Kirjailija Laura Honkasalo päätti rankan vuoden päätteeksi tehdä jotain, mitä ei ollut koskaan kokeillut: lähteä yksin pakettimatkalle etelään.

Kuvat Susanna Kekkonen

"Kiitos kun kestit urheasti", kuusikymppinen brittimies sanoo ja kumartaa hillitysti. Olen tallonut miehen varpaita kahden valssin ajan hotellin yökerhossa, joka muistuttaa vanhainkodin ja ruotsinlaivan risteytystä. Verhossa lukee kimallekirjaimin Party – Fiesta. Sen edessä yhden miehen bändi laulaa taustanauhan päälle iskelmäversioita popklassikoista ja soittaa välillä saksofonia. Tanssilattialla käy kuhina.

Tanssittajani on matkalla yksin kuten minäkin. Hänen tokaisustaan tulee vähän surullinen olo. Ehkä mies on lähtenyt seuramatkalle toiveenaan löytää tyttöystävä, mutta muut samalla matkalla ovatkin pariskuntia. Sitä paitsi enemmän hänellä oli kestämistä kuin minulla. Tanssitaitoni on todella ruosteessa.

Tilaan piña coladan, koska ystäväni on vannottanut minua tilaamaan Teneriffalla ainakin yhden sateenvarjodrinkin. Pettymyksekseni se ei maistukaan tukholmalaisille kookospalloille vaan sampoolle. Juon drinkin loppuun uima-altaan reunalla ja mietin, pitäisikö mennä tanssikurssille. Palmut kahisevat pimeässä.

Olen ensimmäistä kertaa elämässäni etelänlomalla ja samalla elämäni ensimmäisellä seuramatkalla.

Nuoruudessani seuramatkoja halveksittiin. Käytiin interraililla, jonotettiin lentolippuja Kilroyssa ja asuttiin retkeilymajoissa. Maailma piti löytää itse.

Ystäviini verrattuna olen tosin matkustanut vähän: en ole koskaan käynyt Aasiassa, Australiassa tai Afrikassa. En ole kokenut intialaiskaupunkien kaaosta enkä eteläamerikkalaisten pikkukylien tunnelmaa. Eksoottisin matkakokemukseni taitaa olla Sortavalasta.

Takanani on raskas vuosi. Rakkaat isovanhempani kuolivat lyhyen ajan sisällä, vain muutama kuukausi mummin hautajaisten jälkeen mieheni jätti minut ilman mitään ennakkovaroitusta. Yhtäkkiä olin yksin pienten lasten kanssa,
sydän särjettynä. En pystynyt nukkumaan enkä syömään, ja laihduin muutamassa viikossa kahdeksan kiloa. Jouduin puoleksi vuodeksi sairaslomalle masennuksen ja uupumuksen takia. Tuntui, että koko maailma oli palasina ja kaikki turvallinen kadonnut. Samalla oli kuitenkin pakko olla tukena ja turvana 5- ja 8-vuotiaille pojilleni. Omat vanhempani erosivat, kun olin viisivuotias, enkä olisi ikinä halunnut lapsilleni samaa.

Nyt tuntui, että on pakko päästä jonnekin yksin keräämään voimia. Päätin lähteä Kanarialle, Teneriffan Puerto de la Cruziin, koska se oli ainakin jotain ihan muuta kuin mitä olin ennen tehnyt.

Agathan jalanjäljissä

En etukäteen tiedä, mitä odottaa seuramatkalta. Se tuntuu kuitenkin turvalliselta vaihtoehdolta, koska en ole ihan kunnossa. Suomalaisille oppaille saa soittaa vaikka keskellä yötä, ja Aurinkomatkojen toimisto on auki viikonloppuisinkin.

Viimeisenä iltana kotona olo on surullinen, vaikka isovanhemmat ovat tulossa hoitamaan lapsia ja näillä on varmasti kaikki hyvin. Lapset odottavat uusia kämppiksiään innoissaan ja vannottavat tuomaan tuliaisia.

Matkalla lentokentälle tupruaa lunta. Rakastan talvea, ja tuntuu yhtäkkiä tyhmältä lähteä etelään, kun talvi on parhaimmillaan. Viihdyn arjessani, enkä ole koskaan tuntenut tarvetta irtiottoihin.

