Sami Lamberg
Sami Lamberg

Neljän metrin syvyinen reikä, vettä sisään ja jalat alle.
Älä tee tätä kotona!

Kamerat räpsyvät Timanfayan kansallispuistossa Lanzaroten saarella. Valtaviksi kokkareiksi kivettyneitä laavakenttiä, kaikissa ruskean, violetin, punaisen ja okran sävyissä säihkyviä hiekkakumpareita.

Maisemat muovasi kuusi vuotta kestänyt tulivuorenpurkausten sarja 1700-luvulla. Edelleen maa hohkaa kuumana heti pinnan alla. Neljän metrin syvyydessä lämpötila on jo 800 astetta.

Luonnonpuiston opas työntää puukepin koloon, ja hetkessä kepin pää syttyy tuleen. Toinen opas kaataa vettä neljän metrin syvyyteen porattuun reikään ja perääntyy vikkelästi. Vesi poksahtaa takaisin kiehuvana höyrypatsaana.

El Diablo -ravintolassa kanoja grillataan tulivuoren lämmöllä. Lasista ja laavakivestä rakennetun näköalaravintolan on suunnitellut arkkitehti César Manrique, jonka ansiosta Lanzaroten kylien ja kaupunkien ilme on yhtenäinen: talot ovat matalia ja valkoiseksi kalkittuja, ja ovet ja ikkunaluukut on maalattu vihreiksi.

Yaizassa viiniköynnökset kasvavat paljaassa mustassa laavahiekassa. Sateet ovat harvinaisia, joten viljelijät ovat keksineet kasata jokaisen köynnöksen suojaksi matalan, puoliympyrän muotoisen laavakivivallin.

Kivet suojaavat taimia tuulelta ja varaavat päivisin lämpöä. Kastelu hoituu öisin, sillä rosoiset kivet keräävät kosteutta kuin pesusienet.

Pirkko Puoskari

Lue koko juttu risteilystä Kanariansaarilla Matkaoppaan numerosta 6/2013.