Seppo säikähtää sarvikuonoa ja kaveeraa samburusoturin kanssa. Leijonan karjaisu tunkee yöllä tajuntaan telttakankaan läpi. Krokotiilin hymy hyytää selkäpiitä. Safarin kruunaa kikuiju-mummun halaus.

Nairobissa meitä odottaa Abdul, ugandalainen härän kokoinen mies, jolla on hymy herkässä. Hänen kämmenensä on niin suuri, että omani näyttää kissan tassulta sen rinnalla. Abdul ajaa huoltoautoa, erämaasafarillemme lähtee yhteensä kolme autoa. Abdul kertoo ajaneensa rekkaa Mombasasta Zaireen jo Idi Aminin aikana. Sitten tuli hutujen ja tutsien välinen sota. Kerran hän vietti kolme kuukautta autossaan nukkuen, kun se oli uponnut liejuun. Saadakseen ruokaa hän myi polttoainetta suoraan auton tankista.

Helvetti onkin taivas

Seurailemme ensin Rift-laaksoa, valtavaa hautavajoamaa, joka on muodostunut Afrikan itäisen osan erotessa muusta mantereesta. Maasto muuttuu jylhiksi kalliomuodostelmiksi Hell's Gaten, 'helvetin portti', kansallispuistossa. Masaiden karja elää täällä sovussa seeprojen, antilooppien ja puhveleiden kanssa. Pystytetään teltat. Heti ilmestyy lauma paviaaneja, joita Bonny-kokki hätistelee lapiolla.

Laskeudumme kanjoniin: jalansijat ovat iljanteiset ja liukkaat, ja seinämiltä virtaa putouksina vettä Naivashajärven muinaisesta laskujoesta. Kalliotamaaneja kiipeää rinteillä, ylhäällä pesii kotka. Ajelemme veneellä papyruskaislaa kasvavaa rantaa pitkin. Lintuharrastajat hurmioituvat nähdessään kruunukurjet, goljathaikarat, merimetsot ja pelikaanit. Virtahepokin näkyy viihtyvän maisemissa. Kalaa on rutkasti, sen huomaa paikallisten kalastajien saaliista.

Teksti ja kuvat Seppo Lampila

Lue lisää Matkaopas-lehdestä 4/2000