Ystäväni ovat kehottaneet minua hankkimaan lomaheilan, mutta lähtöportilla käy ilmi, että se voi olla vaikeaa. Kaikki muut näyttävät olevan yli kuusikymppisiä. Vasta lentokoneessa ymmärrän, miten kovassa paineessa olen ollut viimeiset puoli vuotta. Stressipäänsärky puhkeaa ja uhkaa yltyä migreeniksi.

Perillä Teneriffalla opas saattaa kentältä hotellin aulaan. Tulee turvallinen olo. On ihmeellistä, että hotellihuone on vain minua varten, eikä yöllä sänkyyn kipua pientä tuhisijaa. Viikkoon ei tarvitse laittaa ruokaa, ja iltaisin saan kaatua mankeloituihin lakanoihin.

Myös paikallinen retkioppaamme Mini eli Marianne Perttula on kuin turvallinen mummo. Mini on asunut Teneriffalla peräti 41 vuotta, ja hän kertoo saaren historiasta ja luonnosta niin kuin olisi aidosti innoissaan – vaikka on varmasti tarinoinut samat jutut suomalaismatkailijoille tuhansia kertoja.

Mini kertoo, että kuuluisa dekkaristi Agatha Christiekin lomaili Puerto de la Cruzissa vuonna 1927. Ennen matkaa Agathan äiti kuoli, kirjailija menetti lapsuudenkotinsa ja selvisi, että hänen miehellään oli suhde toiseen naiseen. Kun mies haki eroa, Agatha sai hermoromahduksen.

– Hän tuli tänne nuolemaan haavojaan avioeronsa jälkeen, Mini selvittää.

Teneriffa oli tuolloin erilainen kuin nykyään. Massaturismia ei vielä ollut, ja saarelle saavuttiin Espanjasta laivalla. Silti tunnen sukulaisuutta Agathan kanssa.

Ei ainakaan omaishoitajaksi

Ensimmäisenä päivänä on viileää, eikä uiminen houkuta. Hotellin edessä on ranta, jota peittää pikimusta hiekka. Sen seassa on meren pyöreäksi hiomia laavakiviä.

Äidinäitini oli hulluna kiviin. Lapsena ihmettelin, miten mummo jaksoi kykkiä tuntikausia kivikossa, mutta vanhemmiten olen alkanut ymmärtää, että kivien tutkiminen on eräänlaista meditaatiota. Laavakivet ovat hienoja, mustia ja reikäisiä. Vesirajasta löytyy myös meren hiomia kaakelinpaloja. En ihan käsitä, miten ne ovat päätyneet mereen. Aallot lyövät korkeina, ja rannassa liehuu punainen lippu. Surffarit ovat kuitenkin vedessä. Meren tuoksu, aaltojen kohina ja sinivihreä ulappa rauhoittavat.

Hotellini muistuttaa ylellistä palvelutaloa. Moni hotellivieraista liikkuu rollaattorin tai kävelykepin kanssa. Ensialkuun minua surettaa vanhojen parien keskellä. Mieheni lupasi satoja kertoja, että olisimme yhdessä kuolemaan asti. Parin päivän kuluttua alan kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että usein toinen puolisoista huolehtii toisesta – yleensä nainen miehestä. Jos vanhenen yksin, ei ainakaan tarvitse ruveta omaishoitajaksi. Ja löysihän Agathakin itselleen arkeologin! "Arkeologi on paras mahdollinen aviomies", murhakirjailija lohkaisi. "Mitä vanhemmaksi nainen tulee, sitä kiinnostuneempi mies on hänestä."

En ole koskaan lomaillut itsekseni. Siihen liittyy kaikkea pelottavaa, kuten yksin syöminen. Lounasaikaan se menettelee, mutta iltaisin kaikki tuntuvat olevan liikkeellä ystäviensä tai puolisonsa kanssa. Onneksi ravintola-annokset ovat niin suuria, että illalla pärjää hedelmillä ja leivällä.

Olin odottanut, että ruoka olisi Puerto de la Cruzin kaltaisessa turistirysässä  huonoa, mutta se onkin yllättävän hyvää. Kaikkialla on tarjolla tuoreita äyriäisiä, eivätkä ne ole kalliita. Supermarketissa tunnen katkeran vihlaisun katsellessani mahtavaa kalatiskiä. Kalakantojen ehtyminen ei näy vaikuttaneen tarjontaan, ja tavallisesta ruokakaupasta löytyy myös muhkeita mustekaloja ja äyriäisiä.

