MATKATARINA, OSA 2
Kuva Matti Niskanen
Kuva Matti Niskanen

Mieleen on jäänyt vuosien takaa amerikkalaisen matkaopaskirjan varoitus: korsikalaisilla junilla ei pidä matkustaa, koska ne eivät ole turvallisia.

Meille junamatkat ovat kuitenkin yksi matkan kohokohta.Korsikalla radat kulkevat villin luonnon keskellä, jonne ei muilla kulkuneuvoilla pääse.

Vuorenrinteiltä ja rautatiesilloilta alas katsoessaan näkee vatsaa kouraisevissa syvyyksissä vehmaita solia ja koskena kuohuvia virtoja, ylhäällä jylhiä, marraskuussakin lumihuippuisia vuoria.

Junamatkoilla ymmärtää, mitä Korsikan villi luonto ja monimuotoisuus todellisuudessa tarkoittavat. Tuntuu kummalliselta, miksi tällaiseen maastoon päätettiin 1800-luvun lopulla rakentaa rautatie.

Kolme minuuttia tunnelissa
Upeimmat maisemat ovat Ajaccion ja Vizzavonan välillä. Tällä välillä on myös useita tunneleita. Niistä pisin, liki neljän kilometrin mittainen Vizzavonan tunneli sijaitsee miltei kilometrin korkeudella merenpinnasta. Kulku sen läpi alamäkeenkin kesti yli kolme minuuttia.

Vecchio-joen ylittää Gustave Eiffelin suunnittelema 170 metriä pitkä ja 90 metriä korkea rautatiesilta. Rata kulkee vuoristossa sijaitsevan Korsikan historiallisen pääkaupungin, Corten kautta.

Istumaan kannattaa asettua Ajacciosta lähdettäessä junan vasemmalle puolelle, kun taas osuudella Ponte Lecciasta Calviin on junan oikealta puolelta paremmat näkymät.

Junaratoja ei oikeastaan ole kuin kaksi, Ajacciosta Bastiaan kulkeva noin 160 kilometrin pituinen rata sekä siitä Ponte Lecciassa erkaantuva sivu-raide, joka päättyy Calvissa.

Pääteasemilla lähtöajat pitivät hyvin paikkansa, mutta väliasemilla ja vaih-topaikassa totesimme aikataulun olevan vain suuntaa-antava.

Bussilla vuorten halki
Korsikan eteläosiin ei juna kulje, vaan julkisia käytettäessä on linja-auto ainoa mahdollisuus. Yhteyksien aikatauluja ja hintoja arvioidessaan ei kannata vertailla etäisyyksiä linnuntien perusteella. Ajoreitit ovat vaikeakulkuisia vuoristoteitä, jolloin ajomatkaa ja -aikaa kertyy merkittävästi lisää.

Yhteydet varsinkin sesongin ulkopuolella on laadittu saarelaisten tarpeisiin. Linja-auto voi risteillä kylästä kylään, eikä se suinkaan kulje aina suorinta reittiä. Osa harvoista vuoroista lähtee kukonlaulun aikaan.

Tiet ja autokalusto vaikuttivat hyväkuntoisilta ja aikataulut pitivät kutinsa. Saaren eteläosa ei ole aivan niin jylhää kuin pohjoinen, mutta kiinnostavaa katseltavaa riittää, kun bussi kulkee kylien ja kaupunkien keskustojen kautta.

Sade söi ratapenkan
Matkan ainoa sadepäivä sattui bussimatkallemme Ajacciosta saaren eteläisimpään kärkeen, Bonifacioon. Vettä tuli kolmen tunnin aikana usean normaalin sadepäivän edestä.

Illalla paikallinen tv näyttikin kuvia tulvista Korsikan sisäosissa ja radasta, jonka alta virtaava vesi oli syövyttänyt perustuksen. Olimme iloisia, että teimme junamatkamme ennen rankkasadetta.

Ajacciossa on kunnollinen linja-autoasema lauttasataman yhteydessä, mutta monessa kaupungissa aseman virkaa ajaa pelkkä pysäkkitolppa paikassa, jota turistin on mahdoton tietää ilman ulkopuolista neuvoa.

Matkustajia pääsi kuitenkin kyytiin ja kyydistä pois varsin suuripiirteisesti.

Tarina jatkuu! Ensi kerralla upea Ajaccio.

Lue Matti Niskasen tarinan ensimmäinen osas täältä.

Lue Korsikasta myös Matkaoppaan numerosta 3/2013.