Matkailualaa kutsutaan vieraanvaraisuusteollisuudeksi. Päätoimittaja Pirkko Puoskari on huomannut, että kiireetön sympatia saa matkaajan mieltymään kohteeseen.

KEVÄINEN SAARENMAA vuonna 1989 – se tulee vieläkin ensimmäisenä mieleeni vieraanvaraisuudesta. Viro eli viimeisiä aikojaan neuvostotasavaltana. Kun kurvasimme tarttolaisen ystävämme Väinön mossella Kuressaareen, alkoi ruokapaikan etsintä. Sitä ei löytynyt koko kaupungista: yksi ainoa kuivankälpäkkä kana pyörähteli erään kivijalkabaarin grillissä.  Väinö soitti hätäpuhelun ystävilleen Jaanille ja Lialle: saadaanko tulla teille syömään? Tunnin kuluttua istuimme  pitopöytään, jonka antimilla olisi  ruokittu kokonainen pieni kylä. Savumakkaroita ja hapankaalia, sienisalaattia, kaali- ja juustopiiraita, tanakkaa possunkylkeä, kevättalven tuulissa kuivattuja särkifileitä. Kun naapuritkin  liittyivät seuraan, kävi ilmi että Lia oli meidän takiamme hälyttänyt apuun koko sukulais- ja ystäväpiirinsä.

LÄMMINTÄ VIERAANVARAISUUTTA koin viimeksi Punaisenmeren rannalla Jordaniassa – matkajuttu tästä Egyptin haastajasta alkaa sivulta 98.  Matkailija on kaikkialla riippuvainen vieraiden ihmisten ystävällisyydestä ja huolenpidosta. Jordania kuuluu niihin maihin, jossa tämän voimakentän tuntee tavallista paremmin.  Ei ole mitenkään tavatonta, että taksinkuljettaja tarjoaa ruokapaikkaa kyselevälle kyytiläiselle omia eväitään tai että kauppias lahjoittaa asiakkaalleen rannekorun, vaikka tämä ei osta mitään, vaan jää vain vähäksi aikaa juttelemaan.  Wadi Rumin beduiiniteltassa pitkä myyntipöytä notkui matkamuistoja, mutta ei niitä kukaan muistanut kaupata. Tärkeämpää oli tarjota meille kahvit.

EN IHMETTELE, että Thaimaa ja Kreikka komeilevat vuodesta toiseen matkailun suosikkilistojen kärjessä. Tulvat ja talouskriisitkään eivät ole rapauttaneet niiden ylivoimaa, kertoo myös oma lukijaäänestyksemme sivulla 86.  Matkailualaa kutsutaan myös vieraanvaraisuusteollisuudeksi, hospitality industry. Kun jossain saa osakseen kiireetöntä sympatiaa, sinne haluaa mennä uudestaan, vaikka tämä vieraanvaraisuus ei aina olisi edes pyyteetöntä. Monta pikku puutettakin voi tämän tunteen ansiosta painaa villaisella.

Teksti ja kuva Pirkko Puoskari

Matkaopas 1/2012 pääkirjoitus.