Luksuslomalla sielua ja kehoa hemmotellaan niin, että kiirettä pitää.

Merimatkamme Silver Cloud -risteilijällä alkoi Madeiran Funchalista. Laivan pienen sviitin ylellisyyksiin kuuluvat parveke ja valtava vaatehuone. Sieltä löytyvät sateenvarjo, kylpytakki, pehmeät tossut sekä kassakaappi jalokiviä varten. Tällä laivalla kukkaroa ei tarvitsisi avata. Naapurihytin tanskalaisesta Knudista sain liittolaisen, jonka kanssa päätimme vaihtaa kokemisia ja tekemisiä. Yksin ei viidessä päivässä ehtisi kaikkea kokea!

Pukeudu oikein

Tilasimme espressot karhunvatukkaleivosten ja marsipaanimakeisten kera. Tähyilimme maisemia laatukiikareilla ja siemailimme vuosikertamadeiraa, jonka hinta arkielämässä olisi tiennyt vararikkoa. Seurustelu-upseeri Rayn vetämien pelastusharjoitusten jälkeen kiiruhdimme iltapäiväteelle ja samppanjalle, jota oli hillitysti tarjolla aina ja kaikkialla. Liikaa aikaa nautiskelevaan unelmointiin ei jäänyt, sillä pukeutumissäännöissä sanottiin, milloin oli aika vaihtaa ylle iltavaatteet. Pukeutumissäännöt eivät tuota päänvaivaa, vaikka termit olisivatkin outoja. Aluksen päivittäisissä tiedotteissa selvitetään huomaavaisesti, mitä pitää laittaa ylleen, kun kortissa lukee casual, casually elegant, formal tai black tie.

Hienoksi oppii

Kolmen lounas- ja kolmen illallisravintolan lisäksi Silver Cloudin kunnianhimoinen keittiö järjesti Terasse Café -ravintolaan ja altaalle milloin italialaisia, milloin meksikolaisia ja karibialaisia teema-atrioita, joilla soi myös tunnelmaan virittävä elävä musiikki. Ensimmäisellä buffet-lounaalla opin tavoille kantapään kautta. Kerättyäni pöydästä lautasellisen herkkuja tarjoilija yritti ottaa lautasten ja viedä sen pöytään. Pidin kiinni, kunnes tajusin: hieno ihminen ei kanna lautastaan. Hän ei myöskään tilaa täydennystä lasiinsa, vaan odottaa, että se täyttyy muutenkin.

Luksusristeilyn plussat ja miinukset

+ Henkilökohtainen huolenpito.

+ Laatukeittiö ja huippuviinit.

- Kauneussalonki, lääkäri ja retket kalliita

- Englannin tai ranskan taito välttämätön

Teksti ja kuva: Anna Roschier

Lue koko juttu Matkaopas-lehdestä 1/2007