Nuoripari kiersi Australian etelärannikolla kiemurtelevan Great Ocean Roadin ja törmäsi kenguruun tiellä Sydneystä etelään. Miten kävi?

Nuoripari kiersi Australian etelärannikolla kiemurtelevan Great Ocean Roadin ja törmäsi kenguruun tiellä Sydneystä etelään. Miten kävi?

Moottoripyörällä pääsee lähemmäs luontoa kuin autolla. Tämän totesimme neljän päivän reissulla Australian etelärannikon Great Ocean Roadilla. Victorian osavaltion suosikkitie kiemurtelee vaihtelevissa maisemissa. 243 kilometrin mittaista näköalareittiä ei suotta kehuta yhdeksi maailman kauneimmista.

Tie on niin mutkainen ja kapea, ettei autolla pääse paljon yli 40 kilometrin tuntivauhtia. Moottoripyörällä voi päristellä sentään ­hiukan kovempaa. Liikennettä oli kohtalaisesti, suurin osa matkailijoita asunto­autoineen.

Kuvittelimme ajavamme reitin päivässä. Sellaista en enää suosittele kenellekään. Alkumatkasta pysähdyimme lähes parin kilometrin välein kuvaamaan kauniita maisemia. Ne näyttivät koko ajan erilaisilta. Meri lähes nuolee tietä, mutta välillä matka vie sisämaahankin. Upeat meri­näköalat vuorten kupeessa vaihtuivat vähäksi aikaa sademetsäksi, kun nousimme korkeammalle vuoristossa.

Näimme laajoja peltoja ja lampaiden laiduntamia niittyjä, jyrkkiä vuorenrinteitä ja kukkuloita, kivikkoisia merenrantoja ja kilometrien mittaisia hiekkarantoja.

Ensimmäisiä pysähdyspaikkojamme oli Koala-kahvila. Heti pihassa näimme koalat torkkumassa puunlatvoissa. Pussieläimet nukkuvat suurimman osan päivästä. Moni yritti saada kuvia puissa nuokkuvista möykyistä, mutta me emme tyytyneet siihen.

Pihasta johti pieni hiekkatie syvemmälle metsään, jonne pääsi kätevästi moottoripyörällä. Niskat kenossa yritimme etsiä pussikarhuja puista. Sitten näimme yhden kävelevän maassa. Olimme tyytyväisiä: onnistuimme näkemään koalan hereillä.

Great Ocean Roadin kuuluisin nähtävyys on kaksitoista apostolia. Nämä hiekasta ja savesta mereen muodostuneet pienoisvuoret ovat upeita, mutta valtava turistimäärä latisti tunnelmaa. Toinen pettymys oli, ettei kauniille hiekkarannalle päässyt lainkaan kävelemään. Epävakaisten säiden takia rantaan pääsy estettiin.

Yritimme monta kertaa laskea patsaita, mutta emme millään päässeet tusinaan. Jatkuvasti virtaava vesi on huuhtonut osan apostoleista mereen. Jonakin päivänä tulevaisuudessa apostoleja ei enää ole, ainakaan alkuperäisessä koossa.
Erikoinen, meren keskellä oleva silta London Bridge on niin ikään hiekasta ja savesta muodostunut. Meille kerrottiin, että kun aallot lopullisesti katkaisivat hiekkasillan yhteyden mantereeseen, sillalla oli matkailijoita. Heidät piti pelastaa helikoptereilla.

Majoitusvaihtoehtoja reitin varrella ei ole liikaa. Erityisesti edulliset yösijat ovat vähissä. Pimeys laskeutuu Australiassa nopeasti, mikä yllätti meidät. Saimme juuri kuvattua London Bridgen, kun taivas pimeni kymmenessä minuutissa.

Ilma myös viileni hetkessä. Etsimme epätoivoisina palellen majapaikkaa ja lopulta löysimme heikko­tasoisen motellin Lavers Hillin pikkuruisesta ohi­kulkukylästä. Huone oli kylmä, mutta parempi sekin kuin taivas­alla. Oliko sittenkään järkevää vuokrata moottoripyörä? Olimme liikkeellä huhtikuussa, sikäläisittäin loppusyksystä.

