Kesällä voi tehdä mitä vain - vaikka treenata oma-aloitteisesti, luulee hyväuskoinen futiksen harrastaja.

Mielikuvissa

Kesäloma! Päätin heti, että pitäisin vapaata Sitkeiden Mammojen treeneistä yhtä pitkään kuin töistä. Jotta en aivan unohtaisi nupullaan olevia taitojani, voisinhan ujuttautua poikieni mukaan, kun nämä kävisivät höntsäilemässä pallon kanssa lähikentillä. Ja ehtisin muutamiin harjoituksiin heinäkuussa ennen kuin liigan pelit jatkuisivat elokuussa ja ennen kuin Unelma Cuppi koittaisi syyskuun alussa. Ja voisin aina syventyä mielikuvaharjoitteluun. Monet huippu-urheilijat treenaavat systemaattisesti psyykeään aina ennen tärkeää suoritusta. Ammatikseen urheilevat käyttävät menetelmää myös silloin, kun he ovat loukkaantumisen vuoksi harkkakiellossa.

Kesä ja Hesa Cup

Ei kuitenkaan lomaa kokonaan ilman jalkapalloa. Maailman suurimpiin juniorifutistapahtumiin kuuluva Hesa Cup on ollut osa perheemme kesää jo vuosia. Kun pojat olivat aivan nappuloita, kapinoin äänekkäästi sitä vastaan, että lomasuunnitelmat oli tehtävä heinäkuista turnausta silmällä pitäen. Vähitellen futis ujuttautui arkeemme, ja Hesa Cup alkoi kuulua kesään yhtä selvästi kuin mökkisauna ja grillimakkara.

Katsoo vaan ei treenaa

Tänä vuonna katsoin turnausta uusin silmin. Nautin tunnelmasta: joukkueet eri puolilta maailmaa tarjosivat parasta mahdollista viihdettä: iloa onnistumisista, kiukkua ja surua pettymyksistä, naurua hassuista palloista, voitonriemua, toivoa tappiollisen tilanteen kääntymisestä. Pienenkin futiskokemukseni ansiosta pystyin myös eläytymään hienoihin kuljetuksiin, näppäriin harhautuksiin ja mahtaviin maaleihin.

Itseäni en kuitenkaan saanut treenaamaan. Yhden kerran yritin kysyä nuorimmaistani kanssani pallottelemaan, kun tämä oli juuri tullut umpiväsyneenä omista treeneistään. Taisin tietää jo kysyessäni, että poika ei jaksa. 

Teen maalin, teen maalin...

Kun palasin töihin, ajattelin aloittaa myös treenit, mutta ne peruttiin viime hetkellä, kun tulijoita olisi ollut vain viisi. Seuraavalla kerralla halukas porukka oli kutistunut kolmeen. Siis mielikuvaharjoittelua.

Pötkähdin nurmelle ja yritin rentoutua niin kuin mielikuvaharjoituksessa kuuluu. Kävin ajatuksissani läpi Mammojen pelikuvioita. Muistin laitapelaajan tiimalasikuvion: vastustajan maalilla pitäydytään laidassa, ja kun peli laskee kohti omaa päätä, mennään tiimalasin kapeimpaan kohtaan. Ajattelin innostuksen tunnetta, joka pelikentällä herää. Näin itseni haastamassa vastustajan pelaajaa ja ottamassa palloa pois tältä. Mielikuvissani annan unelmasyötön Erjalle, Jennille tai Elisalle. 

Uskoni olkoon luja

H-hetkeen eli Unelma Cuppiin on tätä kirjoittaessa aikaa noin kuukausi, ja elokuussa treenit sentään jo pyörivät tehokkaasti. Palaan ajatuksissani vielä Hesa Cuppiin, jossa joukkueen itseluottamuksen merkityksen näki selvästi kentän laidalta. Taidoiltaan heikompi joukkue saattaa voittaa, jos itseluottamus on kunnossa. Päätän uskoa itseeni.

Futarin faktat

Kesän naisfutismitalit saavat:

  • Japanin naisjoukkue, joka voitti futiksen maailmamestaruuden. Joukkue oli ennen MM-finaalia kohdannut Yhdysvallat 25 kertaa ilman ainuttakaan voittoa. Finaalissa sitkeät japanilaiset nousivat kaksi kertaa tappioasemasta USA:n rinnalle ja veivät ensimmäisen maailmanmestaruutensa lopulta rangaistuspotkukilpailussa.
  • Journalismin opiskelija Petra Vuolanen, joka hoksasi sen, mitä urheilulehtien ammattitoimittajat eivät ole huomanneet: Suomessa on noin 20?000 joukkuefutista harrastavaa tyttöä, joita taatusti kiinnostaisi lukea lehdistä juttuja omasta lajistaan. Petra siis teki opinnäytetyönään lehden tyttöfutaajille!
  • Jenni, Mette, Sanni ja Selena, jotka avustivat PK-35:n 99-poikia, jotta nämä saivat kaksi täyttä joukkuetta Hesa cupiin. Tytöt ottivat paikkansa kentällä ja pelasivat tasaveroisesti poikien rinnalla. Tsemppiringissäkin pojat lopulta uskalsivat panna käden tyttöjen hartioille.

Teksti Marja-Liisa Husso Kuva Juha Salminen