Soololomalla Kyproksella voi törmätä kiehtoviin tyyppeihin, hämmentyä spassa ja hurmaantua vastoin odotuksia antiikin raunioilla.

Oletko yksin? Missä muut ovat? Jo nukkumassa? tarjoilija utelee, kun pyydän pöydän yhdelle.

Tänään on kuulemma meze-ilta, ja jaettaviksi tarkoitetut annokset ovat aivan liian isoja yhdelle.

– Mutta pyydän kokkia tekemään erikoisannoksen vain sinulle!

Heppu ei taida tietää, että soolomatkailu on kuumimpia trendejä ja maailmalla on jo kirjoitettu monia voimaannuttavia pamfletteja siitä, kuinka jokaisen naisen kannattaisi ainakin kerran lähteä reissuun ihan itsekseen. Olen lukenut, kuinka silloin itsetuntemus ja -varmuus lisääntyvät.

Nyt siis istun omassa seurassani kyproslaisen lomahotellin terassiravintolassa, lasissani hikoilee paikallista valkoviiniä ja kuulostelen, miltä minusta tuntuu.

Naapuripöydän yksinäinen partamies ei ole lainkaan pöllömmän näköinen ruutupaidassaan. Aika kauan hän saa rauhassa siemailla oluttaan ja uppoutua kännykkäänsä, ennen kuin pöytään istahtaa nainen vauvan itkuhälyttimen kanssa.

Toisessa pöydässä illallista nauttii älypuhelimiaan räpläävä pariskunta, jonka en ole kuullut puhuvan keskenään sanaakaan. Hauskinta vaikuttaa olevan kolmen brittirouvan seurueessa. Minulla on kirja, koska mielikuvissani yksinmatkaajat lukevat illallisella henkevää kaunokirjallisuutta.

Mezet hupenevat, Kyproksen ilta tummuu. Ruuan päälle tilaan vielä drinkin hotellin loungessa. Ehkä saaren parhaimmat viihdyttäjät olivat estyneitä, ja tilalle saatiin tämä jokseenkin surullinen trubaduuri. Ajatus vuoteesta houkuttelee – onhan ylileveä sänky yksin lomailevan ylellisyyksistä suurimpia.

Lomahotellissa löhöämällä itsetuntemus saati -varmuus tuskin lisääntyy, ellei sitten halua kuluttaa aikaa uima-altaalla pohtien, haluaisiko olla kuten nämä muut äkillisestä auringonpalvonnasta punoittavat pariskunta- ja perhematkaajat. Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, totesi jo Tolstoi.

Reppureissu tarjoaisi varmasti enemmän seikkailua sinkkumatkaajalle, mutta faktahan on, että iän tuomassa mukavuudenhalussa monista reppureissaajista tulee viiden tähden tyttöjä. Aina voi kuitenkin lähteä patikoimaan. Siitä voikin kehkeytyä eräänlainen elämysmatka – etenkin jos oppaaksi sattuu Debbie.

 


Luonnon mahtia voi ihailla Avakas-rotkossa. Adonis-kukat (pikkukuvassa)säilyttävät värinsä ikuisuuden poimittuinakin.

 

Oppitunti epäreiluudesta

Viisikymppinen Debbie Pagdadis on paahtunut safarihattuinen nainen, joka vaikuttaa kaikkien omia polkujaan kulkevien naisten esikuvalta. Safariseurueemme mieskuskia selvästi nyppii, kun Debbie kaasuttaa jeepillään letkan kärkeen ja taakse jääneet katoavat hiekkapölyyn.

– No minä olen tyyppi, jota joko rakastetaan tai vihataan. En pyytele anteeksi, Debbie sanoo.

Matkalla Akamasin kansallispuistoon selviää myös, ettei Debbie arkaile kertoa poliittisia näkemyksiään. Hän osoittaa keskeneräisiä rakennuksia, joita koristavat arabialaisin, kyrillisin ja kiinalaisin kirjaimin kirjoitetut ”myytävänä”-kyltit. Kaupan on paljon betonikolosseja, sillä kiivas rakennusbuumi tyssäsi pankkikriisiin muutama vuosi sitten.

– Venäläiset, kiinalaiset ja iranilaiset liikemiehet tulevat tummissa puvuissa katsomaan sijoituskohteita, eivät nähtävyyksiä. Rikkaat saavat Kyproksen passin kiitokseksi sijoituksistaan, kun minulta meni kansalaisuuden saamiseen 11 vuotta, nainen puuskahtaa.

Rahalla voi ostaa kansalaisuuden samaan aikaan kun horisontissamme kimaltavaan Välimereen hukkuu pakolaisia. Yleensä aurinkolomalla ei tule tällaisia niin ajatelleeksi.

