Maisemat ovat huikeat: korkeita lumihuippuisia vuoria, karua ylätasankoa, siellä täällä intiaanikyliä, laitumella kuljeskelevia laamoja ja alpakoita.

Jyrkille rinteille rakennettu Potosi sijaitsee noin neljän kilometrin korkeudessa. Keskusta on siirtomaatyylinen aukioineen ja kirkkoineen, markkinatoreineen ja käsityöliikkeineen. Illalla se on hienosti valaistu.

Potosin historia liittyy tiiviisti hopeaan. Vuonna 1544 inka Diego Huallapa etsi vuoristossa laamaansa ja sytytti yöllä tulen lämmitelläkseen. Nuotio oli kuuma, ja aamulla hän huomasi kivistä valuvan hopeaa.

Hän yritti ensin kaivaa jalometallia yksin, mutta urakka oli liian suuri. Hän kertoi asiasta kaverilleen. He alkoivat tehdä työtä yhdessä, mutta kaveri tuli ahneeksi ja vaati yhä suurempaa osuutta.

Diego suuttui ja kertoi asiasta espanjalaisille, jotka tietenkin ottivat koko kaivoksen itselleen.

Vuori oli täynnä hopeaa, löydös vaikutti ehtymättömältä. Potosiin virtasi työväkeä, ja se kasvoi yhdeksi läntisen pallonpuoliskon suurimmista kaupungeista – suuremmaksi kuin Pariisi ja Lontoo.

Espanjalaiset orjuuttivat intiaanit kaivokseen, ja kun nämä eivät kestäneet raskaita oloja, Afrikasta tuotiin mustia orjia. He joutuivat raatamaan neljä kuukautta kerrallaan maan alla, syömään ja nukkumaankin siellä.

On arvioitu, että Espanjan siirtomaavallan aikana 1545–1825 kahdeksan miljoonaa afrikkalaista ja bolivialaista menehtyi näissä olosuhteissa.

Lopulta hopea ehtyi. Jäljellä on enää sinkkiä ja tinaa.

Seppo Lampila

Lue koko juttu Bolivian-kiertomatkasta Matkaoppaan numerosta 1/2013.