Possulla ei ole helppoa Koillis-Intian pikkukylissä.

Koillis-intialaisen apatani-heimon tärkein juhla on myoko-festivaali. Se järjestetään kerran kolmessa vuodessa. Festivaalin tärkein rituaali on sikojen uhraus.

Juhlan ensimmäisenä päivänä uhrattavaksi valitut kiljuvat siat kannetaan korennoilla uhripaikalle.

Aikaisin aamulla vastanaineet kylän naiset perinnepukuihin pukeutuneena sirottelevat riisijauhoa ja olutta vapisevien sikojen päälle. Pappi uhraa kanan pyhällä kentällä.

Myöhemmin siat teurastetaan rituaalisesti avaamalla vatsa ja kiskomalla sydän ulos, kun siat vielä elävät.

- Vuosisatoja vanha rituaali, selittää opas. Emme jää sitä kuitenkaan katsomaan.

Sikojen tappamisen jälkeen taloissa syödään lihaa, juodaan, lauletaan ja tanssitaan. Usein myös tapellaan.

Yhtenäisyyttä symboloi kolmen kylän yhteinen kevätjuhla. Miehet marssivat palmunlehvät käsissään kolme kertaa kylän ympäri, ja sitten pystytetään seremoniapylväs. Siitä ei tosin tahdo tulla mitään, kun kaikki miehet ovat niin humalassa. Kaikkein humalaisin jää lopulta yksin pitämään kovaäänistä ja sekavaa puhetta. Muut ovat häipyneet vähin äänin.

Ote Seppo Lampilan jutusta "Olusilla pääkallonmetsästäjien kylässä", Matkaopas 1/2014.

Lisätietoa Intiasta