Matkaopaslehden 3/2012 pääkirjoituksessa päätoimittaja Pirkko Puoskari puntaroi, mikä ryydittäisi parhaiten riemua reissussa -- omaa tai toisten.

Mikä on nolointa, mitä matkalla voi sattua? ”Jos olisi menossa vaikka Kuubaan ja jäisi kyydistä, koska passi unohtui kotiin”, ehdotti matkakumppanini. Punastuin, sillä muisti miten minulle ja kahdelle kaverilleni kävi kerran italialaisella vaihtokentällä matkalla Sardiniaan (s. 10). Istuimme meluisassa baarissa lähtöportin vieressä ja luulimme, että aikaa oli reilusti. Jäimme kuin nallit kalliolle Algheron koneesta. Meitä jopa kuulutettiin lähtöportille, mutta emme huomanneet sitä.  

Laukkumme menivät koneen mukana. Sääntöjen mukaan laukut olisi kuitenkin pitänyt poistaa koneesta, kun niiden omistajat eivät tulleet kyytiin. Se vasta olisikin ollut noloa (ja kallista) – myöhästyttää koko kone oman lorvimisen takia. Lentokenttävirkailijat eivät silmäänsä räpäyttäneet, kun hiippailimme noloina lähtöportille. Saimme uudet liput tunnin kuluttua lähtevään koneeseen, ja sillä siisti. Edelliseen koneeseen ehtineet kaverimme poimivat meidänkin laukkumme hihnalta ja veivät ne hotelliin. Sardinia oli niin upea, että he muistivat kuittailla meille tapauksesta vain pari päivää.

”Vielä nolompaa olisi, jos matkalaukku aukeaisi hihnalla ja levittäisi koko sisältönsä siihen – kaikki likapyykit tietysti päällimmäiseksi”, maalailin minä. Nyt punastui matkakumppani, sillä hän muisti, mitä meille sattui kerran Malesian Georgetownissa. Veimme pyykit kadunvarren kiinalaiseen pesulaan. Työntekijä lajitteli vaatteemme siihen kadun laitaan kaikkien ohikulkijoiden töllisteltäväksi. Kuudet likaiset kalsarit, yhdeksät hikiset sukat ja niin edelleen, kaikki omiin kasoihin.

Olin autuaasti unohtanut koko jutun. Sen sijaan muistin varsin hyvin, mitä tapahtui samalla reissulla eräässä pikku kaupassa. Myyjää ei näkynyt missään, mutta hyllyn takaa syöksyi kimppuuni iso kukko rähisten ja räpättäen. Pakenin paniikin vallassa ja hyvä etten hajottanut paria hyllyllistä savipyttyjä mennessäni. Matka-kumppani nauroi kippurassa. Onneksi kukaan muu ei nähnyt.

Hauskaa matkaa teille kaikille niin maailmalla kuin nojatuolissa! Muistakaa passi. Ja matkalaukkuvyö. Älkääkä ikinä menkö kauppaan, jos siellä on kukko vartiossa.

Pirkko Puoskari

Muita aiheita Matkaoppaan numerossa 3/2012.