Sri Lankan aakkosissa T merkitsi ennen teetä, tamilia ja tsunamia. Nyt se merkitsee teetä, turistia ja toivoa.

Maa, jonka kaltaista ei ole. Intian kyynel. Intian vihreä helmi. Näillä lempinimillä kuvataan Sri Lankan saarivaltiota, jossa matkailijan ulottuvilla on kaksi todellisuutta.

Meren äärellä, hienoilla hiekoilla, voi viettää hemmottelevaa rantaelämää. Saaren sisäosan ylängöillä ja viidakoissa pääsee nauttimaan eksoottisista luontoelämyksistä. Ja kaiken taustana on monipuolinen, ikivanha kulttuuri sekä historialliset nähtävyydet.

Vielä puolitoista vuotta sitten Sri Lanka, entinen Ceylon, toi mieleen vain uutisista tutut tamilikapinallisten taistelut. Tamilien ohella mieleen tunki myös tsunami, joka jouluna 2004 pyyhkäisi myös Sri Lankan rantojen ylitse.

Tulitauko Sri Lankassa oli silloin kestänyt jo kolmisen vuotta ja suomalaiset matkanjärjestäjät olivat juuri alkaneet järjestää sinne taas matkoja. Ne loppuivat alkuunsa, sillä sisällissota syttyi jälleen vuonna 2006 ja kesti vuoden 2009 toukokuuhun.
Turistioppaana Sri Lankassa toimiva, entinen krikettiammattilainen Jeremy Claasz sanoo, ettei hän koskaan unohda kahta päivää elämässään.

– Sitä, kun Sri Lanka 17.4.1996 voitti kriketin maailmanmestaruuden. Ja sitä, kun sisällissodan jälkeen julistettiin rauha 17.5.2009. Väkijoukot tulivat Colombon kaduille, tutut ja tuntemattomat juhlivat ja tarjosivat toisilleen ruokaa.

Keväällä Jeremy juhli kolmattakin merkittävää päivää, kun hänen 8-vuotias Stephanie-tyttärensä vastaanotti presidentti Rajapaksalta suuren kirjoituskilpailun ensipalkinnon. Aiheena oli rauha.

Tsunamin takia Jeremy menetti työnsä pitkäksi aikaa, mutta jäi kotimaahansa. Monet muut turistiammattilaiset lähtivät töiden perässä Malesiaan, Thaimaahan ja Australiaan.

Nyt heitä houkutellaan takaisin. Sri Lankassa eletään jälleenrakentamisen aikaa: hotellit laajentavat, moottoritietä ja uutta lentokenttää valmistellaan saaren eteläosaan. Siirtomaa-aikojen peruna maassa on kuitenkin kattava rautatieverkosto.

Tällainen on paratiisi

Fiuuuu. Ohi kilkattavan junan iloinen vihellys lennättää turistin pystyyn aamuvarhaisella Bentota Beachillä, Sri Lankan länsiosassa.

Ja hyvä, että lennättää. Hollantilaiseen siirtomaatyyliin rakennetun hotellin parvekkeelta aukeaa aamulla huikaiseva näky yli vihreän puutarhan Intian valtamerelle ja ohi virtaavalle Bentota-joelle. Tältä näyttää paratiisissa.

Tsunamin tuhoista ei ole jälkeäkään. Palmut huojuvat korkeina puutarhassa ja pitkin rantaa. Paikalliset sanovat, että monet puista säilyivät, koska ne joustivat ja taipuivat. Palmut ja mangrovet suojelivat osaa rannan rakennuksista aaltojen kovimmilta iskuilta.

Puutarhan uima-allas kannattaa hyödyntää heti aamusta, sillä iltapäivällä sen vesi on lähes 40-asteista ja tuo mieleen kylpylöiden hoitoaltaat.

Lämpöä tässä lomakohteessa riittää muutenkin. Päivisin mittari kipuaa 36 asteeseen, eikä lämpötila yölläkään laske alle 20 asteen. Merivesi on ympäri vuoden noin 27-asteista. Ilman kosteus saa paidan liimautumaan ihoon.

Ja ne rannat! Se, joka on joskus maannut rantalavetilla kahdenkymmenen sentin päässä toisesta turistista, osaa arvostaa Sri Lankan palmurantojen autiutta, rauhaa ja puhtautta. Hiekalla makoillessa ohjelmanumerosta käyvät lenkkeilijät tai paikallisen perheen hiekkalinnan rakennuspuuhat. Kauempaa hotelleista löytää aivan yksinäisiäkin poukamia.

Sri Lankan rannat ovat kaikille avoimia ja paikallistenkin mielestä mukavia kokoontumispaikkoja vaikkapa juhlapäivinä. Sri Lankan sanotaan kuuluvan maihin, joissa on eniten juhlapäiviä. Buddhalaisten, hindujen, muslimien ja kristittyjen juhlapäiviä riittääkin yksi jokaiselle viikolle.

