Skotlannin uloimmaiset saaret eivät tutise Atlantin tuulissa ja tyrskyissä.

Shetlannissa on "helle". Mittari näyttää 20 astetta, ja elokuinen tuuli leyhyttelee lampaiden parturoimaa nurmennukkaa. Olemme taittaneet merimatkaa Skotlantiin suomalaisella m/s Kristina Reginalla jo neljä päivää. Oslossa näimme viikinkien puulaivoja, joilla Pohjolan urhot valloittivat maailmaa. Myös Shetlantiin viikingit jättivät jälkensä. Jarlshofin arkeologinen alue pääsaaren eteläkärjessä, Sumburgh Headissa, on seudun parhaita viikinkikohteita.

Syrjäisillä saarilla

Radion Knalli ja sateenvarjo -kuunnelmissa Ministeriön Erikoisosaston pomo Sir Henry uhkaa aina lähettää töppäilevät alaisensa arkistotehtäviin Ulko-Hebrideille. Syrjäisempää ja karumpaa kolkkaa ei Iso-Britanniassa ole kuin tämä Skotlannin länsirannikolla kaareutuva kaunis saariketju. Lewisin saarella ajamme Stornowaysta saaren halki Callanishiin. Siniset järvet, avarat maisemat ja horisontissa siintelevät loivat vuoret tuovat mieleen Lapin selkoset. Callanishin1500-luvulla ennen ajanlaskumme alkua pystytetyt viisimetriset kivipaadet keksittiin paksun turvekerroksen alta vasta 1800-luvulla. Muodostivatko kivikehät eräänlaisen kalenterin vai oliko tämä pyhäkkö tai uhripaikka? Siitä kiistellään yhä.

Linnanherran vieraana

Yön aikana seilaamme Sisä-Hebrideihin kuuluvalle Mullin saarelle. Vehreällä saarella elettiin ennen maanviljelyksestä, kalastuksesta ja viskin tislauksesta. Tislaamoja on jäljellä yksi, Tobermory. Simpukka- ja osterifarmit ovat korvanneet perunapellot. Myös turismi on nousussa. Ajamme MacLeanin suvun omistamaan Duartin linnaan. Se on yhä asuinkäytössä, mutta matkailijat pääsevät kiipeilemään kivitorneihin ja tutkimaan salien antiikkihuonekaluja, miekkakokoelmia ja säkkipillejä. Nuori isäntä poseeraa kokenein ottein kiltissään ja polvisukissaan.

Teksti: Pirkko Puoskari Kuva: Matti Saira

Lue koko juttu Matkaopas-lehdestä 3/2008