Debbie itse syntyi Sambiassa, jonne hänen vanhempansa muuttivat Kyprokselta 1960-luvulla. Tuolloin brittivalta päättyi ja väkivaltaisuudet turkkilaisten ja kreikkalaisten välillä yltyivät. Oppitunti kahtia jaetun saaren historiasta keskeytyy, kun näkökentässä alkaa vilahdella laajoja banaanipuuviljelmiä.

– Nämä olivat ennen kaikki kannabisviljelmiä. Sitten niistä tuli laittomia ja tilalle istutettiin banaaneja.

Ennen kuin kukaan ehtii ihmetellä, Debbie kertoo jo, miksi puihin on ripustettu sinisiä muovipusseja.

– Ne säätelevät aurinkoa. Banaanimme ovat liian pieniä, EU haluaa niistä isompia.

Euroopan unionista Debbiellä ei ole mitään hyvää sanottavaa. Moni muukin syyttää pankkiirien lisäksi poliitikkoja talouskurimuksesta, joka nosti maan työttömyysluvut ennätyskorkeiksi. Toimeentulo on tiukassa.

– Palkkoja leikattiin lamassa, ja vaikka tilanne on nyt jo parempi, niitä ei ole nostettu. Jos vaadit parempaa palkkaa, sinut voidaan korvata toisella, joku on aina tulossa tilallesi.

– En tiedä, kuinka selviän talvesta, Debbie kertoo sesonkityöläisen huolistaan.

 


Akamasin niemimaan näkymät ovat hienot: aavikkomaisia hiekkarantoja sekä metsäistä ja vuoristoista erämaata. Kilpikonnat munivat kesä-heinäkuussa Lara-rannalla. Finnmatkojen koko päivän jeeppisafari maksaa 75 euroa.

 

Katse jalkoihin

Kuulun heihin, jotka pitävät Debbien suorapuheisuudesta. Hän on mainio opas, joka ei yritä myydä turisteille vieraskoreaa kiiltokuvaa. Puhe pulppuaa tauotta nytkin, kun hän johdattaa ryhmämme Avakas-rotkoon.

Tuntuu ihanalta päästä kuumuudesta viileään kalliosolaan, jossa Debbie luennoi antaumuksellisesti: On lepakoita, vuohia, liskoja... Tuota voimakastuoksuista yrttiä käytetään kastikkeisiin, eikä tämä uhanalainen kukka kasva missään muualla maailmassa kuin tässä ainoassa paikassa rotkon seinämällä.

Huomaan, että on mukavaa olla yksin ryhmässä. Jokin aika sitten Debbie oli täällä maanjäristyksen aikaan.

– Nämä seinämät totisesti tutisivat. Rakastan äksöniä!

– Mielestäni ei ole mitään pahaa siinä, että haluaa lomaltaan pientä seikkailua.

Jään miettimään, millaista seikkailua mahtaisin kaivata. Sen verran turvallisuushakuinen ainakin olen, että valpastun heti Debbien kertoessa myrkkykäärmeistä. Tekee mieli tömistellä, mutta polun liukkailla kivillä on täysi työ pysyä pystyssä.

Jos Debbieltä kysytään, parasta Kyproksella on ehdottomasti luonto, patikoijan paratiisi. Kavuta voi vaikkapa Afroditen luontopolun. 7,5 kilometrin reitti alkaa vesiputoukselta, jossa rakkauden jumalatar Afrodite tarun mukaan kylpi kohdatessaan Adoniksen. Pistäydymme joutessamme paikalla, vaikka Debbie puhuikin totta: lätäkkö ei ole kummoinenkaan.

Sen sijaan Debbie lähtisi mielellään yksinäisen naisen seuraksi vuorenrinteellä kulkevalle polulle, josta avautuu upea merimaisema.

– En voisi työskennellä konttorissa. Puoli vuotta jaksoin kerran olla kultaliikkeessä ja laihduin seitsemän kiloa. Olin pelkkää luuta ja valkoista nahkaa! täysverinen ulkoilmaihminen puhkuu.

Periaatteessa olen kiinnostunut hienoista vaellusreiteistä, mutta nyt olen mennyt varaamaan jalkahoidon hotellin spasta.

– Vai spahan! Ja vielä tällaisena päivänä! No omapa on tappiosi! Debbie pyörittelee silmiään.

Myöhemmin loikoilen hemmoteltavana kieltämättä hieman ristiriitaisin mielin. Tajuan oman hyväosaisuuteni. Siitä sopii olla onnellinen, mutta eettinen matkaaja kai näkisi vähän vaivaa tukeakseen paikallisia pienyrittäjiä. Siihen tarjoutuu tilaisuus Pafoksen kaupunkikierroksella.

