Vuosia yksin elellyt opettajaystäväni asettui ulkomailta palattuaan kielten lehtoriksi pikku savolaiskaupunkiin. Ystävät olivat hajaantuneet ympäri Suomea ja yksi toisensa jälkeen vakiintuneet.

”Ihan totta, ei tässä kaupungissa ole yhtään kiinnostavaa miestä vapaana”, kolmikymppinen ystäväni nauroi haikeutta äänessään, kun utelin kuulumisia.

Sitten eräänä vappuna häntä moikkasi baarissa nuorukainen, edelliskevään abiturientti – ihan kelpo oppilas, ystäväni kaiveli muistiaan. Huomaamatta kului tunti jos toinenkin, ja yhtäkkiä oli valomerkin aika. Nyt tuosta valomerkistä on neljä vuotta. Ystäväni ja nuori mies ovat yhä umpirakastuneita ja pienen pojan onnelliset vanhemmat.

Toinen ystäväni kaipasi elämäänsä vaihtelua ja päätti kokeilla sinkkukeilailua. Pahitteeksi ei olisi ollut, jos jonkun uroksen kanssa olisi syntynyt vipinääkin. Illan päätteeksi hän päätyi jututtamaan harvinaisen mukavaa tyyppiä – harmi vaan, että mies oli kuusissakymmenissä, eikä ystävääni innostanut 25 vuoden ikäero.

Asia jäi silti kaihertamaan: noin hyvä mies ei saisi mennä hukkaan! Parin päivän päästä hän muisti sydänystävänsä, vuosia sitten eronneen kuusikymppisen naisen. Ystäväni auttoi ikätoverit ensi kertaa elämässään sokkotreffeille ja pääsee vielä tänä kesänä, kaksi vuotta treffeistä, tanssimaan heidän häitään.

Kolmas ystäväni, viittäkymppiä lähestyvä sinkkumies, tapasi kaupungin humussa naisen, jonka kanssa vietti kaksi kuumaa yötä. Parin kuukauden kuluttua soi puhelin. ”Istu alas”, nainen kehotti ystävääni, ”sinusta tulee isä”. Hämmennyksestä huolimatta ystäväni otti lapsen omakseen ja halusi pitää tästä huolta, mutta aikuisten välit elämä viilensi.

Kolmen vuoden kuluttua mies istui kesämökillään. Yksinään hän tuumasi, miten mukavaa olisi nähdä tytärtä. ”Jos haluatte, voisitte tulle tänne viikonlopuksi”, hän tekstasi lapsensa äidille hetken mielijohteesta. Tytär ja äiti tulivat. Kesäyö kuroi umpeen kolmen vuoden kiistat ja vieraantumisen, viikonloppu venyi viikoksi ja kuukausiksi, ja aikanaan yössä kohdanneet löysivät toisensa uudelleen.

Elämä jaksaa yllättää. Onneksi onni kävelee usein eteen ihan puun takaa, juuri silloin kun sitä vähiten osaa odottaa.