Kultaisia pagodeja, autioita rantoja, tuhatvuotinen kulttuuri – pitkään eristyksissä ollut Burma pompahti suosikiksi.

Itäisessä Shanin osavaltiossa, vuorten sylissä, välkehtii peilityyni Inlejärvi. Järvestä kohoaa paalujen varassa asuintaloja ja vedessä kelluu vihannestarhoja. Tropiikin kuumuus hellittää hieman, sillä olemme tuhannen metrin korkeudessa. Auringon noustessa järven usvasta lipuu näkyviin kapea ruuhi, jonka keulassa seisoo mies yhdellä jalalla toinen sääri kiertyneenä melanvarteen. Hän ohjailee tasapohjaista venettä nykivin liikkein nostellen samalla verkkoja vedestä.

Ensimmäiset pysyvät asukkaat saapuivat suojaiselle Inlelle tuhansia vuosia sitten, eikä intha-heimon elämänmeno ole aikojen saatossa paljoa muuttunut. Inthoille, ”järven pojille”, jalkasoutu on aamuinen rutiini. Kuivana aikana järvi on parin metrin syvyinen ja kalaa riittää. Tuurilla pelkkä melan läiskäys veteen täyttää pyydyksen. – Sadekaudella vesi nousee jopa kahdella metrillä, oppaamme Tour osoittaa vesirajan merkkejä paaluissa.  Koska teitä ei ole, järvi on ainoa liikenneväylä. Inleä halkovien vesireittien labyrinttiin oudompi eksyisi, mutta Tour ohjailee ruuhta ketterästi lapsuutensa maisemissa.

Teksti ja kuva Terttu Levonen

Lue lisää Burmasta Matkaoppaan numerosta 7/2012.