Kiehtova Etelä-Korea houkuttaa yhä uusia matkaajia. Värikkään Soulin-kaupunkiloman jälkeen voi kurvata vuoristoseuduille Pyeongchangiin ja laittaa sukset jalkaan.

Klik-klik, ja teinitytöt ovat tallentaneet selfien älypuhelimeensa. Hiukan vaikea kuvitella suomalaisteiniä kansallispuvussa snäppäämässä Rauman kujilla, mutta Samcheong-dongin kaupunginosassa paikalliset tytöt kulkevat kapeita kujia ja ottavat selfieitä värikkäissä kansallispuvuissaan.

 


Teinit kansallispuvuissaan. Kuva: Tiina Kyllönen

 

Sellainen on Soul, historiallinen ja moderni yhtä aikaa. Matkailija löytää molemmat puolet: putiikit ja suloiset teehuoneet Insa-dongin ja Samcheong-dongin kujilta, pilvenpiirtäjät ja neonvalot Myeong-dongista.

Muotia ja katuruokaa

Mielikuvissa Soul suorastaan pursuilee ihmisiä, eikä Myeong-dongin shoppailualue suinkaan muuta käsitystä: jopa miljoona ihmistä tekee siellä päivittäin ostoksia tai viettää aikaansa. Vaate- ja kosmetiikkaliikkeitä on luksuksesta henkkamaukkaan. Kävelykadut kuhisevat etenkin nuorisoa, ja illalla musiikki soi kovalla.

 


Gwangjang Marketissa pääsee höyryävien patojen äärelle.

 

Myös perinteiset katetut markkina-alueet, esimerkiksi Gwangjang tai Damnaenum Market, ovat vierailun arvoisia. Herkkusuun kannattaa kokeilla katuruokakojujen paikallisia erikoisuuksia, kuten bindaetteokia eli papupannukakkuja.

Suu sykerölle

Insadongin kaupunginosan leppoisilla kujilla törmää joka mutkan takana pieniin ravintoloihin, teehuoneisiin, gallerioihin ja pikkukauppoihin, joissa voi hypistellä paikallisia tuotteita.

Nuoret miehet pienten tiskien takana esittävät hauskaa performanssia samalla kun vääntävät hunajamakeisia, Dragon beard candyjä, ohikulkeville turisteille. Miehet pyörittävät kovaa hunajapalloa riisijauhoissa, venyttävät ja vanuttavat sitä, ja kerivät parissa minuutissa 16 000 langanohuesta säikeestä kokoon hienojakoisen makeisen. Sitten vain lankasykerön sisään pähkinärouhetta, ja herkku on valmis. Hyvä tuliainen kotiväelle!

Olohuoneeseen joelle

Lisää vaikeita korealaisia nimiä: Cheonggyecheon. Se on keskustaa halkova virta, runsaan kymmenen kilometrin pituinen. Joki oli aiemmin betonin alla, mutta se avattiin kaupunkilaisten virkistysalueeksi 2005. Satojen miljoonien dollarien projekti sai aluksi paljon kritiikkiä paikallisilta, mutta sittemmin paikasta tuli varsin suosittu kaupunkilaisten olohuone ja ulkoilualue.

 


Varrella virran on hyvä kävelyreitti halki kaupungin.

 

Soulilaisten lihapatojen ääreen

Korealaisista ruokalajeista tunnetuimpia ovat tulinen liharuoka bulgogi sekä bibimbap, jossa on riisiä, vihanneksia ja lihaa. Suosituissa Korean barbequeissa ja buffeteissa pääsee helposti tutustumaan paikalliseen makumaailmaan. Ruuat kannetaan pöytään kipoissa, joista koko pöytäseurue napsii annokset metallipuikoilla omiin kuppeihinsa.

Tästä tulee bibimbap eli korealaista pyttipannua.
Tästä tulee bibimbap eli korealaista pyttipannua.

Kimchi eli hapatettu kaali kuuluu jokaisen korealaisen ruokapöytään, ja sitä syödään jopa aamiaisella. Suomalaisen korviin se voi kuulostaa oudolta, sillä kimchin perusainekset ovat kiinankaali, chili, sipuli, retiisi ja inkivääri.