Hylätty vaimo terassilla

Hotellin aulassa juttelen toisen yksin matkustavan suomalaisnaisen kanssa.

– Välillä tulee orpo olo, hän tunnustaa.

Se on totta. Yksinäisyys iskee viimeistään auringon laskiessa. Eräänä iltana päätän olla reipas ja lähden yksin viinille. Varmuuden vuoksi otan mukaan kutimen, vaikka tuntuukin irvokkaalta neuloa pipoa aurinkolomalla. Asetun terassille puiston laitaan. Minusta tuntuu, että miestarjoilija katsoo minua oudosti. Oloni ei ole kovinkaan mukava, eikä viini maistu yksin hyvältä. Tuntuu, että pääni yläpuolella on kyltti, jossa lukee "hylätty vaimo".

Katselen pikkutyttöä, joka hoitaa puistossa taaperoa, varmaan veljeään. Jonkin ajan kuluttua tajuan, että lasten isä istuu viereisellä terassilla. Niinpä niin. On outoa, että nainen tulee yksin baariin, mutta ei ole mitään kummallista siinä, että isä kaitsee lapsiaan baarista käsin.

Päätän illan uskaltautumalla suomalaisen Iskelmä-baarin karaokeen, jota matkatoimisto suosittelee. Katselen  ympärilleni, ja huomaan olevani nuorin asiakas täälläkin.

Eläkeläisten lomailu ei ole mitään hissuttelua. Tanssi- ja lauluhaluisia riittää. Italialainen vaari hakee minua tanssimaan, enkä meinaa päästä parketilta pois. Keski-ikäinen nainen laulaa antaumuksella Juicen hittiä Viidestoista yö. Olen aina inhonnut biisiä, ja mietin hermostuneena, mitä italialaisherra ajattelee siitä. Kielimuurin vuoksi jää epäselväksi, miksi hän on ylipäänsä tullut suomalaiseen iskelmäkaraokeen.

Seikkailevat naiset

Matkatoimistojen retket ovat kalliita, mutta ilmoittaudun kuitenkin kahdelle, koska haluan tavata ihmisiä ja saada
juttuseuraa. Ilahdun, kun saamme molemmille retkille oppaaksi positiivista energiaa säteilevän Minin. Ronskilla huumorillaan hän saa retkeilijät kiemurtelemaan naurusta.

– Eräs mies kertoi tietävänsä, milloin avokado on kypsä. Silloin, kun se tuntuu samalta kuin hänen vaimonsa rinnat. Arvaatte varmaan, että kaikki seurueen miehet halusivat vaimojensa avulla kokeilla, miltä kypsä avokado tuntuu, Mini tarinoi.

Ensimmäiseksi suuntaamme saaren keskellä kohoavalle, maailman kolmanneksi suurimmalle tulivuorelle Teidelle. Puolivälissä pysähdymme katselemaan satumaista metsää. Kanarianmännyssä on pitemmät neulaset kuin suomalaisessa, eikä sitä kasva muualla kuin täällä. Männikkö verhoutuu sinertävänvihreään väriin, maata peittävät pitkät, kuivuneet neulaset, joita käytetään karjan pahnoina.

Maisema muuttuu sitä karummaksi, mitä ylemmäs ajamme. On keskitalvi, joten emme saa nauttia tulivuoren kukkaloistosta. Myös teidenliskot ja mehiläiset ovat talviunillaan. Ryhmän uskalikot ajavat köysiradalla yli kolmen kilometrin korkeuteen huipulle, mutta minua jyrkkä köysirata kauhistuttaa. Onneksi maisema on hätkähdyttävä alempanakin. Ympärillä levittäytyy karu kuumaisema. Kivikerrostumien punertavat värisävyt ovat upeita, ja taivas kaartuu yllä uskomattoman sinisenä. Koska olemme kansallispuistossa, kivenhippuakaan ei saa ottaa muistoksi.

Retkellä juttelen yksin reissaavan, nuorekkaan seitsemänkymppinen naisen kanssa, joka kertoo käyneensä lähes sadassa maassa. Minua huimaa, kun hän kertoo matkoistaan asumattomille saarille. Ehkä seikkaileminen pitkin palloa pitää nuorekkaana!

