Kahvipavun värinen pieni mies istuu Es Pujolsin rantakadulla. Hänen myyntikojunsa on värikäs.

Miehellä on kullanväriset uimahousut, ja kaulaa kiertää muutama itse tehty koru. Harmaa tukka on nostettu poninhäntäsykerölle.

– Olen Formenteran kuvatuin ihminen, väittää Juaniksi esittäytyvä mies.

Juan on myynyt pikkuruisista helmistä pujottelemiaan koruja saarella jo yli 40 vuotta. Hän on nähnyt Formenteran muuttumisen sähköttömästä ja lähes asumattomasta saaresta etenkin saksalaisten ja italialaisten suosimaksi lomakohteeksi.

– Ennen Es Pujolsissa oli korkeita dyynejä ja mäntymetsiä. Kilpikonnat tulivat munimaan hietikolle.

Nyt ranta on kutistunut. Keskikesällä se on täynnä lekottelijoita. Mäntyjen tilalle nousivat hotellit ja ruokapaikat. Kaikki on silti matalaa ja pienimuotoista, vaikka kyseessä on saaren tärkein, oikeastaan ainoa varsinainen lomakylä.

Formentera on säilynyt suurelta osin luonnonmukaisena, paljolti eristyneisyytensä vuoksi. Ilman omaa venettä Baleaarien pienimmälle saarelle pääsee vain lautalla Ibizan pääkaupungista.

Näin laajoja, koskemattomia ja kirkasvetisiä rantoja ei ole Ibizalla eikä kovin monella muullakaan Välimeren saarella. Suosituimmat rannat levittyvät luonnonpuistoksi julistetun, pitkänhuiskean Trucadorin niemen molemmin puolin.

Eteläpuolella venyy puolestaan kuusi kilometriä pitkä, suurelta osin täysin koskematon Platja de Migjorn. Skootterilla pääsee saarella kätevästi joka paikkaan.

Saaresta on kehkeytynyt pakopaikka kiireettömyyttä halajaville entisille hipeille, 30–40-vuotiaille pariskunnille sekä lapsiperheille, joihin Ibizan vilkkaus ei ehkä pure.

Muutaman tuhannen asukkaan pääkaupunki Sant Francesc toimii aamupäivien kohtauspaikkana kahviloineen, katukojuineen ja pikkuliikkeineen. Illalla keräännytään Sant Ferranin artesaanimarkkinoille ja muutamaan baariin.

Suositumpia hengailupaikkoja ovat kuitenkin sinne tänne rannoille nousseet ulkoilmabaarit, chiringuitot, joissa syödään, juodaan ja seurustellaan aamusta yöhön.

Iltaisin dj:t soittelevat ambient- ja chill out-musiikkia. Volyymi ei peittoa keskusteluja eikä aaltojen kohinaa.

Mira Jalomies Kuva Peppe Mancuso

Lue lisää Matkaoppaan numerosta 4/2012.