Hotelliöihin ja ravintolaillallisiin voi hakea vaihtelua amsterdamilaisten kodeista.
Hotelliöihin ja ravintolaillallisiin voi hakea vaihtelua amsterdamilaisten kodeista.

Ahdas ja luova Amsterdam uskoo jakamistalouteen. Miten olisi luksusillallinen Robilla, unet Hiddellä ja brunssiksi hävikkiruokamakupalat?

Amsterdamin vanhassa kanavakeskustassa olo on kuin eksoottisemmassakin matkakohteessa. Kanavan laitaan parkkeerattu laiva osoittautuukin kodiksi, jonka ikkunassa pörrötukkainen paidaton mies hörppää kahvimukistaan – ja moikkaa! Takanani soi pyörän kello, ja ohitse rämistelee perheenisä, jonka fillarissa matkustaa myös kolme tenavaa: yksi etuistuimessa, toinen pikkusatulassa keskiputken päällä ja kolmas seisten takapakkarilla isänsä olkapäistä kiinni pitäen. Ihan kuin Aasiassa!

Neljäsataa vuotta vanhoilla kanavilla kapoiset talot pakottavat ahmimaan ikkunanäkymiä. Verhojahan täällä ei myöskään käytetä, joten jalankulkija näkee komeat kattofrescot ja kultakehyksiset maalaukset kuin museossa. Seisahdun krumeluurisen talon eteen. Rakennuksen numero on sama kuin kutsussani – siis ei kun ovikelloa soittamaan!

– Tervetuloa, käy sisään, oven avaava Joop Uitendaal kehottaa ja ohjaa rappusiin. Kuusi metriä korkeassa salissa saan käteeni lasillisen vaaleanpunaista samppanjaa. Hauska ajatella, että kadulta sisään kuikuilevat ohikulkijat saattavat luulla minun asuvan täällä!

Riehakkuuteni vähän rauhoittuu, kun Joop kertoo, että samassa salissa ovat todennäköisesti käyneet Hollannin kuuluisimmat ihmiset: taidemaalari Vincent van Gogh ja päiväkirjastaan tunnettu juutalaistyttö Anne Frank.

– Van Goghin sedällä Corneliksella oli täällä 1870-luvulla kirjakauppa, ja 1930-luvulla täällä ahersi lakimies Dunselman, jonka asiakkaita Frankin perhe oli, Joop selittää.

Dunselmankaan ei pystynyt pelastamaan juutalaisperhettä, jonka piilopaikka viereisellä Prinsengracht-kanavalla paljastui ja perhe joutui keskitysleirille.

Amsterdamin historia on monisyinen ja synkkäkin. Siirtomaaisäntien rikkauksilla rakennettu pohjolan Venetsia on kuitenkin aina onnistunut uusiutumaan. Viime vuonna Amsterdam julistautui Euroopan ensimmäiseksi jakamistalouden kaupungiksi. Sen tavoitteena on saada alikäytölle jäänet tilat, tavarat sekä ihmisten taidot aiempaa tehokkaampaan käyttöön.

Ja siitähän tällä illallisellakin on kyse.

Saliin alkaa saapua lisää vieraita, ja illan toinen isäntä Rob Gatliff porhaltaa keittiöstä käsiään essuun pyyhkien. Rob on it-konsultti ja usein matkoilla. Hän kertoo järjestäneensä Joopin kanssa illallisia tuntemattomille ihmisille jo kahdeksan vuotta, koska miehet haluavat saada olohuoneensa täyteen hyvästä ruuasta pitäviä ihmisiä. He myös uskovat spontaanien kohtaamisten olevan kaikkein hauskimpia. Jos me emme olisi nyt täällä, kuka Robin nykytaidekokoelmaa sitten katselisi? Joten eiköhän nosteta maljat: cheers, Amsterdamille ja uudenlaisille koti-illallisille!

 


Kaikennähneet matkailijat metsästävät aitoutta ja yllätyksiä, siksi koti-illalliset ovat yleistyneet Amsterdamissa nopeasti.

 

Luksuslukaalin ystävät

Robin ja Joopin illalliselle pääsee varaamalla paikan canalsidedining-sivustolla. Illallinen maksaa 55 euroa ja rajaton viinipaketti 35 euroa. Eihän se ilmaista ole, mutta herrojen kesäkurpitsakeittoa lusikoidessani on myönnettävä, että kokata he osaavat. Vierustovereina on hauskaa väkeä, rupattelemme alkudrinkkien jälkeen kuin vanhat tutut. Jakamistalous kiinnostaa meitä kaikkia.