Mieleni tekisi patikkaretkille näkemään lisää luontoa, mutta lyhin suomalaisen oppaan vetämä patikkareissu olisi viisi tuntia. Pelkään, ettei minulla ole tarpeeksi kokemusta, ja vaelluskengätkin jäivät kotiin. Teidellä voisi patikoida myös omin päin, puolimatkassa voisi yöpyä eräkämpässä. Auringonnousu tulivuorella on kuulemma upea kokemus. Haluaisin olla  sellainen ihminen, joka porhaltaa matkoillaan vuorten huipuille.

Suojelupyhimykseni

Toisena retkipäivänä kierrämme lähistön pikkukyliä. Heti kun noustaan rannikolta ylöspäin, tulee niin kylmä, että päällystakki ja villapusero ovat tarpeen. Käymme maalaismarkkinoilla ostamassa mausteita ja huristamme kiemuraisia pikkuteitä La Lagunaan, jonka vanhakaupunki on Unescon maailmanperintökohde. Mini kiidättää meidät vanhankaupungin läpi, sitten suuntaamme viinitilalle, joka tuntuu pikemminkin elokuvakulissilta. Pöytään kannetaan nopeassa tahdissa viinimaistiaisia ja tapaksia eli makkaraleipiä ja perunaa. Juttelemme suomalaisturistien kanssa Outi Pakkasen dekkareista, ja pian sisään porhaltaa jo seuraava suomalaisseurue. Melkoista liukuhihnameininkiä!

Teneriffalla voisi vuokrata auton, mutta koska en osaa ajaa, luotan paikallisbusseihin. Kolmella eurolla pääsee lähikaupunkiin Orotavaan. Siellä on hieno vanhakaupunki ja kauniita kirkkoja, mutta pettymyksekseni käsityömuseo on kiinni. Teneriffa on kuuluisa erilaisista pitseistään. Kirkossa sytytän isovanhemmilleni kynttilät ja ihmettelen taas kerran sitä, että katolisissa maissa pikkukaupunkienkin kirkoissa on upeita 1600-
luvun taideteoksia, joissa ei ole säästelty lehtikultaa. Pyhä neitsyt on tullut minulle eron jälkeen entistä tärkeämmäksi, koska hän on äitien ja lasten suojelupyhimys, mutta katolinen kuvakieli kiehtoo muutenkin. Entisajan taiteilijat eivät kaihtaneet verta ja väkivaltaa.

Reteesti korkokengillä

Emmin muutaman päivän, mutta kun sääkin lämpiää, pulahdan uimaan hotellin lämmitettyyn altaaseen – ja onnistun polttamaan kaulani. Auringonpaiste ja lämpö virvoittavat sielua. Linnunlaulu saa ikävöimään kesää mökillä.

Kokeilen myös Puerto de la Cruzin rannassa sijaitsevia Lago Martianezin merivesialtaita. Vaikka sää on lämmin, altaiden vesi on hyytävän kylmää! Kuntouintiin altaat ovat oudon matalia. Saksalaisrouvia veden viileys ei näytä haittaavan, he heittäytyvät reippaasti altaaseen ja asettuvat sen jälkeen grillaamaan itseään. Kahdeksankymppiset papparaiset tuijottavat ihaillen uimapukuista vartaloani. Tunnen itseni supermalliksi.

Ero saa naiset tunnetusti tekemään reteitä juttuja, värjäämään tukkansa punaiseksi tai ottamaan vaikkapa silikonit. Minä ostan Teneriffalta korkokengät. Raskauksien jälkeen polveni olivat pitkään niin heikossa kunnossa, että kuljin vuosia lattapohjakengissä. Korkokengissä ryhtikin tuntuu parenevan ja itsetunto kohenevan. Päätän, että minun pitää myös luopua turvallisesta mustasta urheilu-uimapuvusta ja hankkia värikäs, 50-lukuhenkinen vampin uikkari.

Tuliaispaniikki

Vaikka lapsia on iltaisin kova ikävä, soitan matkan aikana kotiin vain muutaman kerran. Huoli tuliaisista on jäytänyt mielessä kuitenkin jo ensimmäisestä päivästä. Tuliaiset ovat tärkeä juttu, ja haluan löytää lapsilleni jotain todella mieluista. Itselläni on vieläkin tallella nalle, jonka ukkini toi Amerikasta, kun oli kolmivuotias.

