Liikkumistani kentällä ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua vielä jalkapalloksi. Mikä avuksi? Huippuvalmentaja tietysti!

Sarjassa seurataan, miten käy helsinkiläiselle futisäidille, joka aloittaa jalkapallotreenit nollasta.

Korkean paikan leirillä

Liikkumistani kentällä ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua vielä jalkapalloksi. Mikä avuksi? Huippuvalmentaja tietysti!

Vaikka olen edistynyt futarina, olen suurimman osan ajasta peli­kentällä aivan väärässä paikassa. Aktiivista treeniaikaa syyskuiseen Unelmacupiin, johon olen me­nossa POHUn Sitkeiden Mammojen kanssa, on enää noin kolme kuukautta.

Miten huippu-urheilijat varmistavat, että he saavat kunnon kohdalleen kauden pääkoitokseen? Menevät korkean paikan lei­rille. Koska minulla on kehittämisen tarvetta enemmän taidoissani kuin kunnossani, hoi­dan homman pyytämällä avukseni korkean tason valmentajan.

Litin jalanjäljissä

Soitan Suomen jalkapalloilun grand old manille Jyrki Heliskoskelle, josko hänellä olisi aikaa tavata minua ja neuvoa pari kikka kuutosta, joilla saan itsevarmuutta loppuke­vään treeneihin. Tämä mies on valmentanut poikien ja miesten jalkapallomaajoukku­eita sekä koutsannut HJK:n kolme kertaa Suomen mestaruuteen. Itse Jari Litmanen ja Sami Hyypiä ovat olleet Jyrkin huomassa. Jännittää. Jyrki on kuitenkin puhelimessa rento ja miellyttävä mies, ja sovimme treffit perinteikkäälle Bollikselle eli Töölön pallo­kentälle. Aloitamme teoriasta kahvikuppo­sen äärellä.

– Innostus. Jotta jaksaa harjoitella, on lajiin oltava jonkinlainen palo, Jyrki sanoo aluksi.

Onko minulla? Otin itselleni vuoden kestävän projektin, mutta syksyllä oli kyllä vaikea löytää intoa jatkuvasta huonouden tunteesta.

– Aivan. Ensin täytyy saavuttaa sellainen taitotaso, että pelaaminen ei ole pelkkää selviytymistä. Vasta sitten tulee fiilis, Jyrki sanoo.

Kuinka oikeassa hän onkaan. Innostuk­seni on herännyt pikku hiljaa, samaa tahtia taitojeni kasvun kanssa. Syöttö ja haltuunotto ovat tulleet koko ajan varmemmiksi.

– Virheet. Niitä kannattaa opetella hyväk­symään, Jyrki jatkaa.

Messikin mokaa

Kuulen, että tänä vuonna maailman parhaaksi valitun Lionel Messin syötöis­tä melkein joka viides menee harakoille. Kuinka armollista. On siis aivan hukkaan­heitettyä energiaa antaa ajatustakaan omille mokilleni.

– Jalkapallo on oikeastaan yksilölaji, Jyrki sanoo lopuksi. En tahdo uskoa korviani. Aivan turhaanko olen yrittänyt löytää itsestäni joukkuepelaajaa?

– Pelaajan täytyy kehittää omia vah­vuuksiaan ja toteut­taa omaa rooliaan kentällä. Kukaan ei odota Jari Litmaselta, että hän juoksisi pallon kiinni pelitilanteessa. Litin vahvuuksia ovat tekniikka ja reagoinnin nopeus.

Kohti kymppikerhoa

Niinpä. Juuri kun olin saanut lohdutusta suuren Lionel Messin virheistä, palaan maan pinnalle. Mikä voisi olla minun vahvuuteni?

– Kyllä se sieltä löytyy treenaamalla, Jyrki lohduttaa ja nousee kahvipöydästä. Lähdem­me ulos tekonurmelle.

– Tiesitkö muuten, että pelaajan täytyy tehdä noin 10 000 toistoa, ennen kuin hänen taitonsa on huipussaan? Jyrki kysyy ja asette­lee muovikartioita vihreälle alustalle.

Otan tyynesti pallon ja aloitan mestarival­mentajan ohjauksessa saman pujotteluhar­joituksen, jota teen mammojen kanssa joka viikko. Olen käynyt viime syksystä lähtien futisharkoissa noin 20 kertaa, ja kullakin kerralla olen tehnyt noin 12 seinäsyöttöhar­joitusta. Se tekee yhteensä 240 kertaa. Enää 9 760 toistoa, ja seinäsyöttö on hallussani.

Futarin faktat

  • Mieltäni eniten askarruttava kysymys on, miten jalkapallo voi olla maailman suosituin urheilumuoto, vaik­ka se on niin hitsin vaikeaa. Pelaajiakin on 265 miljoonaa eli noin neljä prosenttia maapallon väestöstä!
  • Suurin helpotus on lihasvammani no­pea paraneminen. Pidin taukoa vain kaksis­ta treeneistä, ja säären yläosan kipu katosi vähitellen.
  • Kiperin pulmani on nappiksien oikea koko. Valitako reilu koko, jossa varpailla on väljää, vai numeroa pienempi, jossa jalat ovat vähän ahdingossa, mutta joilla myyjän mukaan saa paremman kosketuksen pal­loon? Tietysti pienempi!
  • Odotetuin asia mammojen keskuudes­sa on kesä, sillä se tarkoittaa, että päästään nurmikolle pelaamaan.

Teksti Marja-Liisa Husso Kuva Sanna Liimatainen