– Uskon, että tällainen kehitys hyödyttää kaikkia. Lopulta perinteisetkin yritykset joutuvat uudistumaan, sanoo Joop.

Niinpä. Kun netti sujahti älypuhelimiin, erilaisten ilmaispalveluiden valikoima alkoi kasvaa vauhdilla. Amsterdamissa viikonloppuvierailijakin voi lainata juhlapuvun, tarjoutua Vondelparkiin koiranulkoiluttajaksi tai loikata tuntemattoman veneeseen kanavapiknikille. Ja jos tältä meidän illalliselta jäisi ruokaa yli, senkin voisi laittaa tarjolle verkkoon, jolloin joku lähiseudulla klikkaileva voisi hakea sen joko ilmaiseksi tai muutamalla eurolla. Tänään ruokaa kuitenkaan ei jää, niin hyvää se olii.

– Pidä kaupungissamme oikein hauskaa, illallisseurueeni kannustaa, kun halaamme toisiamme illan päätteeksi.

Katulamput heijastuvat sysimustaan kanavaan pintaan, ja minulla on kodikas olo. Kävelen Leidsepleinin suuntaan, jossa odottaa Hidden peti.

 


Hidde pystyy elämään tavallista leveämmin Airbnb-asiakkaidensa ansiosta.

 

Airbnb-kritiikki kasvaa

On eri asia haukata tuoretta croissanttia hotellin aamiaishuoneessa kuin katosvuoteessa. Sinulla on hyvä maku, kehun mielessäni lomakotini varsinaista asukasta Hidde Schröderiä, kolmikymppistä elokuvantekijää, joka on vuokseni lähtenyt muutamaksi päiväksi äitinsä sohvalle. Olohuoneessa heittäydyn katosta roikkuvaan riippumattoon ja jään katselemaan kanavassa lipuvia veneitä.

Hidde haalii Airbnb’n kautta väliaikaisasukkaita, koska ilman heitä hänellä ei olisi varaa vuokrata itselleen isoa keskustakortteeria. Amsterdamille, kuten muillekin suurkaupungeille, asunnonvuokraispalvelu Airbnb alkaa kuitenkin olla kuuma kysymys.

San Franciscossa paikalliset osoittivat jo mieltään palvelua vastaan. Siellä asuntopula on pahentunut, kun osa ennen paikallisille tarkoitetuista vuokra-asunnoista on muutettu matkailijoiden kovahintaisiksi majataloiksi.

Amsterdamin kaupunki suhtautui aluksi suopeasti, jopa kannustaen, kodinvuokraukseen. Kaupungissa on matkailijoita vuosi vuodelta enemmän ja uusille hotelleillekin on riittänyt asiakkaita.

Loppuvuodesta touhuun on kuitenkin tullut rajoituksia. Sosiaalisin perustein saadun vuokra-asunnon jälleenvuokraamisesta tulee häätö, ja omaakin asuntoa saa vuokrata vain 60 yötä. Hiddeä rajoitukset eivät pelota, mutta jotkut ovat vähentäneet vuokralaistenottoa. Bussipysäkeille onkin ilmestynyt Airbnb:n on mainoksia, joilla firma houkuttelee uusia kaupunkilaisia jakamaan kotinsa. Julisteessa voisi hyvin olla tyytyväinen Hidde.

– Olen voinut nostaa hintoja, koska tulijoita riittää. Lisäksi nautin, kun saan tutustua kiinnostaviin ihmisiin eri puolilta maailmaa, Hidde kiittelee.

Yö hänen kodissaan maksaa 155 euroa.

– Pyrin valitsemaan asukkaaksi vanhempia ihmisiä tai pariskuntia, eivätkä naapurit ole valittaneet. Vain pari astiaa on hajonnut.

 


Mikäs näistä olikaan se oma fillari? Amsterdamissa pitää aina käyttää kahta lukkoa, tai polkupyörälle voi sanoa hyvästit.

 

Laina- vai vuokrafillarilla?

Nyt pitää päästä riippumaton uumenista taas liikkeelle!

Kadunkulmassa yritän bongata ohi ajavia pyöriä: onko kellään keltaista tarakkaa? Yellow Backy on Amsterdamin uusimpia ja ehkä hulluimpia jakamistalouden muotoja. Kuka tahansa voi tilata saitilta keltaisen pakkarin ja asentaa sen pyöräänsä. Se on merkki matkailijoille, että kyytiin vain, tämä daami jaksaa polkea.

