Seppo Lampila teki 15 päivän kiertomatkan Intiassa ja kirjoitti siitä nojatuolimatkailijan toivejutun.

Koillis-Intian apatanit ovat animisteja, he palvovat kuuta ja aurinkoa. Lähes joka talon ovenpielessä on höyhenistä ja kananmunista tehty suojelusenkeli, nivu.

Oppaamme Duyu on paikallisia ja puhuu apatanien kieltä, hänen ansiostaan pääsemme sisään taloon, jossa asuu kolme sukupolvea. Isoäidillä on kasvotatuointi ja bambusta tehty nenärengas, Hän edustaa katoavaa kulttuuria, Lapsenlapset pukeutuvat jo länsimaissei t-paitoihin ja puhuvat englantia, eikä heitä enää tatuoida.

Vielä 50-70 vuotta sitten nämä vuoristoheimot olivat pääkallonmetsästäjiä.

Istumme keittopaikalle tulen ääreen, Meille tarjotaan hirssiolutta. Se on vahvaa ja humahtaa päähän. Lasit täytetään heti uudelleen. Meille valmistetaan myös ruokaa. Riisiä kypsennetään bambun sisällä. Lisäksi saamme lihaa ja vihanneksia.

Ote Seppo Lampilan Intia-jutusta Matkaopas 1/2014 -lehdestä.