Karibia/iStockphoto
Karibia/iStockphoto

Matkailun hassuin ja tunkeilevin sana on paikallinen. Montako kertaa se on taas pujahtanut tämänkin lehden juttuihin?

”RAVINTOLA OLI TÄYNNÄ paikallisia hippejä. Maistelimme paikallisten viinitilojen tuotteita. Paikallinen kulkukoira jolkotti perässämme hotellille asti.”

Siitä puhe mistä puute: mitäpä voisikaan enemmän toivoa omilta matkoiltaan kuin paikallista elämänmenoa, aitoja paikallisia makuja, juttuhetkiä paikallisten kanssa.

Matkan jälkeen joutuu ehkä toteamaan, että paikalliset kontaktit olivat tälläkin kertaa hotellin respa, taksikuski ja tarjoilija – omia polkuja tallaavan reppumatkaajan kohdalla hostellinpitäjä, tuktuk-kuski ja kadunvarsikojun wokkikokki.

ILMANKOS PAIKALLISUUS on juuri nyt matkailun hohdokkain trendi. Jos haluaa tutustua Berliinin vaihtoehtokulttuuriin tai Pariisin gallerioihin, netistä löytyy helposti asiaan vihkiytynyt paikallisopas. Berliinistä Pariisiin taas pääsee kimppakyydillä, s. 43.

Jos haluaa syödä kuin paikalliset, netistä voi etsiä isäntäperheen, joka kutsuu kotiinsa illalliselle pientä korvausta vastaan.

Hotellin sijasta haluamme nyt yöpyä loma-asunnossa paikallisten keskellä, kuten Nina ja Mika, jotka vuokrasivat huoneiston Antibesin vanhastakaupungista ja hakivat aamiaiscroissanttinsa lähileipomosta, s. 36.

Rennoimmat vaihtavat lomareissun ajaksi kotiaan, autojaan ja pölynimureitaan tuntemattomien kanssa. Molemmat osapuolet pääsevät kiinni paikalliseen arkeen, ja mikä hauskinta, majoituksen saa kansainvälisen kodinvaihtosivuston vuosimaksun hinnalla.

Voisiko esimerkiksi matkailua harrastava lapsiperhe enempää toivoa? Myös loma-asunnon vuokraus tulee usein hotellia edullisemmaksi. Jos olisin hotellinomistaja tai matkanjärjestäjä, alkaisin jo varautua käyttöasteiden laskuun.

MAAILMALLA YLEISTYVÄT homestay-ohjelmat ovat mainiota lääkettä paikallisnälkäämme. Esimerkiksi Borneolla matkailijoiden majoittumista yksityiskoteihin tukee Malesian valtio, Nepalissa muun muassa sikäläinen matkatoimisto Royal Mountain.

Kaikki hyötyvät. Matkailija pääsee kiinnipaikalliseen arkeen, majoitusta tarjoavat kyläläiset saavat kaivattuja lisäansioita.

Tosin jo 1980-luvun Prahassa minut ja kaverini poimi rautatieasemalta mukaansa määrätietoinen kotirouva, joka pyöritti ikiomaa homestay-ohjelmaansa. Hän vei meidät ratikalla kaupungin laidalla sijaitsevaan siistiin omakotitaloonsa, pitsiliinojen ja röyhelöverhojen keskelle.

Sosialistisessa Tšekkoslovakiassa kosketus paikalliseen arkeen ei ollut normimatkailua, vaan se tiesi ylimääräistä riesaa: rekisteröitymiseen poliisiasemalla kului puoli päivää.

Prahassa on yhä imua, ja nykyään siellä voi jutustella täysin vapaasti paikallisten kanssa vaikkapa lätkämatsissa, s. 23.

Pirkko Puoskari

Pääkirjoitus Matkaoppaan numerossa 2/2014.