Kimchi ei ole Etelä-Koreassa mikään pikkujuttu. Kodeissa on kimchille ihan oma jääkaappi, ja kimchintekotalkoot (eli gimjang) ovat Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalla. Talkoissa perheet ja naapurit valmistavat porukalla herkkua koko talveksi.

Kaada kahdella kädellä

Koreassa juodaan paljon paikallista olutta. Toinen suosikkijuoma on soju, joka on riisistä tislattua viinaa, mutta miedompaa. Maultaan se on vähän kuin vodkaa, mutta makeampaa. Jotkut sekoittavat sojua myös oluen sekaan. Koreassa on tapana, ettei juotavaa kaadeta itselle, vaan tarjotaan muille ja mieluiten kahdella kädellä.

Ei ihan tavallinen vahdinvaihto

Yksi Soulin keskustan päänähtävyyksistä on komea Gyeongbokgungin kuninkaallinen palatsi. Sinne on hyvä tähdätä vahdinvaihdon aikaan. Vartijat ovat pukeutuneet kirkkaanvärisiin perinneasuihin ja sulkahattuihin. Joka ukolla parta, ja muutenkin miehet ovat kuin samasta muotista valettuja. Vaihdinvaihto on vartijoiden 20 minuutin kävelyesitys, jossa riittää torvia, rumuja, lippuja ja miekkoja. Yksi soittokunnan jäsen puhaltaa jättimäiseen simpukkaan.

 


Gyeongbokgungin palatsin vartijalla ei ilmekään värähdä.

 

Illalla ulos

Pöhisevän iltaelämän keskus löytyy monikulttuurisen Itaewonin kaupunginosasta. Sen kujilta löytyvät kaupat, hyvät etniset ravintolat, rennot olutkuppilat ja yökerhot. Koska lähellä on USA:n sotilastukikohta, Itaewon on tullut tunnetuksi amerikkalaisten sotilaiden rehvakkaana illanviettopaikkana. Nykyään alueella tapaa paljon myös turisteja ja nuoria, trendikkäitä soulilaisia.

Lotte sitä ja Lotte tätä

Yhdessä kyltissä lukee Gyeongbokgung, toisessa Changgyeonggung. Soulissa tottuu nimihirviöihin, mutta vähän väliä niiden välistä bongaa kuitenkin myös helpon Lotte-sanan. Lotte on monialayritys, jolla on hotelleja, ostoskeskuksia, makeisia, juomia, pikaruokaa, elektroniikkaa ja oma huvipuisto. Soulin ydinkeskustassa on kolme hyvätasoista Lotte-hotellia: bisneshotelli Lotte City Hotel Myeongdong, nuorekas ja trendikäs L7 ja perinteiseen tyyliin sisustettu viiden tähden Lotte Hotel Seoul.

Jos etsii Soulin keskustasta vieläkin ainutlaatuisempaa majoitusta, Four Seasons on erinomainen vaihtoehto. Siellä on paitsi kelpo ravintoloita ja baareja sekä spa- ja manikyyripalveluita, myös korealainen sauna ja 3D-virtuaaligolf.

Et kuitenkaan eksy!

Soulin metrokartta on pelottavan näköinen sokkelo, mutta metro on yllättävän helppokäyttöinen. Soulin metrojärjestelmä on yksi maailman laajimmista ja tehokkaimmista. Sitä käyttää noin neljä miljoonaa ihmistä päivässä.

Parijonossa rajalle

Poskia kuumottaa, kun astun bussista ulos ja edessä aukeaa yksi maailman vaarallisimmista rajoista. Koreoiden demilitarisoitu rajavyöhyke (DMZ) on neljä kilometriä leveä kaistale Pohjois-Korean ja Etelä-Korean välissä. Sinne pääsee vain opastetun ryhmän mukana.

Mitään ilmeitä, käsimerkkejä tai muita eleitä ei sallita.

Puristan passia käsilaukun uumenissa. Tiukan näköiset vartijat tarkastavat passin alueella useaan kertaan. Muodollisuudet ovat muutenkin tarkat. Meitä ohjeistetaan koko ajan, milloin pitää kulkea parijonossa, missä pysähtyä, koska saa kuvata ja mihin ilmansuuntaan, ja erityisesti milloin kuvaaminen pitää heti lopettaa. Mitään ilmeitä, käsimerkkejä tai muita eleitä ei sallita. Retki voidaan keskeyttää syystä tai toisesta milloin vain, ilman korvauksia.

