Laiskiainen halasi Brasiliassa, sydänkohtaus iski Meksikossa, lompakko katosi Santorinilla, meduusa poltti Thaimaassa ja Saab hajosi Puolassa. Mutta Matkaopas-lehden lukijoiden tarinakisan voitti Maarit Saarinen tarinallaan Kuubasta.

Laiskiainen halasi Brasiliassa, sydänkohtaus iski Meksikossa, lompakko katosi Santorinilla. Mutta Matkaopas-lehden lukijoiden tarinakisan voitti Maarit Saarinen tarinallaan Kuubasta.

Tarinallaan Dollarihymyjä Kuubassa Maarit Saarinen voitti 500 euron matkalahjakortin:

Sosialismo o Muerte, julistaa iso verenpunainen teksti Havannan lentokentällä – sosialismi tai kuolema. Hieman kauempana, kiitoradan reunassa puiden keskellä retkottaa lentokone, siivet poikki, iso reikä kyljessä. Fidel tarkkailee ­tulijoita kymmenmetrisestä taulusta.

Pysähdymme Vallankumousaukiolle, 15 ­minuuttia aikaa. Hölköttelen ripeästi toiselle puolen aukiota ja tähtään, näps! Kasvot, joita Kuubassa ei välty näkemästä paidoissa, leh­dissä, tauluissa, kaikkialla. Täällä kerrostalon seinän korkuisena, kaikkien tuttu Che Guevara.

Seuraamme opasta Capitoliumilta Havannan keskustorille. Opas kertaa historiaa. Aukiolla miesjoukko elehtii aggressiivisesti. Keskustelu on kiivasta, äänet korottuvat, kädet heiluvat. Julman näköisiä miehiä on sata, kaksisataa. Näyttää siltä, että kohta tapellaan. Mitä ihmettä, ­alkaako vallankumous uudestaan?
Opas rauhoittaa, ei hätää, miehet keskustelevat intohimoisesti baseballista, kuten joka päivä tässä samassa paikassa jo vuosikymmenten ajan.

National-hotellin edusta on täynnä upeita amerikanrautoja. Valitsemme näyttävimmän, sen, jossa on levein keula ja isoimmat takasiivet. Vaaleansininen Chevrolet Impala. Hyppään ­takapenkille, jouset nitkahtavat. Ehkä tässä on istunut joskus Frank Sinatra tai Humphrey ­Bogart?

Kuski puhaltaa savut paksusta sikaristaan, ja lähdemme kurvailemaan. Lepuutamme kyynärpäitä avoimilla ikkunoilla. Malacónin ranta­kadulla puhaltaa lämmin tuuli ja silloin tällöin aallot tyrskähtävät tielle asti. Miehet istuvat kiviaidalla onkimassa, ja naiset keimailevat ihonmyötäisissä hameissaan ja viidentoista sentin koroissaan salsan rytmit syntymälahjanaan.

Besame, besame mucho -sävelien houkuttamana astumme sisään Floridita-ravintolaan. Baarimikko survoo minttua ja jäitä laseihin, ­sekaan rommia ja tabascoa. Virkistävä mojito-drinkki on syntynyt. Hilpeinä ostamme muusikoilta levyn.

Talon pihasta pomppii kujalle pallo, pieni tyttö perässään. Otan pallon kiinni ja ojennan takaisin tytölle. Hetken hän katsoo minua ihmeissään ja juoksee takaisin pihaan, seinustalla puuhaavan pojan turviin. Poika sitoo ämpärin narun päähän, ja kohta ämpäriä nostetaan ylemmän kerroksen ikkunaa kohti. En tuijota niinkään ­kohoavaa ämpäriä kuin pojan kaulassa kiemurtelevaa pitkää, vihreää käärmettä.

