Saarihyppely sopii Kreikan Kykladeille. Toimittajamme tutki Serifoksen ja Sifnoksen sekä niiden hintatason.

Serifokselle meitä jäi vain kourallinen. Suuri osa jatkoi matkaa Sifnokselle tai Milokselle.

Toisin kuin monilla muilla saarilla, satamassa ei ollut vastassa kymmenittäin majoituksen tarjoajia. Tutkimme pari lähintä majataloa, ja päätimme jatkaa Livadin kylän keskustaan.

Tuuli tuiversi, kuten saarilla aina, ja aallonmurtajan yli saimme virkistävän suihkun. Keskipäivän helteessä, rinkka selässä majapaikan etsiminen ei ole mukavaa puuhaa.

Lopulta kylän yläpuolella rinteessä sijaitseva Panorama näytti lupaavalta. Huoneita siivosi juuri Anna Arvaniti äitinsä kanssa. Anna puhui kohtalaisesti englantia, ja saimme siistin huoneen.

Näköala oli upea, kuten hotellin nimi lupasi. Vastapäisen vuoren rinnettä valui alas satukaupungilta näyttävä pääkaupunki, Khora. Välissä väikkyi vihreä laakso ja Livadin satama veneineen.

Huoneessa oli ilmastointi, televisio, parveke, tilava kylpyhuone ja jääkaappi – 30 euroa vuorokaudelta.

Ateria kahdelle 28 euroa

Serifoksen tiet eivät ole hyvät. Rinteellä kulkevalta päätieltä pääsee parhaiten alas rannalle nelivetoisella jeepillä. Tie on kuin serpentiiniä.

Rannoista paras oli Sikamian rauhallinen ranta saaren pohjoisosassa, vajaat kaksikymmentä kilometriä Livadista. Tungosta ei ollut.

Pieni taverna Akrogiali tarjosi rannalla perinteistä kotiruokaa. Kuuntelimme katetulla terassilla kaskaiden siritystä ja isäntäväen keskustelua naapurien kanssa.

Kreikkalaiset lihapullat kahdelle, oluet, viini, kolme vesipulloa ja kaksi kreikkalaista kahvia maksoivat 28 euroa.

Vuorenhuippua uhmaava pääkaupunki on kauneimmillaan auringon laskiessa. Lukemattomien rappujen ja sokkeloisten kujien jälkeen päädyimme kaupungin korkeimmalle kohdalle.

Ja kuinka muutenkaan, kirkkohan siinä oli. Sinisine kupoleineen se hallitsi alapuolellaan leviävää kaupunkia, valkoisiksi kalkittuja taloja ja vanhan linnakkeen muurin jäänteitä.

Keskusaukiolla on kaksi kahvilaa, niistä mukavampi on nimeltään Stoustratou, jossa soi Vivaldin Vuodenaikojen Kesä.

Huone Sifnokselta 35 eurolla

Sifnoksen pääkaupunki Apollonia sijaitsee poikkeuksellisesti sisämaassa, viitisen kilometriä satamasta. Taksikuski puhui melko hyvin englantia ja kun kerroimme, ettei meillä ollut yöpaikkaa, hän ehdotti Gerimotista.

Gerimotis on kuusikymppisen parin, Dimitriksen ja Irinin, majapaikka, huoneita kymmenkunta. Meidän huoneemme oli pitkän terassin varrella viiniköynnösten katveessa.

35 eurolla saimme viihtyisän, siistin huoneen, ilmastoinnin ja jääkaapin. Ei tullut mieleenkään lähteä 40 asteen helteessä muualle.

Terassilta avautui näkymä laakson yli valkoisena helminauhana kukkulan rinnettä kipuavaan Apolloniaan.

Oikeastaan kyse on kuudesta kylästä, jotka ovat kasvaneet yhteen. Kirkkoja näkyi terassille kolmetoista. Apollonia on siestan aikaan kuin aavekaupunki. Kaupat ovat kiinni ja koko elämä pysähdyksissä. Paikalliset huilasivat taloissaan ja turistit rannalla.

Keskusaukion Beautiful Siphnos oli ainut avoinna oleva ruokapaikka. ”Perinteistä kreikkalaista ruokaa” tuntui hyvältä sloganilta, nälkä oli ja kuumuutta karkuun piti päästä.

Taksi 25 euroa tunnilta

Illalla kujat ja portaat täyttyivät ihmisistä. Kaupat avautuivat, ja ravintoloista oli vaikeaa löytää vapaata pöytää kahdelle. Jazz ja tekno kaikuivat.

Kreikkalaista musiikkia ei soitettu missään. Trendikkäät musiikkibaarit ja klubit lähes tukkivat kapeat kujat.

Mieleen tuli Mykonoksen vanhakaupunki, paitsi että täällä tungeksivat kreikkalaiset nuoret, Mykonoksella muut eurooppalaiset.

Serifoksen jälkeen tämä tuntui jotenkin epäaidolta: mieletön hälinä, kaikkien musiikkisuuntausten kakofonia, valkoisilla valkeiksi huputetut nojatuolit trendibaarien terasseilla ja sädetikkujen koristamat, ylihinnoitellut cocktailit.

Kauniit ja varakkaat kreikkalaisnuoret sen sijaan näyttivät viihtyvän oikein hyvin Apollonian kujilla uusimpien hittien raikuessa ämyreistä.

Sifnoksen saari oli täynnä: koko saarelta ei löytynyt yhtään vapaata vuokra-autoa. Viikonlopun lisäksi sattui olemaan kolmet suuret häät. Kun on kyse kreikkalaisista häistä, ei vieraitten määrää tiedä kukaan.

Niinpä saareen piti tutustua taksilla. Hintataso Sifnoksella on huomattavasti korkeampi kuin monella muulla saarella.

Taksikin veloitti 25 euroa tunnilta. Siinä ajassa ehti juuri ja juuri nähdä muutaman kirkon ja luostarin.

Faroksen kalastajakylä näytti viehättävältä. Sinne olisi ehkä kannattanut majoittua.

Pauli Lindström

Teksti on osa Matkaopas 4/2012 -lehdessä julkaistua Neljä saarta viikossa -juttua.