Tuulessä pölisevä hiekka yrittää piilottaa lautapolun alleen.
Tuulessä pölisevä hiekka yrittää piilottaa lautapolun alleen.

MATKAOPAS-LEHTI
Liettuan Kuurinkynnäs on rauhallinen lomakohde, jossa yhdistyvät kalastajakylien tunnelma ja rantaelämä. Rannalle on naisille, miehille ja perheille merkitty omat ­alueet. Rantaa pitkin voi pyöräillä ­kymmeniä ­kilometrejä.

Nidan satama-altaassa on kirjava kokoelma veneitä. Mastojen takaa silmiin osuu vaalea jyrkkäreunainen hiekkadyyni, kuin veteen valuva jäätikkö.

Tämä kuuluisa vaeltava dyyni aivan kylän eteläpuolella on nimeltään Parnidis- eli Iso dyyni. Hieno hiekka pöllyää tuulella, ja dyyni voi siirtyä jopa kymmenen metriä vuodessa.

Dyynin juurelle voi pyöräillä rantapolkua pitkin ja reippailla sitten portaita ylös. Tietä pitkin saavuttaessa ei ole niin ­jyrkkää nousua. Ylhäältä näköalapaikalta näkee sekä laguunille että merelle, korkeus on 53 metriä meren pinnasta. Dyynit jatkuvat etelässä Kaliningradin puolella.

Muita hiekkadyynejä ei näe tieltä, vaan niitä täytyy mennä erikseen katsomaan. Pervalkan pohjoispuolella on iso dyynialue, jonne johtaa polku päätieltä.

Kynnään kasvillisuus on vaihdellut eri aikoina. Alunperin siellä kasvoi rehevää lehtimetsää. Kun puuta hakattiin 1500-luvulta alkaen polttopuuksi ja laivanrakennuksen tarpeisiin, kynnäs alkoi aavikoitua. Paljas hiekka alkoi liikkua tuulen mukana ja hautasi alleen kokonaisia kyliä. Kyliä myös siirrettiin moneen kertaan turvaan hiekalta.

Jo 1700-luvulla alkaneen metsittämisen tarkoituksena on ­suojella asutusta ja palauttaa luontoa alkuperäiseen tilaan.

Mänty on ollut istutusten valtalaji. Lehtometsiäkin kasvaa ­paikoitellen, päätie kulkee välillä kuin vihreässä tunnelissa. Metsissä elää ­hirviä, peuroja ja villisikoja.

Kuurinkynnäs hyväksyttiin Unescon maailmanperintö­kohteeksi vuonna 2000.

Teksti ja kuva Eeva Kollanus

Lue koko juttu Matkaoppaan numerosta 5/2014.