivahdetta lisää, täytyi parikymppisenä laadittuihin lakeihin rustata heti muutama lisäpykälä:

Laki 1: alku. Ei lisättävää.

Laki 2: keskikohta. Vaikka unelmien nainen jossakin vaiheessa tuntuu täysääliöltä eikä miehestäkään kuoriudu prinssiä, rakastuminen voi onneksi parhaimmillaan muuttua rakastamiseksi.

Laki 3: loppu. Nainen/mies ei haluakaan erota, koska uskoo, että vanhaan rakkauteen voi kaikesta huolimatta löytyä vielä uusi kipinä.