Puerto de la Cruzin ostostarjonta on kuitenkin pettymys. Kaupat tursuavat matkamuistokrääsää, halpoja laukkuja ja surkeita vaatteita. Lelukauppakin on täynnä heikkolaatuista roinaa. Lähden paikallisbussilla La Lagunaan. Siellä on 3 000 opiskelijan yliopisto, joten kaupungissa on paljon ihania paperikauppoja. Paperikaupoissa käyminen on suosikkiasioitani matkoilla. Ostan ihanan espanjalaisen Agatha de la Cruzin läppärilaukun. Hiplaan upeita Christian Lacroix -muistikirjoja, mutten raaski ostaa niitä.

La Lagunassa on Naf Nafin ja Desigualin vaatteita, mutta imen vain ideoita omiin ompeluksiin. Syön kivassa kahvilassa mielettömän hyvän avokadomunakkaan. Eipä ole tullut mieleen
yhdistää kananmunaa ja avokadoa!

Lopulta onnistun ratkaisemaan tuliaisongelman. Lelukaupan ylähyllyltä löytyy kaksi siperiantiikerin pentua. Lisäksi ostan lapsille espanjalaisia karkkeja. Vanhemmilleni ostan hunajarommia ja kaktushilloa ja itselleni Kanarian erikoisuutta, korianterilla maustettua mojo-kastiketta.

Sittenkin Kööpenhaminaan?

Ystäväni, joka ennen lapsia matkusteli paljon yksin, sanoo kaipaavansa yksin matkustamista ja sen aiheuttamaa irrallisuuden tunnetta. Ymmärrän, mitä hän tarkoittaa, mutta en ole varma, nautinko  itse irrallisuuden tunteesta. Ehkä siihenkin voisi oppia?

Kun asettelen matkan jälkeen laavakiviä ikkunalaudalle, minusta tuntuu, että olen saanut matkasta uudenlaista rohkeutta. Voi olla, että jos vielä lähden yksin matkalle, valitsen kaupunkiloman. Olisin halunnut häämatkalle Kööpenhaminaan, mutta matka ei koskaan toteutunut. Ehkä minun pitäisi lähteä Kööpenhaminaan yksin sitten, kun masennus alkaa väistyä. Voisinhan tehdä häämatkan uuden elämän kunniaksi.

Eikö pitkä lentomatka innosta? Onneksi on paljon hyviä ja edullisia lähikohteita – muitakin kuin ne perinteiset Tukholma, Tallinna ja pohjoisen hiihtokeskukset.

Kyllästyttääkö Tallinna? Kokeile näitä! 

Vilna, Liettua

Vilnan romanttisen vanhankaupungin kujilta löytyy paljon kivoja kahviloita ja ravintoloita viehättävistä supertyylikkäisiin. Hintataso on selvästi Tallinnaa edullisempi. Esimerkiksi kolmen ruokalajin lounas viinilasin kera fine dining -ravintola Dupliksessa (Trakų g. 14) maksoi vaivaiset 12 euroa. Liettuassa on paljon vaateteollisuutta, joten Vilnasta löytyy monia pikku putiikkeja pullollaan paikallisten suunnittelijoiden kekseliäitä luomuksia. Pellavatuotteet ovat edullisia ja laadukkaita: jos olet aina haaveillut pellavalakanoista, muttet ole raskinut niitä ostaa, Vilnasta saat ne murto-osalla Suomen hinnoista.

Miten? Finnairin koneella Helsingistä reilussa tunnissa, monilla matkatoimistoilla laiva–bussi-yhteyksiä Tallinnan kautta.

Rakvere, Viro

Jos olet kylpylöiden ystävä, testaa Pohjois-Viron Rakvere. 15000 asukkaan kaupungissa sijaitsevaa Aqva Spa’ta kehutaan Viron parhaaksi kylpyläksi. Supersiisti se onkin: on aalto- ja vastavirta-allasta, putkiliukumäkeä, ulkoallas, seitsemän saunaa ja tosiuimareillekin kunnon kuusiratainen allas.

Aivan kylpylän kupeessa on 1200-luvulta peräisin oleva Rakveren linnoitus, jossa järjestetään opastettuja kierroksia. Vanhassa kaupunginosassa on pieniä, suht edullisia käsityöläispuoteja.

Miten? Suomalaisten matkanjärjestäjien valmismatkoilla tai omalla autolla Tallinnasta.

Vilnan hintataso on vielä ilahduttavan edullinen. Kuva: Shutterstock
Vilnan hintataso on vielä ilahduttavan edullinen. Kuva: Shutterstock

 

Onko Tukholma liian tuttu? Vaihda näihin! 