Härkäsammakko hyppää polun yli. Valaisen sitä taskulampulla. Vihreän sammakon limaista pintaa koristavat keltaiset pilkut. Yöllä huoneeseemme pyrkii kaksieuroisen kokoinen hämähäkki. Tömistelemällä saan sen karkotettua enkä sen jälkeen katso enää maahan. Kippurahäntäliskoille sen sijaan kujertelen, niitä puikkii ­rannalla puunrunkojen lomassa. Joskus iso tasku­rapu vaeltelee vinottain kävelytien poikki. Sympaattisen oloisia mittarimatoja heittelen päivittäin ulos kylpyhuoneemme ikkunasta.

Nainen on upoksissa kaulaansa myöten. Ilme on jännittynyt. Jännitän itsekin naisen puolesta. Vesi pärskähtää pisaroiksi, kun hän lennähtää äkisti korkealle ilmaan.

Olemme kohta kaikki meressä, riviin järjestäytyneenä. Delfiini antaa jokaiselle pusun. Paijaamme sitä, kun se kelluu välissämme. Koskettelemme sen hampaita ja liutamme kättä sen kumisella pinnalla. Taputamme käsiä, delfiini ­taputtaa evillään. Pärskimme vettä, ja se pärskyttää pyrstöllään. Delfiinin kuono on kova ja sileä, miltähän se tuntuu jalkapohjissa? Olen kateellinen näytöksen naiselle.

Istumme koneessa viidettä tuntia. Ensin poistettiin kaksi juopunutta. Kun vihdoin kone kiihdytti nousuun, tulikin äkkipysäys, jarrut pohjaan juuri ennen pyörien irtoamista. Rullasimme ­takaisin. Tekninen vika, ehkä. Odottelemme mekaanikkoa, odottelemme ohjeita Helsingistä, odottelemme Halifaxin kentän putsausta ­lumesta, odottelemme uutta jään­estokäsittelyä.

Minulla, herkkävatsaisella, tietysti muljahtaa ­enteellisesti heti äkkijarrutuksessa. Muistelen isku­lausetta Sosialismo o Muerte ja näen mielessäni alas rysähtäneen koneen. Lentoemännät ehdottelevat jo lisähappea. Toivottavasti Fidelillä on hyvä päivä tänään.

Teksti Maarit Saarinen, kuva Istockphoto.

Tämä ja 20 muuta lukijoiden matkatarinaa Matkaopas-lehdessä 8/2010.

Lue virolaisen ravintolakriitikon Maris Oravin suositukset Tallinnan baareihin ja ravintoloihin. Niistä löytyy jokaiselle kukkarolle ja moneen makuun.

Tallinna on huipputrendikäs ravintola- ja shoppailukaupunki. Ravintoloiden sisustukset ovat usein kansainvälisen tason helmiä, ja shoppailukierroksen kruunaakin visiitti kauniisti sisutettuun baariin tai päivällinen jossain kaupungin tyylikkäistä ravintoloista.

Tallinnan ravintolat ovat täynnä viikonloppuisin, joten tunnetuimpiin ja kalliimpiin ravintoloihin kannattaa tehdä pöytävaraus.

Kuva Lauri Laan
Kuva Lauri Laan

Parrot minibar

Ravintola-baarin pienet, tapasmaiset annokset tarjoillaan virolaisista käsintehdyistä astioista.

►Vana-Posti 7, facebook.com/parrotminibar

Salt 

Pienessä ja viihtyisässä ravintolassa tarjoillaan välimeren alueen ruokaa. Illallisen kesto viikonloppuisin noin 2,5 tuntia.

►Vase 14, saltrestoran.ee

Umami

Perheystävällinen ravintola tarjoaa hyvää ruokaa vanhassa huvilassa. 

Tunnistaisitko vihannesten maut niitä näkemättä? Neljän ruokalajin illallinen on mahdollista nauttia myös erikseen varattavassa tilassa silmät maskilla peitettyinä. Syömisestä tulee hauskaa ja hiukan jännittävääkin, kun ei näe eikä tiedä, mitä suuhunsa pistää. 

Vai kokeilisitko perinteisempää brunssia? 