 


Emilios Cafe löytyy osoitteesta 30 Solonos, Ylä-Pafos

 

Mennyttä maailmaa

Nyt on niin autenttista, ettei turisti eksyisi paikalle ilman vinkkiä. 74-vuotias Emilios Komodromos on pieni julkkis, joka on pitänyt vaatimatonta kahvilaansa Ylä-Pafoksen piskuisella kujalla jo 40 vuotta. Eurolla saa kupposen perinteistä kyproslaista kahvia, joka totuuden nimissä on maitokahvin ystävälle kuin tervaa.

Minkään sortin palanpainiketta Emilios ei tarjoa, mutta menneen ajan tunnelmaa voi aistia koko rahalla. Granaattiomenapuun katveessa jalkakäytävällä on vain muutamia pöytiä ja tuoleja. Aamuisin ja iltapäivisin paikalliset ukot tulevat Emiliosin luo ryystämään vahvaa sumppia, lukemaan lehtiä, pelaamaan backgammonia ja puhumaan kovaan ääneen politiikkaa – muutkin kuin Debbie siis tykkäävät täällä debatoida.

Kupin pohjasakkaa ei ole tarkoitus latkia, vaan kuivuneista poroista pätevä ennustaja kuulemma näkee tulevaisuutesi. Miksi toisaalta katsoa tulevaisuuteen, kun menneisyys näyttää kovin kiehtovalta?

Pafoksen pakollisiin nähtävyyksiin kuuluu arkeologinen raunioalue, josta on kaivettu esiin antiikin ajan roomalaiskuvernöörien palatseja, tarkemmin sanottuna niiden mosaiikkilattioita. Tunnustan, etten odottanut villiintyväni tästä turistikohteesta, mutta paikallisen oppaan Eva Vossin innostus tarttuu. Hän herättää liki 2 000 vuotta vanhan paikan eloon lukemalla mosaiikeista kreikkalaisen mytologian taruja, kuten ”Romeon ja Julian” eli Pyromosin ja Thisben traagisen rakkaustarinan.

Evan mielestä parasta hänen kotimaassaan on raunioiden lisäksi takuuhyvä sää.

– Ilmasto tekee meistä iloisia. Joka aamu herätessä paistaa aurinko, joten vaikea siinä on olla masentunut.

Toiseksi hän mainitsee turvallisuuden.

– Jos en saa unta, voin mennä rantabulevardille kävelemään vaikka keskiyöllä. Kypros on oikein hyvä yksin lomaileville naisille. Ja eihän tiedä, vaikka pääsisit naimisiin paikallisen kanssa!

Illalla hotellissa tekee kuitenkin mieli vain kerrata kreikkalaista tarustoa. Yksin lomaillessa kukaan ei ole ainakaan häiritsemässä tai häiriintymässä, jos haluan uppoutua Wikipediaan.

Lue lisää:

Kosi Kyproksella! Katso vihkimisen hinta Afroditen saarella

Kyproksella paistaa aurinko läpi vuoden

 

Milloin & miten

Kyproksella on miellyttävää ympäri vuoden – aurinko helottaa yli 320 päivänä vuodessa.

Kuumin sesonki on kesäkuukausina, jolloin saarelle järjestetään Suomesta paljon pakettimatkoja.

Marja-Liisa Halmela

Soolomatkailu on nyt muotia! Tältä Kypros näyttää yksin matkaavan silmin

Olipa mukavaa luettavaa yksin reissaamisesta Kyproksella. Itse olen matkustanut yksin jo useamman vuoden. Kannattaa! En etsi varsinaisesti seuraa, vaan nautin kaikesta eteen tulevasta. Olen naimisissa ja kukaan ei ole matkalta mukaan tarttunut. Ja se on totta, että itsetuntoa yksinmatkustaminen kohottaa. Tulee hassuja tilanteita, eikä kielitaito riitä jne. Silloin huumori ja mielikuvistus tulee tilalle. Rohkeasti vaan matkalle, jokainen joka haaveilee matkasta, mutta matkaseuraa ei vain löydy...
Lue kommentti

Lue virolaisen ravintolakriitikon Maris Oravin suositukset Tallinnan baareihin ja ravintoloihin. Niistä löytyy jokaiselle kukkarolle ja moneen makuun.

Tallinna on huipputrendikäs ravintola- ja shoppailukaupunki. Ravintoloiden sisustukset ovat usein kansainvälisen tason helmiä, ja shoppailukierroksen kruunaakin visiitti kauniisti sisutettuun baariin tai päivällinen jossain kaupungin tyylikkäistä ravintoloista.

Tallinnan ravintolat ovat täynnä viikonloppuisin, joten tunnetuimpiin ja kalliimpiin ravintoloihin kannattaa tehdä pöytävaraus.

Kuva Lauri Laan
Kuva Lauri Laan

Parrot minibar

Ravintola-baarin pienet, tapasmaiset annokset tarjoillaan virolaisista käsintehdyistä astioista.

