Matka lentokentältä Shanghain keskustaan taittuu hetkessä maailman nopeimmalla junalla.

Shanghai on Kiinan kansainvälisin ja kehittynein kaupunki, joka alkoi paisua 1990-luvulla kuin pullataikina. Shanghain ostospaikat eroavat toisistaan. On uusia ostoskeskuksia ja pieniä putiikkeja. On ostoskatuja ja isoja markkinoita, joissa voi tinkiä niin paljon kuin sielu sietää.

Fangbang Lu

Täältä löytyy kaarevia kattoja, kiinalaisia pukuja ja paperirullia kiinalaisilla kirjasinmerkeillä. Kaupan on paljon Mao-pinssejä ja -julisteita. Julisteista kannattaa maksaa enintään pari euroa. Kadulta löytyy posliinia, maalauksia, puuesineitä ja vihreää teetä.

Dongjiadu Lu

Jos matka kestää viikon, Donjiadu-kadun kangasmarkkinoilla ehtii teettää vaatteita. Hyvälaatuinen puku maksaa noin 50 euroa. Perinteiset kiinalaiset leningit ovat suosittuja tuliaisia. Vaatteen teettäminen räätälillä vaatii vähintään kolme käyntikertaa.

Nanjing Lu

Kadulla sijaitsevat kaupat ovat suurimmaksi osaksi länsimaalaisia, joten hintataso on melko korkea. Läntiseltä puolelta löytyy isoja merkkiliikkeitä ja kauppakeskuksia. Itäisen puolen rakennukset ovat vanhaa tyyliä. Itäpuoli on kävelykatu, joten shoppaajan ei tarvitse pelätä autoja, kuten muualla kaupungissa.

Huaihai Lu

Huaihai Lu on samantyylinen kuin Nanjing: länsimaalaisia kauppoja, pieniä putiikkeja, kahviloita ja puilla reunustetut kadut. Täältä pääsee helposti French Concessioniin, ranskalaisille aikoinaan myönnetylle toimilupa-alueelle, jossa on paljon yksityisiä pieniä kauppoja yksilöllisine tuotteineen.

Qipu Lu

Kiinalainen kortteli, josta löytää mitä tahansa vaatteita. Hinta on suomalaisittain edullinen, kunhan jaksaa tinkiä löysät pois. Suomalainen saattaa kokea Qipu Lun ahdistavana. Kokemuksen arvoinen se kuitenkin on ja tarjoaa tiukkana pysyvälle edullisia löytöjä.

Shanghain shoppailun plussat ja miinukset:

+ Uniikkeja vaatekappaleita ja asusteita.

+ Ohuellakin lompakolla pärjää.

- Aina ei voi tietää, onko tuote aito vai kopio.

- Loputon tinkiminen.

Teksti: Maria Tähtinen Kuva: Jarmo Österman

Lue koko juttu Matkaopas-lehdestä 5/2009