Karibian aurinko ja hienoimmat hiekat, uudet all inclusive -lomakeskukset, vallankumousromantiikka, nostalgia. Kiinnostaako Kuuba? Si!

Trinidadin verkkaiset kadut ovat paahteisia. Tyyli on siirtomaahenkinen. Keskusaukion lähellä Museo Romantico ja Palacio Cantero ovat upeita -- hikinen turisti mukulakivikadut kestävine kenkineen tuntee olevansa virhe kuvassa. Valle de los Ingenioksen laaksoon pääsee satavuotiaalla hyöryjunalla. Laakso on Unescon suojelema. Parhaina aikoina pelloilla ja 50 sokeritehtaassa työskenteli jopa 30 000 orjaa.

Eurooppalaisen on vaikea ymmärtää santeriaa, orjien Afrikasta tuomaa, katolisuuteen sekoittunutta uskontoa. Antiqua Villa de la Santisimassa voi yhä seurata santeriasessioita. Valkopukuisen papittaren taloon voi piipahtaa suoraan kadulta. Santeria etsii luonnon avulla apua tässä hetkessä: tuuli puhaltaa pois pahan, tuli polttaa lian, vesi puhdistaa ja maa ravitsee. Uskossa tiivistyy myös kuubalaisen luonteenlaadun viehätys. Pelataan niillä korteilla, jotka on, mutta iloitaan silti jokaisesta ilonaiheesta.

Vehreällä Pinar de Rion alueella kasvaa Kuuban parhaiden sikareiden tupakka. Saaren alkuperäisintiaanit pössyttivat sitä kaikkiin mahdollisiin vaivohinsa. Fidel Castrolle vuonna 1968 räätälöity Cohiba on maailman väärenneteyin sikari, sillä alkuperäistä valmistetaan vain pieniä määriä. Myös säveltäjä Jean Sibelius suosi kuubalaisia sikareita, samoin suosii Kalifornian kuvernööri Arnold Schwarzenegger. Kun lääkärit kielsivät astmaiselta Che Guevaralta tupakanpolton, tälle sallittiin vain yksi päivittäinen sikari. Se taisi olla 194 millimetrin pituinen, 19,45 millimetrin levyinen Partagas Lusitania; se kestää taiten poltettuna koko päivän.

7 sivun Kuuba-juttu Matkaopas 4/2010 -lehdessä. Samassa numerossa myös "Kuuba kotiin" -sisustusjuttu.

Teksti Sirpa Rydman, kuva Avril Styrman