Kuva Toñu Tunnel
Kuva Toñu Tunnel

►Kadaka tee 141, umamiresto.ee/en

Klaus

Illallinen upeiden merimaisemien äärellä. Kokeilemisen arvoinen brunssi, hyviä päivän tarjouksia!

►Kalasadama 8, klauskohvik.ee

Pikaruokaa viidellä eurolla

Burger Box

Kaupungin parhaimmat hampurilaiset!

►Kopli 4a, facebook.com/burgerboxbox

Noodle box

Aasialaista vegaaniruokaa.

►Telliskivi 24, facebook.com/Noodle-Box
 

Kokeile myös näitä!

 

Ravintolat

La Bottega

►labottega.ee

Restaurant Juur 

►restoranjuur.ee

Tuljak 

►tuljak.ee

Mon repos

►monrepos.ee

Leipomot

RostPagar

►facebook.com/RostPagar

Bekker

►facebook.com/bekkerpagariari

Baarit

Whisper Sister

Tyylikäs salakapakka, ►facebook.com/whispersisterbar

Frank

Pariisilaistyylinen baari, erinomaisia cocktaileja ja ruokaa, ►frankbistro.ee 

Pudel 

Baari käsityönä valmistettujen oluiden ystäville, ►pudel.ee

Peatus

Piipahda drinkillä Telliskiven alueelle pysäköidyssä junanvaunussa, ►peatus.eu

Kuva PIa Hollo
Kuva PIa Hollo

Nizza, Pariisi ja Amsterdam ovat Jenny Alexandrovan suosikkikaupunkeja.

Matkustipa Jenni Alexandrova sitten Pariisissa tai Turun saaristossa, onnistuneen reissun ainekset ovat samat.

– Loma on lomaa, kun nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa, syödään rauhassa aamiaista eikä suunnitella liikoja.

”Yksi nähtävyys per päivä riittää.”

Raukeaan lomarytmiin ei kuulu loputon museoihin jonottelu tai ympäri kaupunkia säntäily.

– Yksi nähtävyys per päivä riittää. Mieluummin fiilistelen jossain sattumalta löytämässäni kahvilassa ja jätän jotain nähtävää seuraavaan kertaan.

Viime vuosina Jenni on päässyt lomamoodiin helpoiten avopuolisonsa Jussi Heikelän ohjaaman veneen kyydissä Suomen saaristossa. Merellä aika menettää merkityksensä.

– Silloin vain lillutaan ja mennään tuulten mukana, ja välillä rantaudutaan johonkin kivaan paikkaan. Se on tosi ihanaa, Jenni kertoo.

”Unohtumattomimpia ovat hetket, kun makaa veneen keulassa kädessä lasi punaviiniä.”

Saaristoluonto on niin kaunis, että se vetää hiljaiseksi puhealan ammattilaisenkin.

– Unohtumattomimpia ovat hetket, kun makaa veneen keulassa kädessä lasi punaviiniä, auringonlasku värjää koko taivaan purppuraksi, ja on niin tyyntä, että kuulee kalan hyppäävän. 

EUROOPAN TOP 3

  1. Nizzassa parasta on valo, meren väri ja se, että kaupungissa on helppo liikkua. Ranta on aika hulinaranta, ja sieltä kannattaakin lähteä vaikka 40 minuutin ajomatkan päähän Cannesiin, missä on rauhallisempaa. Siellä tosin meikäläisillä on varaa juoda vain yksi mojito puoliksi, sillä siitä saa pulittaa 20 euroa.
  2. Pariisissa minun ei tulisi mieleenkään mennä verkkareissa kauppaan, siellä kopistellaan korkkareilla! Minua viehättää ranskalaisten pieni ylimielisyys ja ylpeys siitä, mitä heillä on: vaikkapa juuri ranskalainen keittiö, johon kaikki muut keittiöt perustuvat.
  3. Amsterdam vain 1,5 tunnin lennon päässä on kuin pikku Venetsia. Kaikki on pientä, suloista ja nättiä. Kaupungissa on paljon taidegallerioita ja hyviä ravintoloita.