Seppo Lampila lensi Grönlantiin ja maistoi 2 500 vuotta vanhaa jäätä. Mutta miltä maailman suurin saari kuulostaa?

Kone laskeutuu Kangerlussuaqin kentälle, joka on maan ainoa kansainvälisen liikenteen kenttä. Nousemme autoon ja ajamme entisen amerikkalaisen lentotukikohdan läpi Fergusonjärven ympäristöön ja Pecanvuoren alueelle. Maassa puskee parisenttisiä vaivaiskoivuja, kivet ovat jäkälän kirjomia. Täällä laiduntavat villit myskihärät, joita metsästetään riistaeläiminä. Risteilylaivamme on ankkurissa hieman ulompana ja siirrymme sinne veneellä. Kapteenin tervetuliaismalja, pelastusharjoitukset ja illallinen – olen valmis unten maille.

Sisimiut, Grönlannin toiseksi suurin

Kuudentuhannen asukkaan Sisimiut on Grönlannin toiseksi suurin kaupunki. Värikkäät talot on kuin heitetty jyrkän vuoren rinteille. Kalasatama ja -tehdas toimivat vilkkaasti. Kymmenet jäähdytyskontit odottavat lastausta: katkarapuja Suomeenkin. Laiturilla istuskelee vanhoja kalastajia ja merimiehiä. Kaunis museoalue turverakennuksineen, kirkkoineen ja valaanluuportteineen jätetään matkailijoille.

Ilulissat ja tuottelias jäätikkö

Ilulissatin taajama sijaitsee pohjoisen pallonpuoliskon tuotteliaimman jäätikön vieressä. Menen minne tahansa, valtavat jäävuoret hallitsevat näkymiä. Myös vetokoirien määrä pistää silmään. Koirat makailevat toimettomina, pitkästyneen näköisinä paljaalla maalla lojuvien rekien vieressä odotellen talvea. Ilulissat on saaren tunnetuimpia koira­valjakkoretkien lähtöpisteitä. Kävelen vuoristopolkua ohi hautapaikan. Kivien alla näkyy kallo ja luita. Tämä on Sermermiutin inuiittien muinainen asuinpaikka. Sileitä, jäkälän täplittämiä kallioita, pieniä niittykukkia. Vuonoon pakkautuu järkyttävä määrä eri muotoisia jäävuoria 150 kilometrin pituudelle ja viiden kilometrin leveydelle. Yksi jäävuori tyydyttäisi miljoona­kaupungin vedentarpeen vuodeksi. Liikkuessaan jäävirta kuljettaa mukanaan kivi­ainesta ja moreenia – vuonon suu on tukittu lähes 300 metriä korkealla harjulla. Ympärillä on karun luonnon rauhaa ja hiljaisuutta, jota rikkovat vain jäävuorten murtumisesta aiheutuvat kovat pamaukset. Ylhäällä on syvä kanjoni. Kerrotaan, että vanhukset heittäytyivät siihen nälkävuosina, jotta ruoka olisi riittänyt nuorille.

Diskonlahti, portti hiljaisuuteen

Lähdemme troolarilla kohti jäävuonon suuta Diskonlahdella. Suuria, yli satametrisiä jäävuoria on käsittämätön määrä. Vuorien muodot vaihtelevat, samoin värit valkoisesta siniseen ja turkoosiin. Vesi on tyyni, jäähile helisee kuin grogilasissa. Helinää säestää vain troolarin hiljainen sutkutus. Harmaapartainen kapteeni pysäyttää koneen ja tarjoilee teetä. Nautimme hiljaisuudesta ja upeasta luonnosta. Illalla saan drinkkiin 2 500 vuotta vanhaa jäätä. Kuinka­han monta jääpalaa yhdestä jäävuoresta saisi?

http://www.greenland.com/

Teksti ja kuva Seppo Lampila.

Teksti on osa Matkaopas-lehdessä 4/2011 julkaistusta 5 sivun Grönlanti-jutusta.

Kristina Cruisesin Grönlanti ja Islanti -risteily 24.7.