Matkaopas-lehden toimittaja kävi juttumatkalla Intiassa. Lue kanavaristeilyn kauheimmasta hetkestä.

Alleppeyssä odottaa retki Keralan vesilabyrinttiin, joka koostuu 38 joesta, kanaaleista ja viidestä järvestä. Arabianmereen yhteydessä olevasta Backwaters-alueesta muodostuu noin 1 200 kilometrin pituinen verkosto. Rannassa kelluu rivistö taloveneitä. Ja millaisia veneitä.

Parikymmentä metriä pitkät alukset on tehty luonnonmateriaaleista ilman nauloja. Runko on paikallista puuta, lankut on solmittu yhteen kookoskuituköysillä, seinät ja veneen katto on verhottu bambulla. Kaikki materiaalit ovat auringon harmaaksi paahtamia. Aikoinaan veneitä käytettiin riisin ja muiden tuotteiden rahtaamisessa. Nykyään veneet ovat pääosin matkailijoiden käytössä. Veneiden paikallinen, malayalamin kielinen nimi on kettuvallam, joka tarkoittaa solmuilla tehtyä venettä.

Seurueemme jakautuu kahteen paattiin. Nousen Solitair-nimiseen veneeseen ja kuulen, että se on rakennettu 150 vuotta sitten. Kannella odottavat kokki, apumies, venekuski ja tervetuliaisdrinkit. Siemaisen virkistävää mehua käteeni annetusta kookospähkinästä. Samalla tutkin venettä, joka on kotinamme seuraavat kaksikymmentä­neljä tuntia. Aurinkokannella on viehättävästi vanhahtavia korituoleja ja iso ruoka­pöytä. Makuuhuoneita on kolme, niissä kussakin on leveä parisänky ja peilipiironki sekä peseytymistila vessoineen. Hanasta tulee vain kylmää vettä, mutta lämmintä vettä tuodaan ämpärillä, jos on tarve. Hyttirivistön viimeisimpänä on keittiö, ja sieltä leviää jo herkullinen paistuvan kalan tuoksu.

Herkkuja ja hyönteisiä

Istumme aurinkokannella nauttien hiljaisuudesta ja ohi lipuvasta kauniista järvimaisemasta. Näen enimmillään yli 30 talovenettä. Pöytä on jo katettu paikallisin herkuin. Noukin valikoimasta ison annoksen karimeen-kalaa, riisiä ja vihanneksia. Jälkiruokakahvit friteerattujen banaanikakkusten kera nautimme aurinkokannen korituoleissa.

Tuskin olen kahvini puolivälissä, kun tapahtuu jotain yllättävää. Ilma on yhtäkkiä sakeana pienistä hyönteisistä. Niitä työntyy pilvenä kaikkialle: nenään, silmiin, vaatteisiin ja kahvikuppiinkin. Kohta paikalle pölähtää vähän isompien ötököiden armeija, joka alkaa viettää syöminkejä pöydillä ja penkeillä. Tuuli nousee apuun. Vartin kuluttua pöydän pinnalla näkyy äskettäisestä hyökkäyksestä enää vain muutama yksinäisensä harhaileva pieni öttiäinen.

Eija Aatela, kuva Nina Kaverinen

Matkaopas 6/2012 -lehdessä on kuuden sivun juttu Keralasta.