Mitä Matkaopas-lehden päätoimittaja kirjoitti heti tsunamin jälkeen, vuoden 2005 ensimmäisessä pääkirjoituksessa? Lehti vedettiin painosta, jotta pääkirjoitus voitiin vaihtaa.

Maailma pysähtyi tapaninpäivänä 2004. Sumatran maanjäristys ja hyökyaallot veivät mennessään yli 150 000 ihmiselämää. Historiamme suurin luonnonkatastrofi toi hätää, kärsimystä ja kyyneliä, mutta synnytti myös ihmisten valtavan auttamishalun ja yhteishengen. Matkaoppaan toimituksen puolesta esitän pahoitteluni niille suomalaisille, jotka menettivät turmassa omaisiaan ja ystäviään. Tunnen myötätuntoa myös menetyksiä kokeneita matkanjärjestäjiä kohtaan. Niiden edustajat olivat itse mukana myrskyn silmässä auttamassa ihmisiä parhaan tietonsa ja kykynsä mukaan.

Suomalaisten menetys liikkuu sadoissa, ruotsalaisten tuhansissa, paikallisten kymmenissä tuhansissa. Jokainen uhri koskettaa niin monia: perhettä, sukulaisia, ystäviä, työtovereita, tutun tuttuja. On inhimillistä, että meidän suomalaisten menetykset ovat meille lähinnä sydäntä. Ehkä me kuitenkin tämän jälkeen osaamme paremmin eläytyä maailman hätään. Moni on jo päättänyt, että matkustaa seuraavaksi juuri Thaimaahan. Se on kouriintuntuva tapa kiittää thaimaalaisia, joiden pyyteetön auttamishalu tuli katastrofin aikana moneen kertaan todistetuksi. Niin aion tehdä itsekin. Myös Sri Lankaan menen heti, kun matkat sinne taas alkavat.

Huonojen uutisten väliin on mahtunut myös ihmeitä. Intialainen pikkutyttö pelastui ajelehdittuaan monta päivää merellä kotiovensa päällä. Juotavaa hän sai, kun aallot toivat hänelle vesipullon. Kahdeksanvuotias englantilaistyttö oli juuri kuullut koulussa maantiedon tunnilla tsunameista. Hänen varoituksestaan koko hotellin asukkaat ehtivät paeta paikalta meren vetäydyttyä rannalta keräämään voimia ennen ensimmäistä hyökyaaltoa. Sata ihmistä pelastui.

Onnettomuus pääsi tässä laajuudessaan tapahtumaan juuri siksi, ettei luonnon merkkejä osattu lukea. Vastedes varmasti osataan. Ja kuten nyt tiedämme, myös yksinkertainen ja tehokas hälytysjärjestelmä on jo olemassa tsunamien varalta. Kaikkialla on puhelimia, ja jokaisen paratiisirannan pienimmässä kojussakin raikaa radio. Riittää siis, kun joku antaa varoituksen radioasemille. Tieto on paras suojelusenkeli kaikkialla. Myös uudessa Matkaopas-lehdessä käsittelemme matkailun turvallisuutta, ja palaamme aiheeseen aivan varmasti myös seuraavassa lehdessä.

Pirkko Puoskari päätoimittaja