►Vana-Posti 7, facebook.com/parrotminibar

Salt 

Pienessä ja viihtyisässä ravintolassa tarjoillaan välimeren alueen ruokaa. Illallisen kesto viikonloppuisin noin 2,5 tuntia.

►Vase 14, saltrestoran.ee

Umami

Perheystävällinen ravintola tarjoaa hyvää ruokaa vanhassa huvilassa. 

Tunnistaisitko vihannesten maut niitä näkemättä? Neljän ruokalajin illallinen on mahdollista nauttia myös erikseen varattavassa tilassa silmät maskilla peitettyinä. Syömisestä tulee hauskaa ja hiukan jännittävääkin, kun ei näe eikä tiedä, mitä suuhunsa pistää. 

Vai kokeilisitko perinteisempää brunssia? 

Kuva Toñu Tunnel
Kuva Toñu Tunnel

►Kadaka tee 141, umamiresto.ee/en

Klaus

Illallinen upeiden merimaisemien äärellä. Kokeilemisen arvoinen brunssi, hyviä päivän tarjouksia!

►Kalasadama 8, klauskohvik.ee

Pikaruokaa viidellä eurolla

Burger Box

Kaupungin parhaimmat hampurilaiset!

►Kopli 4a, facebook.com/burgerboxbox

Noodle box

Aasialaista vegaaniruokaa.

►Telliskivi 24, facebook.com/Noodle-Box
 

Kokeile myös näitä!

 

Ravintolat

La Bottega

►labottega.ee

Restaurant Juur 

►restoranjuur.ee

Tuljak 

►tuljak.ee

Mon repos

►monrepos.ee

Leipomot

RostPagar

►facebook.com/RostPagar

Bekker

►facebook.com/bekkerpagariari

Baarit

Whisper Sister

Tyylikäs salakapakka, ►facebook.com/whispersisterbar

Frank

Pariisilaistyylinen baari, erinomaisia cocktaileja ja ruokaa, ►frankbistro.ee 

Pudel 

Baari käsityönä valmistettujen oluiden ystäville, ►pudel.ee

Peatus

Piipahda drinkillä Telliskiven alueelle pysäköidyssä junanvaunussa, ►peatus.eu

Kuva PIa Hollo
Kuva PIa Hollo

Nizza, Pariisi ja Amsterdam ovat Jenny Alexandrovan suosikkikaupunkeja.

Matkustipa Jenni Alexandrova sitten Pariisissa tai Turun saaristossa, onnistuneen reissun ainekset ovat samat.

– Loma on lomaa, kun nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa, syödään rauhassa aamiaista eikä suunnitella liikoja.

”Yksi nähtävyys per päivä riittää.”

Raukeaan lomarytmiin ei kuulu loputon museoihin jonottelu tai ympäri kaupunkia säntäily.

– Yksi nähtävyys per päivä riittää. Mieluummin fiilistelen jossain sattumalta löytämässäni kahvilassa ja jätän jotain nähtävää seuraavaan kertaan.

Viime vuosina Jenni on päässyt lomamoodiin helpoiten avopuolisonsa Jussi Heikelän ohjaaman veneen kyydissä Suomen saaristossa. Merellä aika menettää merkityksensä.

– Silloin vain lillutaan ja mennään tuulten mukana, ja välillä rantaudutaan johonkin kivaan paikkaan. Se on tosi ihanaa, Jenni kertoo.

”Unohtumattomimpia ovat hetket, kun makaa veneen keulassa kädessä lasi punaviiniä.”

Saaristoluonto on niin kaunis, että se vetää hiljaiseksi puhealan ammattilaisenkin.

– Unohtumattomimpia ovat hetket, kun makaa veneen keulassa kädessä lasi punaviiniä, auringonlasku värjää koko taivaan purppuraksi, ja on niin tyyntä, että kuulee kalan hyppäävän. 

EUROOPAN TOP 3

  1. Nizzassa parasta on valo, meren väri ja se, että kaupungissa on helppo liikkua. Ranta on aika hulinaranta, ja sieltä kannattaakin lähteä vaikka 40 minuutin ajomatkan päähän Cannesiin, missä on rauhallisempaa. Siellä tosin meikäläisillä on varaa juoda vain yksi mojito puoliksi, sillä siitä saa pulittaa 20 euroa.
  2. Pariisissa minun ei tulisi mieleenkään mennä verkkareissa kauppaan, siellä kopistellaan korkkareilla! Minua viehättää ranskalaisten pieni ylimielisyys ja ylpeys siitä, mitä heillä on: vaikkapa juuri ranskalainen keittiö, johon kaikki muut keittiöt perustuvat.
  3. Amsterdam vain 1,5 tunnin lennon päässä on kuin pikku Venetsia. Kaikki on pientä, suloista ja nättiä. Kaupungissa on paljon taidegallerioita ja hyviä ravintoloita.