Annikki Läntinen potkukelkkailee töihin ja takaisin.
Annikki Läntinen potkukelkkailee töihin ja takaisin.

Himokelkoittelija ei muotikelkoista piittaa.

Potku, potku, vaihto, potku, potku, liuku.

– On tää vaan hieno värkki, Annikki Läntinen, 60, kehuu.

Kymmenen pakkasastetta, aurinko ja puhdas lumi – päivä on täydellinen potkukelkkalenkille Kouran kylänraitilla Seinäjoella.

– Himokelkottelijalle oli taivaan onni, että mies toi aikoinaan tämmöiseen kelkkatehdaskylään.

Eikä se siihen jäänyt. Annikki meni töihin Esla-kelkkatehtaaseen, jossa on nikkaroitu potkukelkkoja jo yli 70 vuotta.

– Aamut olen keittäjänä, iltapäivät teen kelkkojen istuimia.

Ja päivän päätteeksi Annikki painelee potkien kotiin.

– Tarvittaisiin kyllä lakipykälä siihen, ettei jalkakäytävän toista puolta hiekoitettaisi.

Kun kelkan jalas töppää kevään tullen asvalttiin, Annikki vaihtaa potkulaudan alle.

– Sillä pääsee vielä kovempaa!

Puukelkka on Annikin suosikki, vaikka kotitallista löytyy myös mieheltä lahjaksi saatu alumiinirunkoinen kickspark.

– Se on moderni peli. Semmoinen kun olisi ollut nuorena tyttönä, Annikki haaveilee.

Annikin paras kelkkamuisto on lapsuuden pakkastalvilta, kun ei vielä ollut omaa kelkkaa, mutta pääsi poikien anturoille seisomaan ja sai kyydin koulusta kotiin.

KOMMENTOI! Kerro paras potkukelkkamuistosi!