Aamuvarhaisella suuntasimme Otwaysin vesiputouksille. Yli kahden ja puolen tunnin kiinnostavan viidakkokävelyn jälkeen löysimme ne, mutta kuivuuden takia ne eivät olleet läheskään sellaiset, kuin olimme odottaneet. Maisemat olivat kuitenkin kauniit, eikä kylmyyskään enää vaivannut. Lämpötila kohosi päivällä yli 20 asteeseen ja hiki virtasi.

Great Ocean Roadin päässä teimme päiväreissun pohjoiseen, Ballaratin kaupunkiin ja sen kansallispuistoon. Ajoimme huonoilla teillä keskellä peltoja ja kitukasvuisia metsiä.

Näimme ensimmäiset kengurut. Olin odottanut niiden näkemistä koko alkumatkan ja halusin heti valokuvata niitä. En vielä arvannut, että tulemme kohtaamaan kenguruita jopa liikaa.

Ballarat oli kuin lännenelokuvasta. Kipusimme paikkakunnan ­korkeimmalle vuorelle ja ihastelimme näkymiä. Paluumatka Portlandiin, Great Ocean Roadin läntiseen aloituspisteeseen, ei ollut mukava. Parin tunnin matka tuntui paljon pitemmältä pimeässä, kun vartalo tärisi kylmyydestä. Tiellä ei ollut lainkaan liikennettä, eikä sen varrella taloja saati kyliä. Onneksi olimme tankanneet lähtiessä. Portlandissa löysimme nopeasti edullisen tienvarsihotellin ja pääsimme lämpimään suihkuun.

Seuraavana päivänä ajoimme Great Ocean Roadin toiseen kertaan, nyt ilman pysähdyksiä. Pidimme vain ruokatauon. Matka kesti viitisen tuntia.

Vietimme Sydneyssä muutaman päivän ja lähdimme sitten viikoksi Snowy Mountains -vuorille ja Kosciuszkon kansallispuistoon. Kulku­peliksi vuokrasimme pakettiauton, josta oli tehty ikään kuin pieni matkailuauto. Siinä pystyi nukkumaan ja jopa laittamaan ruokaa. Tällaisten autojen vuokraus on yleistä Australiassa. Onneksi meitä varoitettiin etukäteen bensa-asemalla, jotta tajusimme tankata. Ilman sitä neuvoa olisimme jääneet bensan puutteessa keskelle vuoria. Jos jotakin opimme niin sen, että Australiassa pitää tankata aina kun mahdollista. Missään muualla en ole nähnyt yhtä harvassa bensa-asemia.

Keskellä yötä automme eteen pomppi yllättäen kaksi suurta kengurua. Toiseen osuimme. Vaikka me olimme sokissa onnettomuudesta, paikalliset rennosti ilmoittivat meille tapahtuneen olevan täysin normaalia. Eräs rekkakuski kertoi törmänneensä muutaman vuoden aikana yli 150 kenguruun.

Teksti Tiia Rantalainen, kuva John Palmén. Matkaopas-lehdessä 4/2011 on 12 sivun juttupaketti Australiasta.

Lue virolaisen ravintolakriitikon Maris Oravin suositukset Tallinnan baareihin ja ravintoloihin. Niistä löytyy jokaiselle kukkarolle ja moneen makuun.

Tallinna on huipputrendikäs ravintola- ja shoppailukaupunki. Ravintoloiden sisustukset ovat usein kansainvälisen tason helmiä, ja shoppailukierroksen kruunaakin visiitti kauniisti sisutettuun baariin tai päivällinen jossain kaupungin tyylikkäistä ravintoloista.

Tallinnan ravintolat ovat täynnä viikonloppuisin, joten tunnetuimpiin ja kalliimpiin ravintoloihin kannattaa tehdä pöytävaraus.

Kuva Lauri Laan
Kuva Lauri Laan

Parrot minibar

Ravintola-baarin pienet, tapasmaiset annokset tarjoillaan virolaisista käsintehdyistä astioista.

►Vana-Posti 7, facebook.com/parrotminibar

Salt 

Pienessä ja viihtyisässä ravintolassa tarjoillaan välimeren alueen ruokaa. Illallisen kesto viikonloppuisin noin 2,5 tuntia.

►Vase 14, saltrestoran.ee

Umami

Perheystävällinen ravintola tarjoaa hyvää ruokaa vanhassa huvilassa. 