Kööpenhamina, Tanska

Tanskan pääkaupunki on pieni ja kompakti: sen valloittaa helposti kävellen. Ravintolatarjonta on vailla vertaa – tsekkaa esimerkiksi trendikäs Höst (Nørre Farimagsgade 41) tai Apollo Kantine (Nyhavn 2). Jos sinänsä ihana Tivoli, kävelykatu Strøget ja muut perinteiset turistikeskittymät eivät innosta, suuntaa Köpiksen cooleimmille kulmille Nørrebrohon. Siellä riittää persoonallisia ravintoloita ja pikkukauppoja. Kööpenhamina hivelee esteetikon sielua: jo pitkien ja kauniiden tanskalaisten seuraaminen ilahduttaa. Kaupungin huono puoli on hintataso: hotellit ovat tyyriitä.

Miten? Finnair, Norwegian ja SAS lentävät Helsingistä suoraan, 1h40min.

Hampuri tai Lyypekki, Saksa

Adventtiaikaan kannattaa päätyä Pohjois-Saksaan! Voit suunnata hipsterihenkiseen Hampuriin tai pieneen, idylliseen Lyypekkiin. Saksalaiset osaavat ottaa joulutoreistaan kaiken irti. Sadekamppeet mukaan ja Glühweinia juomaan, se riittää aktiviteetiksi. Hansarakennuksiakin voi katsella, jos sellaista kaipaa. Bonuksena Saksassa keskitasonkin hotelleissa on yleensä ihana aamupala.

Miten? Helsingistä Finnairin koneella suoraan Hampuriin tai Finnlinesin autolautalla kaupunkien kupeeseen Travemündeen.

Pietari, Venäjä

Venäjän entinen pääkaupunki on kuvankaunis metropoli, jota on turha arastella. Jos koivet kestävät, kävele 4,5 kilometrin pituinen Nevski Prospekt päästä päähän. Lännessä valtakatu alkaa upean Eremitaasin palatsin läheltä, ja itään mennessä se ylittää useita maalauksellisia kanavasiltoja. Idässä odottaa 1700-luvulla rakennettu Aleksanteri Nevskin luostari, jonka viereiselle hautausmaalle on haudattu legendoja Dostojevskistä Tšaikovskiin. Metro on helppo ja toimiva, Stalinin aikaiset prameat metroasemat kristallikruunuineen ovat nähtävyyksiä jo sellaisenaan. Leivokset, blintšik-letut ja tee piristävät kävelyn lomassa.

Miten? Allegro-junalla Helsingistä reilussa kolmessa tunnissa (muista viisumi!), risteilylaivalla pääsee myös ilman viisumia kahdeksikin yöksi. St. Peter Linen laiva on kokijasta riippuen sympaattisen nostalginen tai nuhjuinen, mutta paatilla on yleensä lupsakka meininki.

Trendikkääseen Köpikseen saa jatkuvasti edullisia lentoja. Kuva: Shutterstock
Trendikkääseen Köpikseen saa jatkuvasti edullisia lentoja. Kuva: Shutterstock

 

Aina Leville tai Rukalle? Testaa nyt nämä!

Bad Gastein, Itävalta

Alpeille pääsee kätevästi valmismatkoilla, joihin kuuluu hiihtopaketti kuljetuksineen ja puolihoitoineen. Suosittu kohde on esimerkiksi Itävallan postikortinkaunis Bad Gastein; sen perinteinen alppihotelli Hotel Salzburger Hof spa-osastoineen on erinomainen valinta. Itävallan lisäksi alppireissulle pääsee ainakin Italiaan, Ranskaan, Sveitsiin ja Andorraan.

Miten? Matkoja järjestävät Suomesta STS-Alppimatkat ja You Travel.

Otepää, Viro

Viro ei tule ensimmäisenä mieleen, kun hiihtolomakohdetta miettii, mutta Otepään hiihtokeskus Tarton eteläpuolella on erinomainen valinta. Maasto on vaihtelevampaa kuin muualla Virossa, ja harjut saavat aikaan mukavia korkeuseroja. Huononakin lumitalvena Otepää voi yllättää upeilla laduillaan, jotka ovat kelvanneet myös hiihdon maailmancupiin. Ehkä senkin johdosta kaupungissa on paljon pieniä hotelleja ja majataloja.

