Azoreilla viiniä viljellään vain mustanpuhuvalla Picon saarella.

Ajamme Picon saaren etelärantaa Criaçao Velhan kylään. Taustalla kohoaa Picovuori, joka on Azoreitten korkein, yli 2  300 metriä.

Katselemme isoista mustista laavakivistä koottuja aitauksia, jotka muodostavat silmänkantamattomiin ulottuvan verkoston. Vihreitä köynnöksiä kurottaa karsinoiden keskeltä.

– Picolaisten on pitänyt hyödyntää, mitä karu saari tarjoaa, oppaamme Norberto selittää. – Laavakivialueiden raivaaminen viini­tarhoiksi on ollut yksi selviytymiskeinoista.

Aitaukset on suunniteltu siten, että labyrintissa pääsee kulkemaan. Se on välttämätöntä, jotta köynnöksiä voidaan kastella ja ruiskuttaa ja satoa korjata.

– Päivisin basalttikivi varaa lämpöä, jonka se luovuttaa yöaikaan, Norberto kertoo. – Aitaus myös suojaa tuulilta.

Alan laskeskella karsinoiden ja kivenmurikoiden lukumäärää. Norbertolla on vastaus.

– Jos kaikki Picon aitausten kivet asetettaisiin jonoon, ketju ulottuisi kaksi kertaa maapallon ympäri.

Picolainen valkoviini, verdelho, tunnettiin 1800-luvulla maailmalla Venäjän hovia myöten. Sitten köynnöksiin iskivät viinikirva ja míldio-home. Viljelmät tuhoutuivat, ja ihmiset joutuivat muuttamaan.

Myös saaren pohjoisrannikolla näemme laavakiviaitauksia, mutta niissä rehottaa matalaa pensaikkoa.

Hannu Nieminen, kuva Sami Lamberg.

Matkaopas 5/2013 -lehdessä on 8 sivun juttu Azoreista.