Tunnistaisitko vihannesten maut niitä näkemättä? Neljän ruokalajin illallinen on mahdollista nauttia myös erikseen varattavassa tilassa silmät maskilla peitettyinä. Syömisestä tulee hauskaa ja hiukan jännittävääkin, kun ei näe eikä tiedä, mitä suuhunsa pistää. 

Vai kokeilisitko perinteisempää brunssia? 

Kuva Toñu Tunnel
Kuva Toñu Tunnel

►Kadaka tee 141, umamiresto.ee/en

Klaus

Illallinen upeiden merimaisemien äärellä. Kokeilemisen arvoinen brunssi, hyviä päivän tarjouksia!

►Kalasadama 8, klauskohvik.ee

Pikaruokaa viidellä eurolla

Burger Box

Kaupungin parhaimmat hampurilaiset!

►Kopli 4a, facebook.com/burgerboxbox

Noodle box

Aasialaista vegaaniruokaa.

►Telliskivi 24, facebook.com/Noodle-Box
 

Kokeile myös näitä!

 

Ravintolat

La Bottega

►labottega.ee

Restaurant Juur 

►restoranjuur.ee

Tuljak 

►tuljak.ee

Mon repos

►monrepos.ee

Leipomot

RostPagar

►facebook.com/RostPagar

Bekker

►facebook.com/bekkerpagariari

Baarit

Whisper Sister

Tyylikäs salakapakka, ►facebook.com/whispersisterbar

Frank

Pariisilaistyylinen baari, erinomaisia cocktaileja ja ruokaa, ►frankbistro.ee 

Pudel 

Baari käsityönä valmistettujen oluiden ystäville, ►pudel.ee

Peatus

Piipahda drinkillä Telliskiven alueelle pysäköidyssä junanvaunussa, ►peatus.eu

Kuva PIa Hollo
Kuva PIa Hollo

Nizza, Pariisi ja Amsterdam ovat Jenny Alexandrovan suosikkikaupunkeja.

Matkustipa Jenni Alexandrova sitten Pariisissa tai Turun saaristossa, onnistuneen reissun ainekset ovat samat.

– Loma on lomaa, kun nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa, syödään rauhassa aamiaista eikä suunnitella liikoja.

”Yksi nähtävyys per päivä riittää.”

Raukeaan lomarytmiin ei kuulu loputon museoihin jonottelu tai ympäri kaupunkia säntäily.

– Yksi nähtävyys per päivä riittää. Mieluummin fiilistelen jossain sattumalta löytämässäni kahvilassa ja jätän jotain nähtävää seuraavaan kertaan.

Viime vuosina Jenni on päässyt lomamoodiin helpoiten avopuolisonsa Jussi Heikelän ohjaaman veneen kyydissä Suomen saaristossa. Merellä aika menettää merkityksensä.

– Silloin vain lillutaan ja mennään tuulten mukana, ja välillä rantaudutaan johonkin kivaan paikkaan. Se on tosi ihanaa, Jenni kertoo.

”Unohtumattomimpia ovat hetket, kun makaa veneen keulassa kädessä lasi punaviiniä.”

Saaristoluonto on niin kaunis, että se vetää hiljaiseksi puhealan ammattilaisenkin.

– Unohtumattomimpia ovat hetket, kun makaa veneen keulassa kädessä lasi punaviiniä, auringonlasku värjää koko taivaan purppuraksi, ja on niin tyyntä, että kuulee kalan hyppäävän. 

EUROOPAN TOP 3

  1. Nizzassa parasta on valo, meren väri ja se, että kaupungissa on helppo liikkua. Ranta on aika hulinaranta, ja sieltä kannattaakin lähteä vaikka 40 minuutin ajomatkan päähän Cannesiin, missä on rauhallisempaa. Siellä tosin meikäläisillä on varaa juoda vain yksi mojito puoliksi, sillä siitä saa pulittaa 20 euroa.
  2. Pariisissa minun ei tulisi mieleenkään mennä verkkareissa kauppaan, siellä kopistellaan korkkareilla! Minua viehättää ranskalaisten pieni ylimielisyys ja ylpeys siitä, mitä heillä on: vaikkapa juuri ranskalainen keittiö, johon kaikki muut keittiöt perustuvat.
  3. Amsterdam vain 1,5 tunnin lennon päässä on kuin pikku Venetsia. Kaikki on pientä, suloista ja nättiä. Kaupungissa on paljon taidegallerioita ja hyviä ravintoloita.