Tällä kertaa marssin pyörävuokraamoon, eikä se suinkaan ole jakamistaloutta. Ensi kerralla lupaan klikkautua cycleswap.nliin, jolloin säästän ainakin rahaa. Mutta jääkö silloin maksamatta verorahat, joita matkailumaani tarvitsee? Ja kuka korvaa, jos lainaamani fillari varastetaan? Pyörävuokraamossa olisin sentään voinut maksaa muutaman euron vakuutuksen. Tällaisten kysymysten äärellä jakamistalouden harjoittelija sitten painii.

 


Näin hyvää tavaraa saapui tänään, ravintola Instockin tarjoilija esittelee. Näistä jalostuu aamun aikana keittiössä brunssilankku.

 

Roskaruuan uusi elämä

Tuoretta lohta, raikasta ananasta ja maistuvaa goudaa. Aiemmin nämäkin herkut olisivat päätyneet ruokakaupan roskikseen, koska niiden parasta ennen -päivämäärä ylittyi. Nyt ne ovat itäamsterdamilaisessa Instock-ravintolassa puisella brunssilankulla.

Idea sai alkunsa, kun Albert Heijn -ruokakauppaketjun työntekijöitä ahdisti ruuan tuhlaus. He ehdottivat johdolle, että hävikkielintarvikkeista alettaisiinkin tehdä ruokaa tyylikkäässä ravintolassa. Ketjupomot innostuivat, Instock-ravintola avasi ovensa viime vuonna. Se on elegantti ja ajanhenkinen ravintola, mutta 90 prosenttia annosten raaka-aineista on hävikkikamaa, joka on haettu aamulla kaupasta sähköautolla.

Suosio on kova, ja Instock on saanut paljon ihailijoita. Helsingin Sanomat kirjoitti, että Helsinkiinkin puuhataan hävikkiruokaravintolaa.

Loma Amsterdamissa onkin kuin aikamatka tulevaisuuteen. Täällä voi nähdä, mitä mekin parin vuoden kuluttua puuhaamme Suomessa.

 

Haluatko veneajelulle tai puutarhakierrokselle?

Tässä maistiaisia jakamistalouteen uskovista amsterdamilaisideoista.

Paatti alle.

Amsterdamin kanava-ajelu on must. Varaa vene kuskilla tai ilman, osta eväät ja nauti liikkuvasta piknikistä!

www.barqo.co/en

Koti-illalliselle tai puutarhaan.

Tarjolla koti-illallisia, urbaaneja puutarhakierroksia ja vaikkapa kieliopetusta baarissa.

www.withlocals.com

Joopin ja Robin dinnerille.

Kerran kuussa Kaizersgrach-kanavan laidassa liharuokapainotteinen luksus-dinner.

www.canalsidedining.com

Muita kotikokkeja löytyy hollanninkielisestä osoitteesta www.airdnd.nl

Purtavat jakoon.

Jäikö illallista yli? Kaipaatko sapuskaa etkä jaksa kokata?

www.shareyourmeal.net

3D-tulostuksia.

Mitä jos kokeilisit teollisuustason 3D-tulostinta vaikkapa uudenlaisten, itse suunnittelemiesi kenkien, astioiden tai tuliaisten tekoon?

www.3dhubs.com

Auto alle kentältä!

Hollantilainen palvelu auttaa, ettei Hollannista matkalle lähtevän tarvitse maksaa kalliista lentokenttäpysäköinnistä, vaan hän vuokraa autonsa matkansa ajaksi jollekin toiselle.

www.parkflyrent.nl

Auto parkkiin.

Oletko autolla Amsterdamissa? Etsi edullisempaa parkkitilaa niiltä, jotka ovat itse muualla.

www.mobypark.com

Lue virolaisen ravintolakriitikon Maris Oravin suositukset Tallinnan baareihin ja ravintoloihin. Niistä löytyy jokaiselle kukkarolle ja moneen makuun.

Tallinna on huipputrendikäs ravintola- ja shoppailukaupunki. Ravintoloiden sisustukset ovat usein kansainvälisen tason helmiä, ja shoppailukierroksen kruunaakin visiitti kauniisti sisutettuun baariin tai päivällinen jossain kaupungin tyylikkäistä ravintoloista.

Tallinnan ravintolat ovat täynnä viikonloppuisin, joten tunnetuimpiin ja kalliimpiin ravintoloihin kannattaa tehdä pöytävaraus.

Kuva Lauri Laan
Kuva Lauri Laan

Parrot minibar

Ravintola-baarin pienet, tapasmaiset annokset tarjoillaan virolaisista käsintehdyistä astioista.

►Vana-Posti 7, facebook.com/parrotminibar

Salt 

Pienessä ja viihtyisässä ravintolassa tarjoillaan välimeren alueen ruokaa. Illallisen kesto viikonloppuisin noin 2,5 tuntia.