Tukikohdaksi voi ottaa esimerkiksi Pyhäjärven kylpylän kaupungin keskustan tuntumassa. Miljöö muistuttaa vanhaa kartanonpuistoa. Kylpylään kuuluu iso uimahalli, kuntosali, keilarata ja saunoja. Tarjolla on monenlaisia hoitoja, esimerkiksi laavahierontaa kuumilla kivillä. Kylpylän ohi kulkee hiihto-, vaellus- ja pyöräilyreittejä eri suuntiin. Syyslomakohteenakin Otepää toimii mainiosti esimerkiksi maastopyöräharrastajalle.

Miten? Kätevimmin autolla Tallinnasta. Myös muutama matkatoimisto järjestää kylpylämatkoja.

Tahko, Suomi

Tahkolla on hyvät ja monipuoliset rinteet, joissa riittää laskettavaa useammaksi päiväksi. Tahkolla on myös kylpylä ja monipuolinen ravintolatarjonta.

Miten? Keskus sijaitsee Kuopion pohjoispuolella, aika lailla keskellä Suomea, joten se on ideaali automatkakohde sekä itä- että länsisuomalaisille.

Kilpisjärvi, Suomi

Kylmä, kirkasvetinen järvi ja sympaattinen kylä sen rannalla ovat omanlaisiaan niin fiilikseltään kuin maisemiltaan. Kannattaa tehdä patikkaretki Saanan huipulle tai venereissu järven yli Kolmen valtakunnan rajapyykille. Parikymmentä kilometriä Suomen rajasta, Norjan puolella, alkaa näkyä huikeita vuonomaisemia ja ikijään kruunaamia jättituntureita. Saattaapa reitin varrelle osua soliseva vesiputouskin. Tarjolla on monenhintaista majoitusta muutamien kymppien mökeistä kolmen tähden hotelleihin. Ruska on parhaimmillaan syyskuussa, mutta maisemat palkitsevat myös myöhäisen vaeltajan. Talvella harva paikka on yhtä lumivarma kuin käsivarsi. 

Itävallan Bad Gasteinissa pääsee lumisiin postikorttimaisemiin. Kuva: Shutterstock
Itävallan Bad Gasteinissa pääsee lumisiin postikorttimaisemiin. Kuva: Shutterstock

Äläpä kaivakaan vielä esiin villasukkia! Lämpöä löytyy koko loppuvuodeksi jopa yllättävän läheltä.

Lokakuu

Alghero (Sardinia), Italia

Lentoaika: 3,5 tuntia. TUI järjestää Suomesta matkoja Algheroon.

keskiLämpötila: 23 astetta

Italian toiseksi suurin saari tarjoaa pitkiä hiekkarantoja vesipedoille sekä upeita patikointireittejä luonnonystäville. Suosittu Algheron kaupunki rauhoittuu lokakuussa, joten lämmöstä saa nauttia seesteisissä tunnelmissa. Vanhankaupungin kujilla aloitellaan iltaa sardinialaisen keittiön herkullisilla antipastoilla ja saaren ylpeydellä pecorinolla.

Vieraile myös Korsikan saarella tai tee veneretki vaikuttavalle Neptunuksen tippukiviluolalle. Jos vuokraat auton, ehdit kiertää pienen saaren viikon aikana.

Maltalle pakoon lokakuun loskaa? Kuva: Shutterstock
Maltalle pakoon lokakuun loskaa? Kuva: Shutterstock

 

Sliema ja St. Julian´s, Malta

Lentoaika: 4 tuntia. Finnair lentää Maltalle, ja matkoja järjestävät esimerkiksi Aurinkomatkat, TUI ja Tjäreborg.

keskiLämpötila: 24 astetta

Maltalla nautitaan auringosta pitkälle syksyyn kalliorannoilla tai merivesialtailla. Keskellä Välimerta sijaitsevan saaren pohjoisosista löytyy myös hiekkarantoja. Malta on kuuluisa kirkkaista vesistään, ja siksi kohde on erityisesti sukeltajien ja snorklaajien suosiossa.

Eläväinen Sliema ja iltaelämästään tunnettu St. Julian’s sijaitsevat alle viiden kilometrin päässä saaren historiallisesta pääkaupungista Vallettasta. Päiväretki muurien ympäröimään Mdinan vanhaankaupunkiin on ehdoton erityisesti Game of Thrones -faneille, sillä siellä on kuvattu ensimmäisen kauden kohtauksia.

