MATKATARINA, OSA 3
Ajaccio    Kuva Matti Niskanen
Ajaccio Kuva Matti Niskanen

Manner-Ranskan tapaan Ajaccion kaduilla kuljetaan patongit paljaana kädessä, ja myymälöiden juustotiskit koettelevat itsehillintää.

Ajaccio saaren länsirannikon keskivaiheilla on Korsikan hallinnollinen pääkaupunki. Asukkaita on vajaa 60 000, ja kuten eräs paikallinen kärjekkäästi totesi; ajoneuvoja on lähes saman verran.

Kaupungissa on paljon samoja piirteitä kuin Nizzassa: Välimeren kirkas turkoosinvärinen vesi ja leuto ilmasto, talot saman tyylisiä joskaan ei yhtä näyttäviä sekä palmujen reunustama kaunis rantabulevardi, joka kaupungin laidalla jatkuu muutaman kilometrin päähän niemenkärjen näköalapaikoille, lähelle Iles Sanguinairesin saaria.

Vaikkei Ajaccio ehkä kilpaile aivan samassa sarjassa Nizzan kanssa, se on kaunis ja siellä on vilkas ranta, paljon puistoja ja komeita muistomerkkejä.

Rantaa elävöittävät pienvenesatamat, joihin kalastajat tuovat saaliinsa sekä lauttasatama, jossa isoja risteilyaluksia voi samanaikaisesti olla useita. Rannassa kaupungin keskivaiheilla oleva vanhojen muurien ja vallihaudan eristämä linnoitus (Citadelle) on sotilasaluetta, eikä sinne ole pääsyä.

Kymmeniä luomutiloja
Napoleonin syntymäkaupungissa on tietysti Ajaccion oman suurmiehen kotimuseo La maison Bonaparte ja useitakin muistomerkkejä.

Torilta lähellä rannan turisti-infoa saa paikallisia tuotteita ja ruokaerikoisuuksia kuten lihajalosteita, eri alueiden hunajaa ja heratuorejuustoa, brocciuta.

Saarella on kymmenittäin luomutiloja. Savustettu, ohut maksamakkara, figatelli ja kuivattua kinkkua muistuttava coppa ovat maistamisen arvoisia. Coppaa kuivataan puolisen vuotta, mutta joidenkin ilmakuivattujen kinkkujen valmistuminen kestää neljäkin vuotta.

Manner-Ranskan tapaan kaduilla kuljetaan patongit paljaana kädessä, ja myymälöiden juustotiskit koettelevat itsehillintää. Korsikalla tuotetaan viiniä yli sadalla AOC-luokitellulla tilalla. Pääosin se kulutetaan paikan päällä, mutta osa menee myös vientiin.

Ajaccion pääkadun, Cours Napoleonin ja rannan välissä kulkee kävely- ja ostoskatu Rue Cardinal Fesch, jolta löytyy monenlaista liikettä ja ruokapaikkaa. Hintataso vaikutti hiukan meikäläistä edullisemmalta.

Calvi on menomesta
Junarata Calviin kulkee vaihtelevien maisemien halki. Matkan varrelta löytyy vehmasta tasankoa, vuoristoa ja pitkiä hiekkarantoja, joilla on marraskuussakin uimareita. Tähän aikaan vuodesta oli silmien ilona paikoitellen yllättävän voimakas ruska, vaikka puustosta suuri osa onkin havupuuta.

Lähellä Calvia on aikoinaan sen kilpailijaksi perustettu Ile Roussen kaupunki ja lauttasatama. Ile Rousse on kovasti Calvin kaltainen, joskin pienempi. Kun Korsikalla sanotaan olevan yli 200 kilometriä uimarantaa, näiden kaupunkien välille siitä näyttää mahtuvan iso osa. Kesäisin pai-kallisjuna liikennöi ahkerasti tätä väliä hiekkarantojen vuoksi. Calviin saavuttaessa rata kulkee hiekkarantaa reunustavassa puistossa.

Calvin sanotaan olevan Porto Vecchion ohella varsinkin nuorison suosiossa. Ne molemmat ovat Korsikalla menomestan maineessa. Vilkkain paikka oli pienten liikkeiden ja ravintoloiden hallitsema rantakatu venesataman ja lauttasataman välissä. Illan tullen painopiste siirtyi keskemmälle kaupunkia.

Lauttasataman yläpuolella kohoavat vanhan linnoituksen massiiviset muurit, jotka ympäröivät niemen kärkeen kukkulalle rakennettua sokkeloista vanhaakaupunkia. Saaren ja kaupunkien herruudesta ovat aikoinaan sotineet monet sotapäälliköt amiraali Nelsonia myöten.

Rannoille on myös pystytetty kymmenittäin lähestyvän vihollisen havaitsemiseen tarvittuja kivisiä vartiotorneja. Osa niistä on jo raunioina.

Meidän mielestämme siistin ja kauniin Calvin parasta antia olivat upeat näkymät korkeiden vuorien reunustamalle satamalahdelle. Varsinkin illalla, kun sinisen hetken tullen valot rinteiden asumuksissa syttyivät tuikkimaan.

Lue Matti Niskasen matkatarinan edelliset osat:

Osa 1

Osa 2