Vaatetuksesta on myös tarkat ohjeet: ei hihattomia paitoja, revittyjä farkkuja, joiden alta saattaa näkyä alusvaatteita, ei lyhyitä hameita, varvastossuja tai avonaisia, varpaat paljastavia sandaaleja.

 


Sinisen huoneen vartija. Kuva: Tiina Kyllönen

 

Rajalla ryhmämme ohjataan siniseen parakin näköiseen huoneeseen. Huoneen keskellä on neuvottelupöytä, jonka toinen puoli on Pohjois-Korean, toinen etelän puolella. Talossa on kolme vakavailmeistä vartijaa: yksi pohjoispäässä, yksi etelässä ja yksi rajalla pöydän päässä.

Ihme kyllä, valokuvaus ja selfieiden ottaminen vahanukkemaisten vartijoiden kanssa on sallittua — hetken aikaa. Parakin ulkopuolella kuvaaminen onnistuu taas vain yhdestä kohtaa ja vain pohjoisen suuntaan, ei sivuille.

Jäätävä tunnelma hellittää matkamuistomyymälässä. Sieltä voi ostaa muistoksi vaikkapa DMZ-jääkaappimagneetin rajavartijan kuvan kera.

Päiväretki 40–50 euroa, sisältää lounaan ja vierailun pohjoiskorealaisten rakentamassa maanalaisessa tunnelissa.

Paikallisten menovinkit

Hyeon Jin Park ja Ji Won Jang, 22: ”Kannattaa mennä N Seoul Toweriin. Se on Namsam-kukkulan päällä oleva 236 metrin korkuinen näköalatorni, josta on hienot näkymät yli kaupungin. Kun menee auringonlaskun aikaan, näkee pian sen jälkeen myös sykkivän valomeren.

Suosittelemma ruokapaikaksi Seasons Tablea. Se on keskihintainen korealainen buffet, josta saa hyviä kauden vihanneksia ja hedelmiä.

Nuoret juhlivat ja shoppailevat Hanjik Universityn lähellä. Itaewonista löytyy myös hyviä baareja ja paikallista olutta.”

Narae Ha, 26: ”Kannattaa mennä katsomaan baseballia. Se on hyvin suosittua Koreassa, ja peleissä on mahtava tunnelma.”

 


Huipulla maisemat huimaavat päätä. Kuva: Tiina Kyllönen

 

Mäkeen ja meditoimaan!

Reilun parin tunnin automatkan päässä Soulin hulinasta on Pyeongchangin piirikunta, jonka vuoristoisilla seuduilla on paitsi komeita maisemia myös useita oivia laskettelukeskuksia. Alpensian, Phoenix Parkin ja Yongpyongin hiihtokeskuksissa on monentasoisia rinteitä, mutta etenkin aloittelijat löytävät täältä mieluista laskettavaa.

Alkuun suomalaista kuitenkin hieman huvittaa, kun alkamassa on oppitunti jonkin verran laskeneille.

– Tämä on suksi, ja tämä on sauva, hiihdonopettaja aloittaa.

Rentouttavin paikka hyvän hiihtopäivän jälkeen löytyy korealaisesta yleisestä saunasta, jjimjilbangista.

Mutta kun rinteeseen päästään, huvitus vaihtuu riemuksi. Pitkää, loivaa monen kilometrin pituista rinnettä on mukavasti, ja ne ovat erittäin hyvässä kunnossa. Monet paikalliset eivät näemmä niin piittaa laskettelukypäristä –niitä näkee selvästi vähemmän kuin Suomen ja Keski-Euroopan hiihtokeskuksissa. Turvallisuus on muutenkin vähän eri tolalla kuin vaikkapa Suomessa, sillä kova tuuli ei näytä sulkevan tuolihissejä.

Ja sitten saunaan

Hiihtokeskuksissa voi viihtyä myös keilaradoilla, pelihuoneissa, vesipuistoissa ja olutravintoloissa. After ski ei ole yhtä kovassa huudossa kuin Alpeilla, mutta kyllä Alpensian kylän ravintolassa oli havaittavissa myös äänekästä ja riehakasta menoa. Pöydät notkuivat kanankoipia, salaatteja ja kolmen litran olutkannuja.

Rentouttavin paikka hyvän hiihtopäivän jälkeen löytyy korealaisesta yleisestä saunasta, jjimjilbangista, joista monet ovat auki kellon ympäri.