Jos rantaa lenkkeilee riittävän pitkälle, saattaa nähdä vaikuttavan näyn: kaikki kylän miehet kiskovat hiekalle kilometrien pituista jykevää verkkoa. Tällä kertaa saalis on pettymys, vain pieniä ”male fishejä”. Niitä löytyy seuraavana päivänä kuivattuna hotellin seisovasta pöydästä.

Illan pimetessä hotelli tarjoaa hienon elämyksen. Keskelle koristevesiallasta on rakennettu 40-vuotiaan hotellin siunaukseksi pieni buddhalainen temppeli. Kyläläiset tuovat kukkia ja lahjoja temppelin sisällä istuville munkeille. Hyminä ja rummutus jatkuvat pitkälle yöhön ja tunkeutuvat syvälle uneen.

Vihreät teeplantaasit

Viimeistään matkalla saaren keskiosiin ja sen ylängöille ymmärtää, miksi Sri Lankaa kutsutaan Intian vihreäksi helmeksi. Kun katsoo aamuauringossa rehevää viidakkoa, on helppo uskoa, että täällä kasvaa banaanejakin 33:a eri lajia.

Kapea tie ylös vuorille kiemurtelee läpi kumipuuviljelysten ja seuraa hetken Kelani-jokea. Sen maisemissa on filmattu 1950-luvun menetyssotaelokuva Kwai-joen silta. Siellä täällä vuoren seinämissä näkee vesiputouksia, jotka ovat monsuuniaikaan komeimmillaan.

Mitä ylemmäksi noustaan, sitä upeammaksi käy silmien eteen avautuva vihreä matto eri sävyineen. Paikallisen kasvuston lisäksi rinteillä kasvaa akaasioita, eukalyptuksia ja sypressejä. Brittiläiset siirtomaaisännät toivat niitä Australiasta teen lehtien kuivaamiseen tarvittavaksi polttopuuksi.

Erityisen kauniisti rinteitä rytmittävät teeviljelmät, joiden lomassa näkee värikkäitä pilkkuja: tamilinaisia poimimassa teepensaan lehtiä.

Britit toivat aikoinaan hindu-uskovaisia tamileja Etelä-Intiasta maatyöläisiksi, ja maatyötä he tekevät edelleenkin. Teeviljelykset ovat naisten valtakuntaa. Pään ympärille kiedottuun säkkiin pitää päivän aikana kertyä 18 kiloa teen lehtiä. Poimijat tekevät työtä kahden euron päiväpalkalla, joten ei ihme, että he ojentavat kuvia napsiville turisteille kätensä palkkion toivossa.

Tee on Sri Lankan tärkein vientituote, ja teetehtaassa pääsee tutustumaan sen valmistuksen saloihin. Pian valkenee, että teestä löytyy vivahteita kuin viinistä ja laatumerkintöjä on useita. Parasta on FOP-laatuluokiteltu tee, joka on valmistettu silmuista ja nuorista, vaaleista lehdistä. Surkeinta on se, mitä löytyy meidän useimpien kahvinjuojien teepusseista.

Nuwara Eliya on teeplantaasien ympäröimä kaupunki vuorilla, noin 2000 metrin korkeudessa. Siellä lämpötila putoaa rannikon tropiikista toistakymmentä astetta. Aamulla asteita ei ole 
viittätoistakaan ja melkein kaduttaa, ettei tullut illalla ostettua takkia tai hupparia kauppakujalta, jossa niitä myytiin pilkkahinnalla.

Viileä ilmasto ja kauniit maisemat ovat syynä siihen, miksi ylös vuorille kehittyi Pikku-Englanniksikin kutsuttu kaupunki. Yläluokka vetäytyi sinne kuumimpaan aikaan, ja nykyisinkin siellä sijaitsevat esimerkiksi pääministerin ja presidentin vapaa-ajanasunnot.

Hämmentäväksi kaupungin tekee se, että siellä on yhä monia siirtomaa-ajan tyylisiä rakennuksia. Niitä koristavat muotoon leikatut puutarhat ja suorat petuniarivistöt. Kello viiden tee kuuluu asiaan, kuten 18-reikäinen golf-kenttä ja hevoskilpailuareena.

Buddhan kulmahammas

Aamu Nuwara Eliyan Grand-hotellin pihalla tarjoaa yllätyksen. Pihalla on hääpari sekä joukko juhlaviin sareihin pukeutuneita häävieraita. Sri Lankassa häitä vietetään mitä kummallisimpina vuorokauden aikoina, sillä sopivan avioitumisajankohdan määrittelee astrologi. Sari on itsestään selvä juhla-asu, mutta arkisin monet nuoret naiset vetävät jalkaansa farkut.

