Siinä me – yläasteen 9 D – istumme yli 20 vuoden tauon jälkeen ja vaihdamme kilpaa kuulumisia. Vanha yhteishenki herää hetkessä.

”Tää nykyinen koulukiusaaminen on kyllä outo juttu. Eihän meidän aikana sellaista ollut...”, yksi miehistä kummastelee.

”Olihan”, naisääni protestoi. Pöytään laskeutuu hämmästynyt hiljaisuus. Mutta sitten kaikki muistavat. Katseet kääntyvät luokan ujoon priimuspoikaan. ”Niin no. Minua kiusattiin”, hän naurahtaa nyt.

Luokan vilpertti ähkäisee ja puistaa päätään: ”Mää olin just niin tyhmä, yksi kiusaajista. Anteeksi. Olit helppo kohde, kun olit niin hyvä koulussa ja hiljainen.”

Pojat lyövät kättä päälle, ja me tytöt alamme muistella ekoissa hormonihuuruissaan kieriskelleiden murkkupoikien pöljiä kommentteja ja ärsyttävää rintsikoista vetelemistä.

Luokan isokokoisin poika puolestaan paljastaa kokeneensa kiusaamisena sen, etteivät likat kiinnittäneet häneen lainkaan huomiota. Siitä meillä ei ollut aavistustakaan – eikä minulla siitä, että yksi tytöistä oli jättänyt tulematta luokkakokoukseen, koska häntä oli kiusattu koko kouluajan. Miten ihmeessä sellainen oli jäänyt huomaamatta?

Kiusaaminen on kyllä salakavalaa. Kiusaajan touhuun on vaikea tarttua: hän tekee hiljaista myyräntyötä, pelaa ja supisee suljettujen ovien takana ja jättää ei-toivomiaan henkilöitä ulkopuolelle. Luo pahaa verta. 

Pahinta on, että kiusattu alkaa jossain vaiheessa epäillä omaa järkeään. Reagoinko yli? Kuvittelenko vain? Olenko turhan herkkä?

Minulla oli vuosia sitten työkaveri, joka jätti tervehtimättä aamuisin ja töistä lähtiessään, vaikka istuimme vierekkäisten pöytien ääressä. Välillä olin hänelle ilmaa, välillä äksyilyn kohde. Oloni alkoi käydä epämääräisen hankalaksi. Kaikkien kemiat eivät kohtaa, yritin lohduttautua. Enkä kertonut pomolle. Vasta pitkän miettimisen jälkeen uskalsin pyytää työkaveriani lasilliselle ja kysyä suoraan, mikä mättää.

Hän paljasti olevansa minulle kateellinen. Puhuimme asiat halki. Sen jälkeen näin töihin tullessa jo hymyn.

Kaikista työkavereista ei tarvitse tykätä, mutta ihmisiksi olisi hyvä olla.