Mallorcan pikkusisko yllättää charmillaan ja salaisilla poukamillaan.

Saavuimme Menorcan entiseen pääkaupunkiin Ciutadellaan laivalla myöhään illalla. Satama oli valaistu kirkkaasti, rantakadun ravintoloissa illastettiin ja purjehduskerholla tanssittiin. Keskustan kapeilla kaduilla okranväriset rakennukset säteilivät menneen ajan charmia.

Ginin makua Maóssa

Vuosisadan kestäneen brittimiehityksen vaikutus näkyy erityisesti saaren itäosassa. Tuskin missään muualla Espanjassa gini on yhtä suosittua ja talot yhtä brittiläistyylisiä kuin täällä. Uusi pääkaupunki Maó sijaitsee kuusi kilometriä pitkän lahden pohjukassa. Sen luonnonsatama on maailman toiseksi suurin.

Kurkistus hautakammioon

Suosittelen käyntiä Naveta des Tudonsilla. Se sijaitsee päätien varrella lähellä Ciutadellaa. Vaikka paikalla varoitetaan häiritsemästä hautarauhaa, sisälle voi kontata matalasta aukosta katsomaan pääkammiota. Kun paikka kunnostettiin 1960, sieltä löydettiin noin sata ruumista pronssikoruineen.

Rotkossa keijun jäljillä

Cala Galdanan poukama saaren etelärannalla oli aikoinaan Menorcan kauneimpia paikkoja. Nykyisin poukamassa on kolme suurta hotellia ja tusinan verran ravintoloita ja baareja. Valkoinen hiekka ja tummansininen vesi ovat jäljellä, samoin vaikeakulkuinen, kahdeksan kilometriä pitkä rotko Barranc d'Algendar, jonka läpi virtaa puro. Kaikkialla on luolia. Suurimmassa niistä, Cova Muradassa, kerrotaan valkean keijun näyttäytyneen vuohipaimenille. Tavallisten kuolevaisten on tyytyminen lepakoihin ja tippukiviin.

Parkkipaikoista parhain

Monte Toro on Menorcan ylin kohde sekä maantieteellisesti että hengellisesti. Vuorella kohoaa valtava Kristus-patsas ja valitettavasti myös harvinaisen ruma televisiomasto. Kirkon pysäköintipaikalta ja terassilta näkyy koko saari.

Ruuhkaa vai rauhaa

Menorcalla käy yli miljoona matkailijaa vuodessa, rikkana rokassa myös Kristina Reginalla tulleet suomalaiset. Muutoin saari on jäänyt suomalaisille tuntemattomaksi. Matkailijat tulevat Menorcalle kesällä. Marraskuusta maaliskuuhun siellä voi todella nauttia rauhasta. Saareen tutustuessa auto, moottoripyörä tai mopo on tarpeen. Tiet ovat yleensä hyviä, ja liikennettä on ainakin talvikaudella vähän.

Teksti: Kari Ruutu Kuva: Peppe Mancuso

Lue koko juttu Matkaopas-lehdestä 2/2008