Mieheni Marko ja minä päätimme toteuttaa pitkäaikaisen haaveemme ja lähdimme Ecuadoriin ja Galápagokselle, jossa olimme viisi päivää. Lue juttu.

Päätimme mieheni Markon kanssa toteuttaa pitkäaikaisen haaveemme ja lähdimme Ecuadoriin ja Galápagokselle, jossa olimme viisi päivää. Ensimmäiseksi vierailimme Santa Cruzin saarella. Iso taskurapuyhdyskunta kelli auringossa rannan laavakivillä, ja flamingo etsi iltapalaa laguunin pohjasta. Merileguaanit paistattelivat päivää hiekalla turistien seassa. Seuraavana päivänä vierailimme pienellä South Plazan saarella, joka on merileijonien ja maaiguaanien valtakunta. Merileijonat näyttivät kovin inhimillisiltä murahdellessaan, haukotellessaan ja aivastellessaan. Poikasten ääni oli kuin nuhaisella lampaalla, ja isot urokset päästivät voimakasta mörinää.

Española on saariryhmän eteläisin ja ehkä kiehtovin saari. Sen länsiosassa sijaitsevalla Punta Suárezin rannalla oli laumoittain merileguaaneja päivää paistattelemassa. Näimme myös naamiosuulia ja hassuja Españolan matkijalintuja, jotka jahtasivat merileijonia ja päinvastoin. Españolan saari on ainoa paikka, missä pesii galápagoksenalbatrossi. Erityisen hienoa oli katsella lintujen keinuvaa kävelyä ja pitkää kosiotanssia.

Seuraava saarikohteemme oli Floreana eli Santa María. Floreanan pohjoisosassa on Galápagossaarten virallinen "postitoimisto", jonka valaanpyytäjät perustivat 1793. Se on tynnyri, johon merimiehet jättivät kirjeensä. Ohikulkevat laivat pysähtyivät tarkistamaan, oliko tynnyrissä postia heidän määränpäähänsä. Perinteen vuoksi lähdimme katsomaan postiasemaa. Laitoimme kokeeksi tynnyriin omalla kotiosoitteellamme varustetun kortin. Ihmeeksemme se tuli perille kolme kuukautta matkamme jälkeen.

Viimeisenä matkapäivänä kävimme vielä Santa Cruzin saarella sijaitsevassa Charles Darwinin tutkimuslaitoksessa. Aseman tärkein tehtävä on yrittää kitkeä vieraat lajit ja estää niiden tulo. Asutuksen myötä saarille on ilmaantunut esimerkiksi vuohia, jotka tuhoavat kasvillisuutta ja kilpailevat ravinnosta iguaanien ja kilpikonnien kanssa. Toinen tutkimuslaitoksen tehtävistä on hoitaa jättiläiskilpikonnien poikasia, jotka palautetaan kotisaarille, kun ne ovat noin nelivuotiaita.

Teksti ja kuva: Leena Sarin

Evoluutioteorian alkulähteillä

Galápagossaarten eläimistö on kehittynyt eristyksissä muusta maailmasta. Ennen ihmistä siellä ei ollut muita nisäkkäitä kuin riisirotta, merileijona ja lepakko, mutta matelijoita ja lintuja sitäkin enemmän. Saarten kotoperäisiä lajeja ovat muun muassa jättiläiskilpikonna, merileguaani, lentokyvytön merimetso ja maailman pohjoisin pingviini. Englantilainen luonnontieteilijä Charles Darwin (1809-1882) sai idean kuuluisaan evoluutioteoriaansa käydessään Galápagossaarilla 1835. Teorian hän esitti kirjassaan Lajien synty 1859. Sata vuotta myöhemmin Galápagos julistettiin kansallispuistoksi. Unescon suojelukseen se otettiin 1978.

Hannu Nieminen

Lue lisää Matkaopas-lehdestä 1/2006