Elämyksiä löytää niemimaalla joka suunnalta.

Ennen Korintin kanavan valmistumista vuonna 1893 Peloponnesoksen yhdisti Manner-Kreikkaan kapea kannas. Nykyään mennään siltaa pitkin. Kanava on maineensa veroinen nähtävyys. Noin kuusi kilometriä pitkän ja 21 metriä leveän kanavan lännen puoleisessa päässä siintää Korintinlahti, idässä Saroninlahti.

Korintin kahdet kasvot

Uusi Korintti on tyypillinen kreikkalaiskaupunki: ei kaunis muttei rumakaan, ja taustalla komeilee vuori. Rakennukset ja kadut ovat viimeistelemättömiä. Luonnon ympäröimä antiikin Korintti on tyylikkäämpi.Tarinoita laajalla arkeologisella alueella on kerrottavanaan seitsemäntuhannen vuoden ajalta.

Astu maalaukseen

Nafplio, joka oli 1829 itsenäistyneen nykyisen Kreikan ensimmäinen pääkaupunki, on kuin palanen Italiaa - hienostunut ja värikäs. Kaupungin vanhimmat osat ajan patinoimine kivitaloineen ja kapeine kujineen houkuttelevat kävelylle; kurkistelemaan pihoihin ja ihmettelemään elämänmenoa. Kauppoja, ravintoloita ja palmuja on paljon. Noin 14 000 asukkaan kaupunki on riittävän suuri säilyttääkseen omaleimaisuutensa matkailun sesonkiaikanakin, mutta samalla tarpeeksi pieni avautuakseen lyhyellä vierailulla.

Maisemat salpaavat hengen

Serpentiiniteistä ja vuoristomaisemista nauttiville tie Argosista Tripoliin on täysosuma. Jylhien vuorten lisäksi saa ihailla viljelysalueiden tilkkutäkkejä ja säntillisiä oliivipuurivejä. Jykevässä karuudessaan seutu on kuin askeettinen versio Toscanasta. Peloponnesoksella kelpaa autoilla. Huoltoasemia on tarpeeksi ja hyväkuntoiset tiet ovat suhteellisen hyvin opastettuja. Ajaa saa kuitenkin kieli keskellä suuta, sillä liikenne on huoletonta. Kreikkalainen suurpiirteisyys näkyy onneksi joustavuutena ja armollisuutena muiden tiellä liikkuvien virheitä kohtaan.

Matkatietoa Peloponnesoksesta:

- Balkanin niemimaan eteläisin osa.

- Paras aika matkustaa: Huhtikuusta kesäkuun alkuun, jolloin luonto on hehkeimmillään.

- Aikaero Suomeen: Sama aika.

- Lisätietoa Kreikan valtion matkailutoimisto, puh. 09-607 113.

Teksti ja kuva: Terhi Kivikoski-Hannula

Lue koko juttu Matkaopas-lehdestä 4/2009