Keltainen vuori on huippujen huippu, ja ylös pääsee jokainen. Mitkä ovat paikan plussat ja miinukset?

Kiinassa jokainen voi olla vuorikiipeilijä. Lapsi, aikuinen, mummo, vaari ja sohvaperuna - kaikki pääsevät huipulle vuorien kylkiin hakattuja portaita pitkin. Rapakuntoisen valinta on köysirata. Etelä-Kiinassa Anhuin maakunnassa sijaitseva Keltainen vuori, Huangshan, mykistää. Vuorirykelmässä on 77 yli tuhatmetriseksi nousevaa huippua, joista korkein, Lootushuippu, yltää 1 864 metriin. Parhaiten maisemat avautuvat, kun nousee vuorelle sen itäpuolta ja laskeutuu länsipuolta. Itäiset portaat alkavat Yungu-köysirata-asemalta ja jatkuvat Keltaisen vuoren hotellialueelle. Nousu kannattaa aloittaa viimeistään puolen päivän aikaan.

Apina ihailee pilvimerta

Heräämme viideltä ja suunnistamme taskulamppuinemme huipulle nimeltä Apina ihailee pilvimerta. Meitä aamuvirkkuja on kymmenkunta. Sitten odotamme. Odotamme, kunnes ympärillämme on täysin kirkasta. Aurinko nousee, mutta ei tuo mukanaan purppuraa, punaista tai graniittitorneja. Vain sumua. Kymmeneltä yritämme uudelleen, ja edessämme avautuu se, mistä olemme lukeneet: pilvimeri ja kivieläimet. Pilvimeren puhkaisevat vuorenhuiput on nimetty sen mukaan, mitä ne muistuttavat: Kamelin selkä, Kaksi kissaa pyydystää hiiriä ja Riikinkukko leikkii Lootuksen kukalla. Paluumatka on kevyt, sillä viimeinen etappi taittuu köysiradan kyydissä.

Teehetki Tangkoussa

Suositeltavaa on viettää vuoren juurella Tangkoussa päivä ennen vuorelle nousua. Samalla voi varata paluuliput ja ostaa vuorella tarvittavia varusteita, kuten sadeviittoja, retkievästä ja retkisauvat. Tangkoussa voi viettää rauhallisen ostospäivän ja nautiskella ruoasta. Keltainen vuori on myös kuuluisaa teenviljelyaluetta. Asiointi teekaupassa on helppoa, sillä maksuttomat maistajaiset kuuluvat asiaan.

Matkan plussat ja miinukset:

+ Edullinen hintataso.

+ Valokuvauksen harrastajan unelma.

+ Kunto kohoaa.

- Paikalliset puhuvat yleensä vain kiinaa.

- Omatoiminen matkanteko on usein hidasta.

- Sääolosuhteet vaihtelevat.

Teksti ja kuva: Sonja Kauranen

Lue koko juttu Matkaopas-lehdestä 8/2009

Kiina