Naiset saavat aulasta vaaleanpunaiset, miehet vaaleansiniset saunavaatteet, siis t-paidan ja sortsit. Kun on riisunut ja käynyt suihkussa, voi pulahtaa kylmä- ja kuumavesialtaisiin. Saunat ovat naisille ja miehille yhteiset. Löylyssä maataan tai istutaan lattialla kaislamaton päällä, niissä söpöissä saunavaatteissa. Tyynynä toimii puukalikka. Lämpötila ei pane hikoilemaan, sillä se on noin 70 astetta.

Istumme jjimjilbangissa hiljaa ensin punatiilisaunassa, sitten jadesaunassa ja lopuksi kivin koristellussa pimeässä ametistisaunassa. Kylläpä rentoutti!

Vai sittenkin temppeliin?

Hiihtopäivien välissä voi käydä hiljentymässä läheisen Odaesan-kansallispuiston temppelialueella. Koristeellisissa Woljeongsan buddhatemppeleissä ja niitä ympäröivissä metsissä voi vierailla pari tuntia tai monta päivää, ellei jää asumaan.

Täällä on rauhaa ja hiljaisuutta, joita moni turisti kaipaa. Herätys on aina neljältä aamulla. Sitten meditoidaan, keskitytään yhteen asiaan kerrallaan, käännetään negatiivinen mieli positiiviseksi, juodaan teetä buddhamunkin kanssa, jutellaan unelmista ja elämästä ja kävellään hiljaa hissukseen metsässä. Pitäisiköhän jäädä pidemmäksi aikaa…

Olympiahuumaa

Pyeongchangissa mitellään vuoden 2018 talviolympialaiset. Korealaiset tuntuvat olevan liikuttavan innoissaan tulevista kisoistaan, joita markkinoidaan uuden sukupolven kilpailuina –onhan Soulin kesäolympialaisista kulunut jo 30 vuotta. Korealaisten omat valttikortit ovat pikaluistelijat ja taitoluistelijat, joten heitä katsomassa lienee villein paikallinen yleisö.

Turistille Pyeongchangin olympialaiset ovat helpohko kohde, sillä kisapaikat ovat vain puolen tunnin päässä toisistaan. Ja kun luotijunayhteys saadaan kisoihin mennessä valmiiksi, matka-aika Soulista ja Incheonin lentoasemalta lyhentyy runsaaseen tuntiin. Näin olympiaturisti voi majoittua kisojen aikaan myös Soulissa.

Mikä ja miten?

Soul on Etelä-Korean pääkaupunki, jonka metropolialueella asuu jopa 25 miljoonaa ihmistä eli noin puolet maan väestöstä.

Finnair vie perille suoralla lennolla noin yhdeksässä tunnissa.

Lisätietoja:Visit Korea, Finnair ja Soulin Fourseasons.

Lue virolaisen ravintolakriitikon Maris Oravin suositukset Tallinnan baareihin ja ravintoloihin. Niistä löytyy jokaiselle kukkarolle ja moneen makuun.

Tallinna on huipputrendikäs ravintola- ja shoppailukaupunki. Ravintoloiden sisustukset ovat usein kansainvälisen tason helmiä, ja shoppailukierroksen kruunaakin visiitti kauniisti sisutettuun baariin tai päivällinen jossain kaupungin tyylikkäistä ravintoloista.

Tallinnan ravintolat ovat täynnä viikonloppuisin, joten tunnetuimpiin ja kalliimpiin ravintoloihin kannattaa tehdä pöytävaraus.

Kuva Lauri Laan
Kuva Lauri Laan

Parrot minibar

Ravintola-baarin pienet, tapasmaiset annokset tarjoillaan virolaisista käsintehdyistä astioista.

►Vana-Posti 7, facebook.com/parrotminibar

Salt 

Pienessä ja viihtyisässä ravintolassa tarjoillaan välimeren alueen ruokaa. Illallisen kesto viikonloppuisin noin 2,5 tuntia.

►Vase 14, saltrestoran.ee

Umami

Perheystävällinen ravintola tarjoaa hyvää ruokaa vanhassa huvilassa. 