►Vase 14, saltrestoran.ee

Umami

Perheystävällinen ravintola tarjoaa hyvää ruokaa vanhassa huvilassa. 

Tunnistaisitko vihannesten maut niitä näkemättä? Neljän ruokalajin illallinen on mahdollista nauttia myös erikseen varattavassa tilassa silmät maskilla peitettyinä. Syömisestä tulee hauskaa ja hiukan jännittävääkin, kun ei näe eikä tiedä, mitä suuhunsa pistää. 

Vai kokeilisitko perinteisempää brunssia? 

Kuva Toñu Tunnel
Kuva Toñu Tunnel

►Kadaka tee 141, umamiresto.ee/en

Klaus

Illallinen upeiden merimaisemien äärellä. Kokeilemisen arvoinen brunssi, hyviä päivän tarjouksia!

►Kalasadama 8, klauskohvik.ee

Pikaruokaa viidellä eurolla

Burger Box

Kaupungin parhaimmat hampurilaiset!

►Kopli 4a, facebook.com/burgerboxbox

Noodle box

Aasialaista vegaaniruokaa.

►Telliskivi 24, facebook.com/Noodle-Box
 

Kokeile myös näitä!

 

Ravintolat

La Bottega

►labottega.ee

Restaurant Juur 

►restoranjuur.ee

Tuljak 

►tuljak.ee

Mon repos

►monrepos.ee

Leipomot

RostPagar

►facebook.com/RostPagar

Bekker

►facebook.com/bekkerpagariari

Baarit

Whisper Sister

Tyylikäs salakapakka, ►facebook.com/whispersisterbar

Frank

Pariisilaistyylinen baari, erinomaisia cocktaileja ja ruokaa, ►frankbistro.ee 

Pudel 

Baari käsityönä valmistettujen oluiden ystäville, ►pudel.ee

Peatus

Piipahda drinkillä Telliskiven alueelle pysäköidyssä junanvaunussa, ►peatus.eu

Kuva PIa Hollo
Kuva PIa Hollo

Nizza, Pariisi ja Amsterdam ovat Jenny Alexandrovan suosikkikaupunkeja.

Matkustipa Jenni Alexandrova sitten Pariisissa tai Turun saaristossa, onnistuneen reissun ainekset ovat samat.

– Loma on lomaa, kun nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa, syödään rauhassa aamiaista eikä suunnitella liikoja.

”Yksi nähtävyys per päivä riittää.”

Raukeaan lomarytmiin ei kuulu loputon museoihin jonottelu tai ympäri kaupunkia säntäily.

– Yksi nähtävyys per päivä riittää. Mieluummin fiilistelen jossain sattumalta löytämässäni kahvilassa ja jätän jotain nähtävää seuraavaan kertaan.

Viime vuosina Jenni on päässyt lomamoodiin helpoiten avopuolisonsa Jussi Heikelän ohjaaman veneen kyydissä Suomen saaristossa. Merellä aika menettää merkityksensä.

– Silloin vain lillutaan ja mennään tuulten mukana, ja välillä rantaudutaan johonkin kivaan paikkaan. Se on tosi ihanaa, Jenni kertoo.

”Unohtumattomimpia ovat hetket, kun makaa veneen keulassa kädessä lasi punaviiniä.”

Saaristoluonto on niin kaunis, että se vetää hiljaiseksi puhealan ammattilaisenkin.

– Unohtumattomimpia ovat hetket, kun makaa veneen keulassa kädessä lasi punaviiniä, auringonlasku värjää koko taivaan purppuraksi, ja on niin tyyntä, että kuulee kalan hyppäävän. 

EUROOPAN TOP 3

  1. Nizzassa parasta on valo, meren väri ja se, että kaupungissa on helppo liikkua. Ranta on aika hulinaranta, ja sieltä kannattaakin lähteä vaikka 40 minuutin ajomatkan päähän Cannesiin, missä on rauhallisempaa. Siellä tosin meikäläisillä on varaa juoda vain yksi mojito puoliksi, sillä siitä saa pulittaa 20 euroa.
  2. Pariisissa minun ei tulisi mieleenkään mennä verkkareissa kauppaan, siellä kopistellaan korkkareilla! Minua viehättää ranskalaisten pieni ylimielisyys ja ylpeys siitä, mitä heillä on: vaikkapa juuri ranskalainen keittiö, johon kaikki muut keittiöt perustuvat.
  3. Amsterdam vain 1,5 tunnin lennon päässä on kuin pikku Venetsia. Kaikki on pientä, suloista ja nättiä. Kaupungissa on paljon taidegallerioita ja hyviä ravintoloita.