 

Marraskuu

Limassol, Kypros

Lentoaika: 4,5 tuntia. Matkoja järjestävät TUI ja Tjäreborg.

keskiLämpötila: 22 astetta

Kyproksen ihanat rannat ja turkoosi meri ovat syitä, joista monet palaavat saarelle vuosi toisensa jälkeen. Jos kuitenkin kaipaat lomaasi muutakin kuin aurinkotuolissa löhöilyä, on Limassol oikea valinta. Saaren suurimman kaupungin sydän on ehdottomasti vanhakaupunki, jossa nautitaan kiireettömistä illallisista. Kävele pikkukatuja pitkin vanhaan kalasatamaan tai rantapromenadille ja ihastele kaupungin eläväistä tunnelmaa. Piipahda myös Limassolin kauppahallissa seuraamassa, millaisista raaka-aineista paikalliset valmistavat illallisensa. Tuoksut ja värit vievät mukanaan!

Rauhaa kaipaava ajelee tunnin matkan päässä sijaitsevaan Pafoksen kalastajakylään.

 

Tel Aviv, Israel

Lentoaika: 4,5 tuntia. Finnair ja Norwegian lentävät Tel Aviviin.

keskiLämpötila: 23 astetta

Trendikästä Tel Avivia voi suositella erityisesti kulinaristeille, sillä hyviä ravintoloita on joka kadunkulmassa. Aloita aamu paikallisella aamiais-erikoisuudella shakshukalla, ja matkaa illalliselle kylämäisen Neve Tzedekin alueen tasokkaisiin ravintoloihin, jotka hurmaavat intiimiydellään.

Nykyään Tel Aviviin kuuluvan Jaffan kaupungin tarina alkaa jo yli 4000 vuoden takaa. Vanhan testamentin mukaan Joona ajautui kalan vatsaan nimenomaan Jaffan satamassa. Israel on pieni maa ja välimatkat lyhyitä, joten halutessasi pääset kätevästi myös päiväretkille Jerusalemiin tai Kuolleellemerelle.

Tel Aviv hellii historiasta ja herkuista kiinnostunutta nautiskelijaa. Kuva: shutterstock
Tel Aviv hellii historiasta ja herkuista kiinnostunutta nautiskelijaa. Kuva: shutterstock

Joulukuu

Hurghada, Egypti

Lentoaika: 5,5 tuntia. Matkoja järjestävät Aurinkomatkat, TUI, Tjäreborg ja Apollomatkat.

Keskilämpötila: 22 astetta

Vanha suosikkikohde Egyptin Hurghada palaa matkanjärjestäjien valikoimaan taas tänä talvena. Uutinen ilahduttaa etenkin snorklauksesta ja sukelluksesta innostuneita, sillä Punainenmeri tarjoaa kumpaankin loistavat mahdollisuudet. Turkoosinsininen vesi ja upea pinnanalainen maailma houkuttelevat temmeltämään vedessä auringonlaskuun saakka. Perheen pienimmät viihtyvät myös vesipuistoissa, kuten Sinbad Aqua Parkissa.Aurinkoa ja lämpöä tässä Pohjois-Afrikan maassa riittää vuoden ympäri.

Hurghadasta pääsee helposti myös historiallisille retkille Egyptin pääkaupunkiin Luxoriin, Karnakin mahtavaan kulttikeskukseen tai Kuninkaiden laakson haudoille.

Egyptin Hurghada on sukeltajien suosiossa. Kuva: Shutterstock
Egyptin Hurghada on sukeltajien suosiossa. Kuva: Shutterstock

 

Sal, Kap Verde

Lentoaika: 7–8 tuntia. Matkoja järjestävät TUI ja Tjäreborg

keskiLämpötila: 25 astetta

Kap Verdellä saa totaalisen irtioton arjesta. Aurinko paistaa ympärivuotisesti eikä rantaviivalle näy loppua. Salin saari on tunnettu valkohiekkaisista rannoistaan, eikä saarella vesiurheilun lisäksi edes ole kovin paljon muita aktiviteetteja. Nyt on aika kaivaa esiin pitkään lukemista odottaneet kirjat, napata juoma käteen ja ottaa iisisti! Saaren suosituin lomakeskus on viehättävä Santa Maria. Pienen kylän kala- ja äyriäisravintolat ovat tutustumisen arvoisia.