Tunnistaisitko vihannesten maut niitä näkemättä? Neljän ruokalajin illallinen on mahdollista nauttia myös erikseen varattavassa tilassa silmät maskilla peitettyinä. Syömisestä tulee hauskaa ja hiukan jännittävääkin, kun ei näe eikä tiedä, mitä suuhunsa pistää. 

Vai kokeilisitko perinteisempää brunssia? 

Kuva Toñu Tunnel
Kuva Toñu Tunnel

►Kadaka tee 141, umamiresto.ee/en

Klaus

Illallinen upeiden merimaisemien äärellä. Kokeilemisen arvoinen brunssi, hyviä päivän tarjouksia!

►Kalasadama 8, klauskohvik.ee

Pikaruokaa viidellä eurolla

Burger Box

Kaupungin parhaimmat hampurilaiset!

►Kopli 4a, facebook.com/burgerboxbox

Noodle box

Aasialaista vegaaniruokaa.

►Telliskivi 24, facebook.com/Noodle-Box
 

Kokeile myös näitä!

 

Ravintolat

La Bottega

►labottega.ee

Restaurant Juur 

►restoranjuur.ee

Tuljak 

►tuljak.ee

Mon repos

►monrepos.ee

Leipomot

RostPagar

►facebook.com/RostPagar

Bekker

►facebook.com/bekkerpagariari

Baarit

Whisper Sister

Tyylikäs salakapakka, ►facebook.com/whispersisterbar

Frank

Pariisilaistyylinen baari, erinomaisia cocktaileja ja ruokaa, ►frankbistro.ee 

Pudel 

Baari käsityönä valmistettujen oluiden ystäville, ►pudel.ee

Peatus

Piipahda drinkillä Telliskiven alueelle pysäköidyssä junanvaunussa, ►peatus.eu

Kuva PIa Hollo
Kuva PIa Hollo

Nizza, Pariisi ja Amsterdam ovat Jenny Alexandrovan suosikkikaupunkeja.

Matkustipa Jenni Alexandrova sitten Pariisissa tai Turun saaristossa, onnistuneen reissun ainekset ovat samat.

– Loma on lomaa, kun nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa, syödään rauhassa aamiaista eikä suunnitella liikoja.

”Yksi nähtävyys per päivä riittää.”

Raukeaan lomarytmiin ei kuulu loputon museoihin jonottelu tai ympäri kaupunkia säntäily.

– Yksi nähtävyys per päivä riittää. Mieluummin fiilistelen jossain sattumalta löytämässäni kahvilassa ja jätän jotain nähtävää seuraavaan kertaan.

Viime vuosina Jenni on päässyt lomamoodiin helpoiten avopuolisonsa Jussi Heikelän ohjaaman veneen kyydissä Suomen saaristossa. Merellä aika menettää merkityksensä.

– Silloin vain lillutaan ja mennään tuulten mukana, ja välillä rantaudutaan johonkin kivaan paikkaan. Se on tosi ihanaa, Jenni kertoo.

”Unohtumattomimpia ovat hetket, kun makaa veneen keulassa kädessä lasi punaviiniä.”

Saaristoluonto on niin kaunis, että se vetää hiljaiseksi puhealan ammattilaisenkin.

– Unohtumattomimpia ovat hetket, kun makaa veneen keulassa kädessä lasi punaviiniä, auringonlasku värjää koko taivaan purppuraksi, ja on niin tyyntä, että kuulee kalan hyppäävän. 

EUROOPAN TOP 3

  1. Nizzassa parasta on valo, meren väri ja se, että kaupungissa on helppo liikkua. Ranta on aika hulinaranta, ja sieltä kannattaakin lähteä vaikka 40 minuutin ajomatkan päähän Cannesiin, missä on rauhallisempaa. Siellä tosin meikäläisillä on varaa juoda vain yksi mojito puoliksi, sillä siitä saa pulittaa 20 euroa.
  2. Pariisissa minun ei tulisi mieleenkään mennä verkkareissa kauppaan, siellä kopistellaan korkkareilla! Minua viehättää ranskalaisten pieni ylimielisyys ja ylpeys siitä, mitä heillä on: vaikkapa juuri ranskalainen keittiö, johon kaikki muut keittiöt perustuvat.
  3. Amsterdam vain 1,5 tunnin lennon päässä on kuin pikku Venetsia. Kaikki on pientä, suloista ja nättiä. Kaupungissa on paljon taidegallerioita ja hyviä ravintoloita.