Kankaaseen pukeutuminen kun on hankalaa ja hidasta.
Järjestetyt avioliitot ovat Sri Lankassa yleisiä, mutta yhä useampi nuori valitsee itse puolisonsa. Sri Lankaan valittiin aikoinaan maailman ensimmäinen naispääministeri, ja edellinen presidentti ennen Rajapaksaa oli nainen. Silti esimerkiksi naisten työskentelyä hotelleissa ei katsota hyvällä. Ei heitä niissä juuri näekään.

Nuwara Eliyasta turistin matka jatkuu pohjoiseen. Pian käden ulottuvilla ovat kolme tärkeää historiallista nähtävyyttä, jotka kaikki kuuluvat Unescon maailmanperintölistalle. Ensimmäisenä tulee vastaan Kandyn pyhä kaupunki, joka on saaren kulttuurinen ja uskonnollinen keskus.

Tarun mukaan Pyhän hampaan temppelissä säilytetään pyhäinjäännöstä, Buddhan kulmahammasta. Kun on käynyt läpi turvatarkastuksen, riisunut kengät ja maksanut kolmen euron pääsymaksun, pääsee aistimaan suitsukkeiden tuoksun ja katselemaan, kuinka perheet kantavat alttareille kukkauhreja.
Myöhemmin illalla näkee toisenlaista palvontaa – perinteisiä kansantansseja, joissa naamareihin sonnustautuneet miehet karkottavat pahoja henkiä. Heidän jälkeensä lavalle astelee isä ja kaksi poikaa, jotka nielevät tulta ja ovat kirjaimellisesti tulisilla hiilillä.

Leijonakuningas viidakossa

Seuraava päivä alkaa vierailulla Dambullan kylään. Siellä voi tutustua luolatemppeleihin, jotka ovat yksi Sri Lankan arvokkaimmista kulttuuriaarteista. Luolatemppelit on koristeltu patsailla ja Buddhan elämästä kertovilla maalauksilla.

Dambullasta matka jatkuu viidakkoon, jossa odottaa mahtava näky. Auringossa punertava Sigiriyan Leijonan kallio, joka kohoaa puutarhan, vallihautojen ja vesialtaiden keskeltä 200 metrin korkeuteen. Sen huipulle kuningas Kashyapa rakennutti 400-luvulla linnoituskaupungin.

Kiipeämisurakka kallion huipulle näyttää alhaalta käsin aikamoiselta ponnistukselta, mutta se sujuukin kepeästi kallion kylkiä kiertävässä kapeassa portaikossa. Puolivälissä matkaa voi ihailla paljasrintaisia tanssijoita kuvaavia kalliomaalauksia, jotka ovat säilyneet jo 1 600 vuotta.

Huipulle kuljetaan jättimäisten leijonankäpälien välistä. Ne ovat ainoat säilyneet osat kaupunkia vartioivasta leijonapatsaasta. Palatsistakin on jäljellä vain uima-allas ja perustuksia, mutta näkymä yli viidakon on mahtava.

Kulttuurinähtävyyksien jälkeen on rentouttavaa syödä lounasta Pinnawelassa, terassilla, josta aukeaa erikoinen näytelmä: norsujen kylpyhetki. Pinnawelan norsuorpola on yksi saaren suosituimmista matkailukohteista. Tällä hetkellä siellä on noin 60 elefanttia, joista moni on löydetty orpoina viidakosta. Osa on loukkaantunut esimerkiksi miinoissa.

Kun norsulauma myöhemmin tömistää kärsänmitan päästä ruokailupaikalle, tuntee itsensä aika pieneksi. Herkimmille on liikaa nähdä, kuinka pikkunorsuja totutetaan kettinkeihin ja kuinka turistit omaksi huvikseen syöttävät norsunpoikasia tuttipulloista.

Hymyilevät kasvot

Srilankalaisen kiertomatkan jälkeen silmissä vilisevät katukuvan buddhalaiset, hindut ja muslimit. Munkit, sareihin pukeutuneet naiset, tytöt leteissään ja koulupuvuissaan, tuktukit, pyramideiksi kootut hedelmäpinot. Kaupungeissa meno näyttää kaoottiselta, mutta ihmisistä huokuu levollisuus. Eniten yllättääkin karuja kokeneiden ihmisten valoisuus ja vilpittömyys. Hymyileviin kasvoihin törmää joka paikassa. Jeremy Glaasz sanoo, että srilankalaiset ovat jo taistelleet irti tsunamista ja sisällissodasta.

– Nyt me taistelemme irti niiden mielikuvista!

Miten matkustaa?

Suuret matkanjärjestäjät, kuten Aurinkomatkat, aloittivat valmismatkat Sri Lankaan tänä syksynä. Tarjolla on rantalomien lisäksi kiertomatkoja saarella. Srilankan Airlines lentää Euroopan kaupungeista Colomboon. Finnairin lomalento Colomboon kestää noin 12 tuntia.