Gili-saaret Balin naapurissa luottavat luonnolliseen hevosvoimaan. Moottoriajoneuvoja ei sallita.

Gili-saarilla ei kuulu mopojen pörinä: mitään moottoriajoneuvoja ei sallita. Taksi tilataan soittamalla hevoskuskille. Vaunuja vetävät pienet sitkeät ponit, Lombokin saaren omaa rotua. Aisakellon kilkatus varoittaa pyöräilijää kapeilla hiekkateillä cidomon tulosta.

Hevoskuskit ovat usein nuoria miehiä, jotka tuunaavat vaunuja vauhdikkain maalauksin. Täältä ei mielitä suurkaupunkeihin, sillä koko maailma saapuu tänne.

Saarilla ei ole myöskään koiria, kuten Balilla. Kissat ovat ­varsin hyväkuntoisia. Niiden hännät eivät ole jääneet oven väliin, vaan ­hännän koukku on perinnöllinen virhe.

Hiljaista saarilla ei suinkaan ole, arjen äänet kuuluvat ­asiaan. ­Moskeijasta kuulen ensimmäisen rukouskutsun, kun on vielä pimeää. Gili Menolla emännän kukko kuljeskelee vapaana ja kiekuu aamuyöstä alkaen. Gili Airilla rakennetaan uusia mökkejä, vasarat ­paukkuvat hämärän tuloon saakka.

Saarilla tuleekin herättyä varhain. Aamu on parasta aikaa ­lenkkeillä, silloin ei ole vielä liian kuuma. Lenkin jälkeen maistuu banaani­pannukakku aamiaiseksi.

Pilviset päivät ovat tervetulleita, silloin lämpöä on vain 30 astetta. Kosteaa on aina.

www.gili-hotels.com

Teksti ja kuva Eeva Kollanus

Matkaopas 5/2013 -lehdessä on 6 sivun juttu Gili-saarista.