Tapio Rautavaaran tunnettu laulu nousee mieleen, kun avaan kirjan Baarimiehen Tallinna. Siinä tiiraillaan vanhankaupungin kellaribubeja, ratikkareittien varrella sijaitsevia kuppiloita ja lähiöiden kapakoita kaiken nähneen Baarimiehen silmin -- karun miehekkäästi.

Itse asiassa silmäpareja on viisi. Tapio Mäkeläinen on Tuglas-seuran kulttuurisihteeri ja Mikko Savikko The Baltic Guide -lehden päätoimittaja. Yrityskonsultti Pekka Linnainen tuntee Viron liike-elämän ja politiikan jo 30 vuoden ajalta. Toimittaja, tuottaja Heikki Kähkönen on virolaisen oluen tuntija, ja tallinnalainen valokuvaaja Mats Öun on nähnyt Tallinnan kuppilat niin ”lasin kuin linssinkin takaa”. Herrojen esittely on paikallaan, koska jo se saa vakuuttuneeksi kirjan pätevyydestä. Jos sen avulla ei saa janoaan sammutetuksi Tallinnassa, joutuu ryystämään koko Suomenlahden.

Kirjan alussa on aika laaja katsaus virolaisen oluen historiaan. Ikivanhasta juhlajuomasta tuli Neuvosto-Eestissa halveksittu juoppojen krapulajuoma, mutta 20 viime vuoden aikana valikoimissa on otettu jättiharppauksia kansainväliseen suuntaan. Silti markkinoita hallitsevat 80-prosenttisesti Carlsbergin omistama Saku ja Olvin omistama A. Le Coq, eikä pienpanimoja ole kovin runsaasti. Senkin uhalla Baarimies kääntää kirjassa esiin Viron monipuolisen olutkulttuurin ja tekee siinä hienon palveluksen maltaan mausta pitäville Tallinnan-reissaajille.

Sataman juottolat Baarimies ohittaa vauhdikkaasti ja päätyy ensimmäisenä Viru-keskukseen. Kuuluisa hotelli on keskeinen maamerkki jokaiselle Tallinnan-kävijälle, niin myös Baarimiehelle. Siitä käynnistyykin kapakkakierros, joka vie toinen toistaan kiinnostavimpiin paikkoihin perusteellisen johdatuksen myötä. Kieli alkaa napsaa, ja mielessä muhii päätös, että tuonne ainakin menen seuraavalla reissulla -- ja tuonne. Tuonnekin, jos ehdin. Kapakoiden kartoituksena kirja siis ajaa hienosti asiansa. En ollut esimerkiksi koskaan eksynyt Tallinnan pääkirjaston kellarissa sijaitsevaan Hr. Mauruse Pubiin, jonka nimi viittaa kirjailija A. H. Tammsaaren teokseen Totuus ja oikeus. Mauruksessa näkee vain harvoin turisteja. Baarimiestä sinne houkuttelee kiireettömän tunnelman lisäksi kätevä sijainti. Osoite on Estonia pst. 8, siis Viru-hotellin tuntumassa. Entä sitten Peekri Salong-bar, joka on omakotitalo keskellä kaupunkia osoitteessa Tatari 10. Baarimiehen mukaan ”Peekri soveltuu hyvin paikaksi, johon voi laskeutua tultuaan kapakkakierrokselta, ja kun juttua vielä riittää”.

Yksi erikoisimmista on Alfredi Pubi, joka sijaitsee lähijunamatkan päässä Rahumägin kaupunginosassa. Rahumägi tarkoittaa suurten hautausmaiden kaupunginosaa, niinpä Alfredi toimiikin romanttisesti hautausmaan katveessa. Rakennusta ympäröivä muuri kätkee sisäänsä vehreän kesäterassin. Teatri Puhvet, Karu Baar, Kompressor, Hell Hunt, F-hoone, Ufo Pubi...

Kunnioitettavan, melkeinpä terveydelle vaarallisen monessa paikassa Baarimies on käynyt olutta ryystämässä, mutta ehkäpä annosmäärä voidaan loppupeleissä jakaa kaikkien viiden tekijän kesken. Opaskirjaa täydentävät Tallinnan keskustan kartta ja ”Baarimiehen joukkoliikennelinjat” -- ratikka-, bussi- ja johdinautolinjat oluen etäämmille lähteille. Lisäbonuksena listataan Tallinnaan liikennöivät laivat ja olutkaupat, joista Baarimies hankkii tuliaisensa.

Heikki Kähkönen, Pekka Linnainen, Tapio Mäkeläinen, Mikko Savikko, Mats Öun: Baarimiehen Tallinna -- 138 paikkaa tuopille. The Baltic Guide 2011, 20 €.     http://www.balticguide.ee/fi/www/index.php

Lue lisää kirja-arvioita Matkakirjat-blogista.