Snorklaan turkoosissa pintavedessä, kun iso, ruskean­kirjava kilpikonna ilmestyy eteeni kuin tyhjästä. Selvästikin hänellä on ­etuajo-oikeus.

Sama toistuu monta kertaa Gili-saarilla. Kilpi­konnien kotivesistä on kehkeytynyt ­Indo­nesian uusia matkai­luparatiiseja.

Gili on sasak-kieltä ja tarkoittaa pientä saarta. Kun Balilla kuulee puhuttavat Gileistä, niillä tarkoitetaan juuri näitä kolmea saarta Lombokin kupeessa.

Läntisin Gili Trawangan on suurin ja vilkkain. Gili Trawanganilla on ylellisimmät bungalowit, laajin ravintolatarjonta ja ­vauhdikkain iltaelämä.
Saari houkuttelee erityisesti nuoria reissaajia. Bileitä pidetään vuoroilloin eri baareissa ja klubeilla.

Keskimmäinen Gili Meno on nimestään huolimatta pienin ja rauhallisin. Kylässä saaren keskellä on moskeija, koulu ja muutama kioskin kokoinen kauppa.

Näemme persoonallisia kuppiloita, kun kävelemme lähellä ­hiljaisia rantoja. Auringonlaskun aikaan menemme länsirannan boheemiin Diana Caféhen. Itärannan Ya Ya Warungissa äiti kokkaa ja poika tarjoilee. Sekä itä- että länsirannalla tarjotaan edullista perusruokaa. Molemmissa rantapaikoissa ilta huipentuu aterian jälkeen tyynyyn nojailuun, maisemana pimentynyt meri. Raukeiden asiakkaiden yllä kahisee kaislakatos, korvissa soi aaltojen suhina.

Gili Air, Itäisin saarista, on edellisten saarten välimuoto. Asutusta on enemmän kuin muilla saarilla, ja kylä on sievä. Pyöräilen aamuisin saaren keskiosan vihreissä maalaismaisemissa. Kauniit ruskeat lehmät laiduntavat kookospalmujen juurella.

Teksti ja kuva Eeva Kollanus

Matkaopas 5/2013 esittelee Gili-saaret 6 sivun jutussa.