Suuren elämänmuutoksen tehnyt ystäväni näyttää sormustaan, jossa lukee Carpe diem! Hän osti korun avioeronsa jälkeen, ja kantaa sitä nyt vihkisormuksen sijasta. Se symboloi hetkeen tarttumisen tärkeyttä ja muistuttaa arjen merkityksestä aina, kun se tuppaa unohtumaan.

Aliarvioimme helposti arkea ja sen rutiineja. Arki on jotakin, josta pitää päästä pois ja irti. Arki on harmaata ja ankeaa, ja arkinen ihminen – semmoinen se vasta tylsä tyyppi on. Ihmisen kuuluu hakea elämäänsä toinen toistaan vahvempia elämyksiä ja viimeiseen asti pitää varoa sitä, ettei arki vain astu parisuhteeseen.

Rutiinit nousevat arvoonsa monesti silloin, kun niitä ei jostain syystä voi noudattaa tai jokin uhkaa niitä. Mitä kaipaammekaan, jos sairastumme, joudumme työttömiksi tai eroon läheisistämme? Pääsyä takaisin tuttuihin ja turvallisiin rutiineihin.

Rakkaimpina lapsuusmuistoinammekin mieleen nousevat näennäisesti pienet, arkiset asiat. Tärkein muisto voi olla se, kuinka kotona katsottiin lauantaisin yhteistä tv-ohjelmaa ja istuttiin aterialla saman pöydän ääressä.

Rakkaustutkija on pitkiä parisuhteita tutkiessaan todennut, että yksi kestävän liiton salaisuus on se, miten sietää arkea ja kuinka löytää rutiineista yllätyksellisyyttä ja virkistystä. Sama menestymisen resepti koskee myös työelämää.

Ihminen voi itse vaikuttaa kykyynsä tuntea onnellisuutta. Tavallisuuden nostaminen arvokkaaksi on enemmän kiinni huomaamisesta ja haluamisesta kuin olosuhteista.

Syksy on luontevaa aikaa palata perusasioiden äärelle ja löytää niistä uutta iloa. Viikonloppuna asensin keittiön ikkunan eteen puutarhavalot. Niitä katsellessani jokapäiväisessä ruuanlaitossa on uutta hohtoa ja taistelu pimeyttä vastaan on alkanut.